Arkistossa jatkoi toisellakin näytelmällä. Caryl Churchill kirjoitti A Number näytelmänsä 2002 ja se sai Royal Courtissa ensi-iltansa 23.9.2002. Katsomani esitys oli taltioitu 12.10. samana vuonna. Kyseessä on vajaan tunnin mittainen, intensiivinen kahden miehen esitys. Legendaarinen Michael Gambon esittää isää ja sittemmin James Bondina paremmin tunnetummaksi tullut Daniel Craig tämän lukuisia (kloonattuja) poikia. Ohjauksesta vastasi Stephen Daldry, yksi suosikkiohjaajiani.
Aluksi oli tosi vaikea pysyä kärryillä mitä tässä tapahtuu, koska ei ole mitään lavastusta, eikä anneta taustoja tapahtumille. Jonnekkin suht lähitulevaisuuteen sijoittuu kuitenkin. Isä ja poika vain keskustelevat asioista, ja poika vaihtuu "lennossa". Näytelmässä pohditaan onko vapaa tahto geneettisesti määrättyä vaiko ympäristön muokkaamaa. Ja onko tämä poika (joka puhuu isänsä kanssa kulloinkin) se alkuperäinen vai klooni. Kukin poika keskustelee isänsä kanssa muista "veljistään" ja isä koittaa mm. päättää kuka näistä on se sopivin perillinen.
Wikipediassa on hyvä tiivistelmä juonesta:
A Number is a fast paced play set in the near future when the startling
discovery of an underground cloning experiment has become the forefront
of one family’s conflict. Bernard has made a life‐changing discovery: he
is one of “a number” of clones that were created from the cells of an
older brother he never knew he had. Bernard (B2) approaches his aging
father, Salter, with the information and Salter explains that Bernard’s
older brother (also named Bernard – B1) had been killed in a car crash
at a young age. Salter says that in his grief, he chose to engage in a
cloning experiment meant to recreate his lost son. Any other clones
that were made were because the doctors were unethically using the cells
and that he and Bernard should sue.
Just days after B2 left, B1 appears
at his father’s door very much alive and angry. He too has learned
about the clones. Salter reveals that B1 didn’t die, but was cloned as a
way to correct his parental mistakes made after his wife’s suicide.
Salter then had B1 sent away. B1 is filled with contempt for his father
and has an explosive temper – the opposite of his calmer, younger
brother, B2. Later, B2 returns to Salter’s house after meeting with his
older counterpart. B2 reveals that he plans to leave the country, partly
out of fear of B1 and partly to avoid running into more versions of
himself.
B1 returns to Salter’s house with his more unsettling news: he
followed B2 out of the country and killed him. After yet another tragic
turn of events, Salter seeks out one of the genetically identical
clones, a man named Michael Black. He asks Michael questions, trying to
learn what is shared between his sons, and finds him pleasant and
undisturbed by the knowledge that he is also one of “a number.”
Toinen klooni on rauhallinen ja järkevä, toinen äkkipikainen ja ärhäkämpi. Craig onnistuu hyvin tuomaan nämä eri piirteet esiin.
Craig on pukeutunut lenkkareihin, löysään valkoiseen t-paitaan ja löysiin farkkuihin (ja näyttää muuten tosi nuorelta, hieman ylikasvaneessa tukassaan). Kaukana on tulevan Bondin eleganssi ja tyylikkyys :-) Gambonilla rypistynyt mutta siisti puku, ruskeat kävelykengät, vaaleanpunainen kauluspaita.
Olisi mielenkiintoista nähdä tämän tv-versio, jonka BBC & HBO tekivät 2008, pääosissaan Rhys Ifans poikana ja Tom Wilkinson isänä.
Mä en oikein tiedä oliko tämä niin hyvä. Hieman ampui yli hilseen, se toteutustapa ehkä. Kumpikin näyttelijä oli kyllä erinomainen. Ja kumpikin hahmo romahtaa vuorotellen.Kriitikot kyllä tykkäsivät. Oli mulle ehkä vähän turhan moderni?
1. kuvan copyright Ivan Kyncl/EPO Online
Toisen kuvan copyright Alastair Muir
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti