Frankenstein / NT Live 6.1.2014

Joo-o, vuoden ensimmäinen teatteriesitys oli nyt sitten NT Liven Frankenstein, koska 3.1. Teatteri Jurkan Frankie ja Johnny peruuntui (esitys siis peruuntui mistä lie syystä).

Olen mennyt jo laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen tämän nähnyt. Viime lokakuun lopussa nyt viimeksi.

Harmi kun se on useimmin juuri tämä versio, mutta ehkä JOS se parempi versio on pakko valita, niin se on tämä, missä siis Benedict Cumberbatch on Creature ja Jonny Lee Miller Frankenstein.

Ja olen NIIN iloinen siitä että Tampereellakin oli 2 salia täynnä (tai toinen ei tainnut olla IHAN kokonaan täynnä) ja Helsingissä ja Turussakin oli mukavasti porukkaa. Mainostus tuottaa tulosta!

Olihan se ihan loistava taas. On oikeasti ihan absurdia miten saman näytelmän sama versio (tismalleen sama versio, koska on tallenne) jaksaa kiehtoa kerta kerran jälkeen. Joka kerta se teksti ja se näytteleminen ja kaikki vaan on tuoretta ja hienoa ja ihanaa!

Ei tästä vaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Muuta kun olisi kiva vaihteeksi nähdä se toinenkin versio, koska Cumberbatchin Frankenstein on niin huikean hieno (ja ylivertainen) myös.

Ja extrabonuskivaa oli nähdä monia tuttuja katsomossa, keille tämä oli ensimmäinen kerta ko. näytelmän parissa! Mun rummuttaminen ja valistustyö ei siis ole kokonaan mennyt hukkaan :-)

Frankenstein / NT Live 31.10.2013

Vaihteeksi taas katsomassa Frankensteinia. Tällä kertaa brittiversiota, sitä alkuperäistä siis. Paikkana Shakespearen kotikylä Stratford-Upon-Avon (jonne tulin kyllä muissa tarkoituksissa) ja Picturehouse leffateatteri. Tässä versiossa Cumberbatch Creaturena ja Jonny Lee Miller Frankensteinina.

De Lacey: Do you see the moon?
Creature: There. There is it.
De Lacey: Describe it to me.
Creature: Solitary.
De Lacey: That’s a good word. Good.
Creature: And sad, like me.
De Lacey: Why is it sad?
Creature: Because it is solitary.

Ei tunnu olevan mitään väliä montako kertaa tämän näkee, koska joka kerta on aina yhtä hyvä. Mulla oli hyvä paikka, neljännen rivin keskellä. Muutenkin leffateatteri oli sairaan mukava, meinaan penkit oli sellaiset mistä liukui jalkaosa eteenpäin kun työnsi, tai siis istuinosa. Tai jotenkin. Alkukuvana oli se lyhyt dokkari näytelmän tekemisestä. Ja tietty ennen sitä mainostettiin tulevia NT Live näytöksiä (mm. se lyhyt Hiddlestonin haastattelu Coriolanuksesta). Ja juontaja Emma Freudilla oli ihan uusi spiikkaus tähän juhlavuoden encore-esitykseen.

Tällä kertaa kiinnitin huomiota kaikenlaisiin pieniin yksityiskohtiin. Siihen tekstiin enemmän, ja siihen kuinka Cumberbatch väänteli ja heilutteli koko esityksen ajan erittäin pitkiä ja liikkuvaisia varpaitaan :-) Ja kuinka siinä lopun makuuhuone/raiskauskohtauksessa, kun hirviö on kokoajan sängyssä petivaatteiden alla piilossa, niin katsoin kuinka se hengittää siellä niin että peitto nousee. Koska siinä kuitenkin Victor ja Elizaberh käyvät aika kauankin keskustelua. Ja koko sen ajan hirviö on piilossa peiton alla.

Slowly I learnt the ways of humans: how to ruin, how to hate, how to debase, how to humiliate. And at the feet of my Master I learnt the highest of human skills, the skill no other creature owns: I finally learnt how to lie. 

Mutta joo, huikean hieno esitys... Tammikuussa sitten taas seuraavan kerran, kun Finnkinokin näyttää tämän version. Mä kyllä tykkään toisestakin kovasti, koska BC on vaan niin hyvä myös Victorina. Lee Miller on vaan niin vaisu ja mitätön kummassakin. Ja mua häiritsi tavattomasti miten paljon se hikoilee. Siis fyysisiä rooleja nuo molemmat, mutta JLM valuu hikeä ihan noroina. Peruukin altakin, ja miten se näyttää peruukkikin kastuneelta?

The son becomes the father, the master the slave. I have led him across the Black Sea, through Tartary and Russia. I have led him past Archangel, and out on to the ice. We go north, always north. His dogs are dead; his supplies exhausted. But we have a compact we must keep: he lives for my destruction, I live to lead him on.


Lainaukset Nick Dearin näytelmästä Frankenstein.

Kuvan copyright National Theatre