torstai 26. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat ja ei-niin-parhaat

Tänä vuonna on tullut nähtyä 113 näytelmää. Ok, tässä on mukana myös sirkusta ja balettiakin, sekä myös arkistoissa katsottuja näytelmätallenteita, mutta mä nyt olen laskenut nekin mukaan, kuten myöskin musikaalit.

Mitä sitten on olleet hyviä ja mitä vähemmän hyviä? Ja missä on tullut eniten penkkiä kulutettua?

54 näytelmää nähty Briteissä, ja näistä vain muutama muualla kuin Lontoossa (olisiko 1 näytelmä Cardiffissa, 1 Manchesterissa, 1 Stratford-Upon-Avonissa). Eli aika paljon enemmän kuin edellisenä vuonna. Okei, osa näistä (16 kpl) tallenteina arkistoissa, mutta silti.

Eniten tuli Lontoossa käytyä Noel Coward Theatressa (koska Michael Grandage Seasonin kaikki 5 näytelmää esitettiin siellä), yhteensä 5 kertaa, joista Peter & Alice kahdesti. Sekä Donmar Warehouse että National Theatre ylsivät kumpikin 4 esitykseen (kaikki eri näytelmiä). Kolmasti kävin Trafalgar Studiosilla (koko Jamie Lloydin kausi) ja Harold Pinter Theatressa (2 x Mojo ja Old Times).


Entäs sitten Suomessa? Tampereen Teatteri vei nyt voiton, 11 näytelmää siellä (ja kahdet harjoitukset). Tampereen Työväen Teatterilla 7 näytelmää. Laskuissa on mukana TTT-Klubin esitykset, sekä molemmissa vierailevat jutut kanssa. Kävin kyllä kuudesti Kansallisteatterissakin (tosin näistä oli 3 kertaa Frankenstein).

Mistäs mä sitten tykkäsin. Hirmuisesti tosi hyviä juttuja tuli nähtyä, sekä Suomessa että Briteissä. Ja hei, ei sovi unohtaa Jesus Christ Superstaria (minkä näin tämänkin vuoden puolella kerran) ja Priscillaa Tukholmassa.

Niin. Yksi vuoden valopilkkuja oli Les Miserables. Sekä Lontoossa että Tampereen Teatterissa. Erinomainen esitys molemmissa. Muita musikaaleja mistä pidin oli TTT:n Next To Normal. Kansallisteatterin Frankenstein oli myös tosi hieno, erityisesti visuaalisesti.

Yksi kotimaisista suosikeista oli TTT:n Ihmisellinen mies ja toinen TT:n Lokki. Helsingin Kaupunginteatterin Hamlet oli toisella kerrallaan erittäin vakuuttava. Eero Ahon näin kolmessa eri näytelmässä (Hamlet, Metsäperkele, Kohtauksia Eräästä Avioliitosta) ja kaikissa teki tasaisen vakuuttavaa työtä. Martti Suosalon soolo Mielipuolen Päiväkirja oli kanssa tosi hyvä. Kansallisen Metsäjätti oli myös hirmuisen viihdyttävä.


Shakespearea tuli nähtyä aika paljon. 18 esitystä (joista osa samoja, esim. Manchesterin Macbethin näin kolmesti; eli kerran livenä ja kahdesti NT Livenä elokuvissa). Kaikki olivat erinomaisia esityksiä, mutta ehkä kielestä johtuen parhaat versiot Briteissä. NT:n Othello oli huippu, samoin Manchesterin Macbeth, ja myös Trafalgarin Macbeth. Myös Globen The Tempest ja Globe/Apollon Richard III. Ja toki myös Richard II, Henry V ja Coriolanus, näin viime viikolla nähdyistä. Sano nyt sitten mikä näistä voisi olla paras?

Ben Whishaw oli mahtava kahdessakin eri näytelmässä, keväällä näin kahdesti Peter And Alicen ja syksyllä kahdesti Mojon. Ja jos vielä lasketaan arkistossa katsottu Hamlet, joka oli ehkä paras Hamlet koskaan... Roger Allam oli tosi hyvä Prospero The Tempestissä. Tom Hiddleston huikean erinomainen Coriolanuksen pääroolissa. Ja tietenkin sekä Kenneth Branagh että James McAvoy Macbethin pääosissa. Ja mitenkään ei voi olla mainitsematta Adrian Lesteriä & Rory Kinnearia Othellossa.


Yksi vuoden mieleenpainuvimpia esityksiä oli Drowned Man - A Hollywod Fable. Kertakaikkiaan upea & kokonaisvaltainen elämys. Kotimaisista Juuso Kekkosen monologi Outo Homo teki varmaankin suurimman vaikutuksen henkilökohtaisuudellaan. Monologeista on pakko mainita myös Andrew Scottin koskettava Sea Wall.

NT:n Edward II oli tosi hyvä, päärooleissa John Heffernan & Kyle Soller, samoin hirveän hieno The Pride Trafalgar Studiosilla.

Arkiston helmiä oli myös Design For Living, Noel Cowardin kolmiodraama, missä Andrew Scott & Tom Burke loistivat.


Vuoden flopeista nousee ensimmäisenä mieleen Kansallisteatterin Kirsikkapuisto. Hieman pettynyt olin myös Turun kaupunginteatterin Rocky Horror Show'hun. TTT:n Addams Family ei myöskään yltänyt ihan sille tasolle mitä odotin, lähinnä ehkä huonon musiikin takia. Lahden Sibeliustalolla nähty Kuka Mitä Häh jäi kanssa hieman heikommalle, mutta siinä vaikutti varmaan huono akustiikka aika paljon.

Yksi mikä oli ensimmäisellä kerralla suorastaan huono, mutta seuraavalla aivan loistava oli Royal Shakespeare Companyn Richard II. Ihme juttu.


Kuvat: Trafalgar Studios/Macbeth, Donmar Warehouse/Coriolanus, Noel Coward Theatre/HenryV ja Manchester International Festival/Macbeth

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti