Eli ruotsalaisen John Ajvinde Lindqvistin hienoon kirjaan perustuva näytelmä Let The Right One In, mitä on esitetty jo Dundee Rep Theatressa aiemmin tänä vuonna (ensi-ilta kesäkuun 5). Tämä Royal Court Theatren versio sai ensi-iltansa 29.11. Tämä oli ihan viimeisiä esityksiä.
Ensimmäinen vierailuni pienehköön Royal Courtiin. Hieno paikka ja erinomainen sijainti (ehkä 10 metriä Sloane Squaren metroasemalta). Lunastin samalla myös kevään näytelmiin varaamani liput. Olen nykyään RC:n kannatusjäsen, niin korkea aikakin vierailla paikan päällä :-)
Jouluinen kuva Sloane Squarelta ennen sadetta
Käsiohjelma oli samalla myös näytelmäteksti, ja vain £3, eli pilkkahinta. Piti poiketa likellä olevaan täpötäyteen pubiin kun oli melkein tunti siinä aikaa lippujen lunastuksen ja näytelmän alkamisen välissä. Ja sillä välin alkoi tietenkin satamaan. Kaatamalla.
Mutta joo, takaisin näytelmään. Lavastus oli simppeli eli koivun runkoja ja sitten sellainen häkkyrä mikä oli kiipeilyteline sekä toisten päin käännettynä uima-allas. Mitä muuta lavalla tarvittiin (sänky, sohva, vaatekaappi jne) oli pyörillä kulkevia ja niitä rullattiin lavalle ja pois tarvittaessa. Ja sitten lunta, paljon lunta. Ei muuta.
Tarina oli hyvin uskollinen kirjalle (ja elokuvallekin). Oskar on (koulu)kiusattu poika joka saa onneksi uuden kaverin naapurin Elistä. Eli ei olekaan mikään tavallinen tyttö, ja pian Oskarille selviää ettei tämä taida olla edes tyttö. Samaan aikaan naapurustossa tapahtuu kummallisia kuolemia... Aivan ihana kertomus kiusaajista, kiusatuista, sekä ei-ihan-perinteinen vampyyrikertomus ja myös rakkaustarina.
Kaikki näyttelijät olivat tosi tosi hyviä. Rebecca Benson ajattomana, sukupuolettomana ja ihastuttavana, aivan täydellinen Eli. Martin Quinn, ihkaensimmäisessä roolissaan teatterissa, on tosi loistava Oskar myöskin. Molemmat onnistuvat olemaan hirveän uskottavia lapsia/varhaisteinejä. Yksi hauska piirre näytelmässä oli se, että kaikki (paitsi Eli) puhuivat skottiaksentilla (skotteja kun olivat). Rebecca Benson on skotti myös, mutta puhui sellaisella yleisaksentilla, muutenkin hyvin lakonisesti ja värittömästi, ilman minkäänlaisia maneereita/aksentteja. Joka sopi erinomaisesti siihen rooliin.
Graeme Dalling (joka oli myös Trafalgar Studiosin Macbeth-versiossa keväällä) oli myös tosi hyvä kiusaajaporukan pääpahiksena Jonnynä. Ja Stephen McCole tuplaroolissa poliisina ja opettajana on myös tuttu monista leffa/tv-rooleista, ja oikein mainio. Kaikki muutkin näyttelijät oli tosi hyviä. Ohjauksesta vastasi John Tiffany ja käsikirjoituksesta/sovituksesta Jack Thorne.
Ei ihme että on ollut hyvin kehuttu ja loppuumyydyt esitykset. Aika pelkistettyä ilmaisultaan ja taitavasti näytelty. Sokerina pohjalla vaikuttava musiikki a'la Olafur Arnolds, johon olen nyt törmännyt jatkuvasti milloin missäkin yhteydessä sen jälkeen kun kävin konsertissa Helsingissä muutama viikko sitten. Islantilainen musiikki sopi tähän skandinaavishenkiseen tuotantoon erinomaisesti!
Esityskuva copyright Dundee Rep Theatre, muut omia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti