Korallin elämää / Teatteri Telakka 29.5.2017

Aika mielenkiintoinen ilta oli eilen Telakalla. Vajaassa tunnissa sukellettiin pintaa syvemmälle, monessakin mielessä. Korallin elämää oli monimuotoinen, monipuolinen ja monia ajatuksia herättävä esitys. Siinä yhdistyy sanattomasti musiikki, varjoteatteri, kehon liikekieli, tarinat ja äänet. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös mereen - ja koralleihin. Ajatuksena oli valottaa korallien elämää, mutta samalla avautui paljon muutakin.

Istumapaikkoja ei riitä ihan kaikille, mutta se ei haittaa, koska esitystä voi katsoa lattialta tai seisten. Ja oli vielä toivottavaa että katsojat kulkisivat myös ympäriinsä, liikkuvia esiintyjiä kuitenkin väistellen. Muutamat katsojat siellä siirtyivätkin hieman. Telakan teatteritila oli muutettu kankailla ja valoilla useaksi luolamaiseksi paikaksi. Katosta roikkui muovipulloista tehty verkko, vieressäni oli iso "kalamalja". Oli kalaverkkoa ja muuta rekvisiittaa. Merellisiä ääniä, outoja naksahduksia, narinaa, vinkunaa. Jousimusiikki ja kantele sekottuvat äänimattoon. Samalla seuraamme kuinka taskulampuilla ja muilla valonlähteillä luodaan varjoteatteria erilaisten apupöydällä olevien tavaroiden kanssa. Yhdessä reunassa tuotetaan ääniä ja musiikkia, ja muuten koko teatterin tila on valjastettu liikkuvan esityksen käyttöön.

Minulle tulee transsimainen olo, melkein kuin kelluisin meren pohjalla ja kuulisin näitä outoja, veden vääristämiä ääniä. Valaita, delfiinejä, kaloja, äyriäisiä. Jotka kommunikoivat omassa elementissään, missä minä, ja ihminen ylipäätään, on vain vierailija. Tai jopa tunkeutuja. Äänimatosta tulee mieleen myös ihmisen tuottamat muut äänet; veneet, kalastusalukset, moottorit ylipäätään. Asiat mitkä tuhoavat merta ja luontoa. Ihmisen puhetta sekaantuu meriluonnon ääniin.

Kuulemme aleppolaisen kalapakolaisen tarinan ja samaan aikaan ihmisten muodostama kalaparvi liikkuu, kääntyilee. Mitä parvi tekee kun se kohtaa uuden jäsenen? Ja miten suuret äänet ja paineaallot vaikuttavat parveen? Voin hyvin kuvitella miltä valtamerialuksen valtavien moottorien jyly kuulostaa parvesta, kuin dynamiitilla ammuttaisiin korvan vieressä. Ei ihme että paniikki ja sinne tänne säntäily valtaa mielet.

Näemme välähdyksenomaisesti pieniä merimaailmaan liittyviä tarinoita; verkolla saadun saaliin, mitä tuhoja musta öljy tekee kalamaljassa, miten muovijäte ja roskat kietovat merenelävät pauloihinsa, lopulta tukahduttaen kaiken. Yksi dippaa sormiaan ruskeaan mömmöön ja tiputtaa sitä päälleen. Saasteita, likaa, jätettä, kuormitusta. Ihminen tuhoaa merta ja muuta luontoa vääjäämättömästi.

Onneksi meillä on lapset ja seuraava polvi. Reippaat ihmistaimet rientävät apuun, kirjaimellisesti. Meri ei vaadi passia tai viisumia ja jokainen meistä on tasa-arvoinen kansalainen meren äärellä.

Vajaa tunti meni nopeasti. Pienimmätkin katsojat jaksoivat yllättävän hyvin, ja tämän ajan jaksaisi toki seistäkin. Kiitos monitaiteellinen työryhmä Shadan Ahmad, Pekka Koponen, Sara Kovamäki, Jaani Leinonen, Antti Mankonen, Paula Saraste ja Perttu Sinervo. Mukaan on värvätty myös neljä lasta Aura Mankonen, Isla Sinervo, Kauri Sinervo ja Tinka Särkioja. Jokaisella on oma osansa, niin esityksessä kuin oikeassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Korallin elämää on mahdollista nähdä Telakassa vielä tänään ja huomenna.


Kuvat työryhmän blogista (ryhmän harjoituksista).
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.