torstai 23. maaliskuuta 2023

Teatterin rouva Tilda / Tampereen työväen teatteri 21.3.2023

Tätä näytelmää olin odottanut kovasti! Kiinnostava tekijätiimi, erittäin mielenkiintoinen aihe... koska teatterin historia kiinnostaa aina. Ensi-ilta lykkääntyi ja meinasi jo iskeä epätoivo että koska pääsemme sukeltamaan Tampereen työväen teatterin, ja koko suomalaisen teatterihistorian syövereihin. Vaan onneksi lopulta tähdet olivat suotuisat ja ensi-ilta koitti. Ja täytyy taas kerran todeta että hyvää todellakin kannatti odottaa. Hanna Suutelan kirjoittama ja Mikko Bredenbergin ohjaama Teatterin rouva Tilda on todella lämminhenkinen ja omaääninen esitys, jonka seurassa viihtyi ja josta jäi hyrisevän tyytyväinen fiilis.

Työviksen Kellariteatteri on taas kerran juuri oikea näyttämö. Sopivan intiimi ja tiivis. Suutela jos kuka tuntee aiheensa ja perehtyneisyys näkyy läpi esityksen. Bredenbergin ja Suutelan dramaturgia näyttää välähdyksiä Tildan elämästä, keskittyen TTT:n johtamisvuosiin (1906-1917) mutta myös suomalaisen naisnäyttelijän arki kiertueineen ja muineen tulee tutuksi. Ja Tildan tapaaminen puolisonsa Kaarlo "Monttis" Vuoren kanssa. Tildan ja Monttiksen ainoa lapsi jää esityksessä tarkoituksella hieman sivuun, eikä häntä mainita edes nimeltä. 

Tildan matka kuopiolaisesta Matilda Blomista arvostetuksi taiteen tekijäksi, aikana jolloin naispuolisia teatterinjohtajia ei joka oksalla kasvanut, on huima saavutus. Vaikka Tampereen vuodet olivat hetkittäin myrskyisätkin, niin Tildan aikana talo vakiintui työväen harrastelijaporukasta ammattiteatteriksi. Eipä mikään vähäinen saavutus. Ja kyllä Tilda ahkeroikin: 12 vuoden aikana hän teki teatterille 89 ohjausta, ja 34 pääroolia, sekä esiintyi pienemmässä osassa varmaan kaikissa muissakin näytelmissä. Tehkääpä nykyajan teatterijohtajat sama perässä! 

Jään odottamaan että Suutelan Hanna tekisi kokonaisen kirjan Tildan elämästä ja teatterin täyttämistä vuosista.

Kristiina Hakovirta on aivan mainio Tilda. Vuorotellen rempseä ja keimaileva, surumielinen ja topakka, rakastunut ja kujeileva. Hänen näyttelemistään on nautinnollista seurattavaa. Mika Piispa tekee hauskan kavalkadin miehiä Tildan elämässä, tärkeimpänä toki puolisoaan palvova Monttis. Mutta hänen Kaarlo Bergbominsa on myös oivallinen tulkinta. Lavalla nähdään myös (pahvinen) Aarne Orjatsalo, olivathan Orjatsalo ja Tilda aikansa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Esityksen pisteenä iin päälle on Maija Koskenalustan kaunis musiikki. Sulosävelet saavat ansaitsemansa tulkinnat niin muusikolta kuin esiintyjiltäkin. Musiikki tuo pieniä suvantokohtia esitykseen, vaikkei se mikään raskas olekaan. 

Bredenbergin ja Otso Kauton lavastus nostaa keskiöön vanhat upeat esiintymisasut, mitkä on ripustettu taustalle. Muutama huonekalu, isot peilinkehykset, divaani - ja ihana pikkulampuista tehty seinämä (hienosta valosuunnittelusta kiitos Sami Rautaneva). Kaunis lavastus antaa esitykselle kauniit puitteet ja kotoisan tunnelman. Ja entäpä Elina Vätön pukusuunnittelu sitten. Sama kaunis linja jatkuu; epookki on huolella tehtyä. Mukaan saadaan mahtumaan myös kaikenlaista pientä yksityiskohtaa kuten matkalaukkuun sopiva nukketeatteri. Sari Raution maskit ja kampaukset täydentävät ajankuvan.

Koko esitys alkaa ja päättyy jyskeeseen ja paukkeeseen. On vuoden 1917 alku, maailmalla soditaan mutta taide kantaa. Tilda ei ehtisi olemaan mallina, vaikka Monttis haluaakin hänet ikuistaa: teatterin rouva Tildana. On hän toki paljon muutakin, mutta tamperelaisten suussa juuri tuota. Perhe-elämän ja teatterintekemisen, johtamisesta puhumattakaan, yhdistäminen ei ole helppoa, mutta hyvin näyttää sujuvan. Tilda tuntui ymmärtävän myös monipuolisen ohjelmiston merkityksen, sekä tuolien saamisen katsomoon kaikille. Kyllä tehdastyöläinen saa päivän mittaan seistä tarpeeksi, illalla hän saa istua teatterin äärellä.

Reilussa 1,5 tunnissa saamme paljon tietopaloja historiallisista henkilöistä ja teatterintekemisestä reilu sata vuotta sitten. Toinen näytös saa myös surumielisiäkin sävyjä kun Kaarle kuolee (ja lukee oman muistokirjoituksensa) mutta kyllä lämmin huumori vie voiton lopulta. Erittäin kutkuttavaa on seurata tamperelaisten teatterien kissanhännänvetoa.

Kenelle voisin erityisen lämpimästi suositella Teatterin rouva Tildaa? Heille keitä kiinnostaa Tampereen tai teatterin historia, yhdessä tai erikseen. Ja heille ketkä kaipaavat tositapahtumiin pohjautuvaa ja viihdyttävää tarinaa. Ylipäätään hyvän teatterin ystäville. Tämä on pienimuotoinen, mutta sydämeltään todella suuri esitys. Bravo Tilda ja työryhmä!


Esityskuvien copyright Kari Sunnari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti