Olen ihan sanaton. Oli kyllä semmoinen esitys, että oksat pois.
Ja mä kun olen pitänyt Tom Hiddlestonia ihan kelpo näyttelijänä. Siis tosi hyvänä. Ja kuinka väärässä olinkaan! Mieshän oli NIIN loistava, että tulee ihan tippa linssiin vieläkin. Siis oikeasti.
Juonesta lyhyesti: Caius Martius on kuumapäinen ja rahvasta halveksuva urhoollinen sotilas Roomassa. Lähipiiriin kuuluu hirveän dominoiva äiti, vähän nössykkämäinen vaimo ja lapsi. Lisäksi Cominius (hieno Peter De Jersey) on lähin päällikkö ja senaattori Menenius (aina yhtä hyvä Mark Gatiss) mentorihahmo. Tanskalainen Birgitte Hjort Sorensen Coriolanuksen vaimona Virgiliana jäi hieman vaisuksi, mutta hyvää englantia puhui kyllä. Halusin pitää ovasti Deborah Findlaystä (Volumnia, Coriolanuksen äiti), ja näyttelijänä olikin erinomainen, mutta mua häiritsi kovasti repliikkien takeltelu useassa kohdassa. Tämä on näytelmän naisrooleista ehdottomasti suurin ja paras, koska Volumnia on ihan kauhea riivinrauta! Huh! Toki rakastaa poikaansa kovasti, mutta haluaa jotenkin päteä tämän kautta ja on huikean ylpeä tämän sotasaavutuksista ja arvista.
Kansalaiset valitsevat Coriolanuksen konsuliksi, mutta peruvat valintansa ja karkottavat tämän Roomasta, jolloin tämä menee ja liittyy verivihollistensa volskien leiriin. Pahin vastustaja Aufidius (Hadley Fraser) ottaa Caius Martiuksen avosylin vastaan, ja tämä nouseekin nopeasti volskien suosikkipomoksi... Sitten alkaa sotaretken suunnitteleminen roomalaisia vastaan. CM haluaa kostoa. Ei siinä auta Meneniuksen anelut, mutta äidillä on hihassaan valttikortti. Lopussa Coriolanukselle käy kuitenkin vallan ohraisesti.
Tässä yksi Coriolanuksen kritiikki, 18.12.2013 Independent.
In her finest achievement to date as artistic director of the Donmar Warehouse, Josie Rourke directs this stark, swiftly-paced account of Shakespeare's severe Roman play and elicits a central performance of blazing stellar power and intelligence from Tom Hiddleston.
Kriitikkejä löytyy vallan paljon kun vaan googlettaa. EI ne kaikki niin ylistäviä ole, mutta mun mielestä tämä oli yksi 2013 vuoden teatterikohokohtia. Donmar on niin intiimi paikka että se tuntui osittain varmaan siksi niin voimakkaalta elämykseltä. Kaikki se lihasten pullistelu ja testosteroni ja hiki ja maskuliinisuus. Ja sitten kun herkässä hetkessä Coriolanus ihan oikeasti liikuttuu, niin siinä on katsojallakin kyynel herkässä. Mä olen aina äimistellyt miten näyttelijä saa itsestään sellaisia tunteita esiin että pystyy itkemään livenä teatterin lavalla.
Paikat olivat erinomaisen hyvät, parvella eturivissä ja edessä, ei siis sivukatsoimoissa. Oikeastaan ei juurikaan paremmat olisi voineet ollakaan. Ja mä NIIN pidän Josie Rourken ohjauksista!
Lavastus oli simppeli, eli taustaseinä mihin sekä kirjoitettiin että heijastettiin graffiteja, ja lisäksi liuta irtotuoleja. Sekä tikapuita Coriolin valloittamiskohtauksessa. Nämäkin heijastetaan taitavasti seinälle, paitsi se yksi mitä pitkin Caius Martius kiipeää kaupunkiin. Puvustus on vallan pelkistettyä ja sopivaa. Nahkainen tiukka rintavarustus sopii Hiddlesin kropalle oikein hyvin. Pidin myös valoista ja jumputtavasta musiikistakin. Taistelukoreografiat olivat oivat, varsinkin Caius Martiuksen ja Aufidiuksen... näiden herrojen välillä kipunoi!
Kritiikkejä on kuulunut jonkun verran että Hiddleston olisi liian nuori esittämään parkkiintunutta sotasankaria, mutta musta se on ihan sopivan ikäinen.
Taitava Mya Gosling on saanut valmiiksi myös Coriolanus-sarjakuvan, jota voin suositella enemmän kuin lämpimästi. Saa hyvän tiivistelmän juonestakin.
Yksi blogipostaus näytelmästä.
Mark Gatiss puhuu Coriolanuksesta tässä marraskuussa kuvatussa videossa (kun näyttelijät pääsivät tutustumaan Shakespearen First FolioonGuildhallin kirjastossa). Samaisessa tilaisuudesta herra Hiddleston sanoo sanasen. Ja lukeekin pätkän näytelmää.
Ensi-iltajuhlien kuva copyright Dan Wooller
Kirjastokuva copyright Telegraph
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti