Tampereelle piti tulla Uros-Live. No, taloussotkujen takia ei sitten tullutkaan, vaan uudesta urheilupyhätöstä tuli Nokia-Areena. Mutta vastaiskuna asialle saatiin sentään Narttu-Live (työnimi), joka pesee kyllä moiset maskuliinisuuden linnakkeet mennen tullen ja palatessa.
Sokkeloisen näyttelytilan (Tampereen linja-autoaseman pääty) kattoon on nostettu monenkirjavia paitoja. Jäädytetty, kuten lätkäkielellä sanoittaisiin. Eikä mitä tahansa pelipaitoja, vaan "feminististen legendojen paitoja". Nämä sitten huutokaupataan kaiken päätteeksi, ja rahat menevät hyväntekeväisyyteen. Mahtava idea, tämäkin.
Koko sokkeloinen tila on jaettu samanlaisiin osiin kuin tamperelaisten uudessa urheiluhallissa; löytyy niin pukuhuonetta kuin ravintolaa, kaukaloa ja jäähyaitiota. Ja (feministinen) kasino! Kaikki paikat tuntuvat tursuavan värejä, hörsöä, pinkkiä ja kukkia. Kaikenlaista tilpehööriä on annosteltu runsain mitoin. Mukaan katsojille on suositeltu otettavaksi sisäkengät tai villasukat, koska ulkokengät jätetään naulakolle ulkovaatteiden kera. Hyvä idea tämä. Sattumalta mulla on hyvin tänne sopivat pinkit tohvelit.
Paikasta löytyy monenlaista esitystä ja esiintyjää, aika moni lätkätwistillä. Muotokuvamaalaaja tekee työtään, NHL-tähden viimeisillään oleva missivaimo tutkailee hieman erilaisen äitiyspakkauksen sisältöä ja kaihoaa miestään kotiin. Lasikattoja voi rikkoa monella tavalla, ja näyttelytilassa näemme siitä monia esimerkkejä.
Pukkarissa pisuaariin kukkia asetteleva lätkäikoni riimittelee kolmen hengen yleisölleen "anna mun olla se mies jokska mä halusin tulla, anna mun rikkoo se rooli mitä halusit multa" (tää menee muuten suoraan sydämeen), saunassa pääsen vihtomaan alastonta selkää (Rauhaniemen kansankylpylän vanhoilla lauteilla) ja kokemaan saunan rauhoittavan vaikutuksen. Istun siellä ainoana katsojana kahden saunovan esiintyjän kanssa, ja tunnen todellakin olevani mukana ja läsnä.
Joka kulman takana odottaa uusi elämys. Kaikkialla on taidetta, värikkäitä installaatioita, huolella rakenneltuja nukkekoti-interiöörejä, ja kas, tuolta kuuluu musiikkia. Varsin kantaaottavine sanoituksineen tietysti. Näyttely julistaa monenlaista sanomaa, mutta ei ryppyotsaisesti, saarnaten tai osoitellen. Nännirauhaa, vauvatalkoita ja arjen sankaruutta. Ihmisyyttä ja toisten hyväksymistä. Rintsikoita ei tarvitse tuupata saunan pesään ollakseen hyvä feministi.
Välillä koko esiintyjäjoukkio puhkeaa kannustuslauluun "Slaidaa ineen", joka on täynnä pursuavaa energiaa. Hymyilen maskin takana niin että suupieliin koskee. Ratinan kauppakeskuksen puoleisilla rullaportailla on käynnissä hieno musiikki/tanssiesitys pölynimurilla sekä kanteleella säestettynä, ja portaiden alapäästä löytyykin se varsinainen narttunäyttely! Ja ihanat höntsyt myös.
Kasinossa vihainen feministi heittelee veitsiä ja hymyilee flirttailevasti nuuskarasioiden reunustamien ikkunoiden takaa kurkkiville katsojille. Pinkin hörsön peittämä parivuode/lätkämaali tarjoaa hienon näyttämön burleski/striptease/kabaree esitykselle. Huomaatte varmaan tämän toistuvan teeman? Moni asia on sekä/että, eli yhdistelee sujuvasti monenlaista ja kieltäytyy asettumasta mihinkään lokeroon.
Kuka tahansa voi kulkea korkokengissä siinä missä parrakas taiteilija voi pukeutua pitsiröyhelöihin. Kehopositiivisuus ei ole mitenkään so last season, vaan tässä ja nyt. Kaikenlainen muukin positiivisuus. Jotenkin päällimmäisenä tästä kaikesta jää sellainen hyvämielen hyrräys; maailmassa on kaiken öyhötyksen, vihapuheen, syrjinnän ja änkyröinnin lisäksi tämmöisiä turvapaikkoja missä kukin saa olla mitä haluaa. Olisipa niitä turvapaikkoja muuallakin kuin pop-up taidepaikoissa!
Vierailijat saavat myös valita mielestään paremman nimen koko tälle spektaakkelille jos Narttu-Live (työnimi) ei sykähdytä. Minä kyllä tykkään siitä, se on sopivan räyhäkäs ja provokatiivinen. Provokatiivisyys tuntuu olevan muutenkin Se Juttu. Ylipäätään tätä teosta ei ole suunnattu ensisijassa cis-heteromiehille, vaikka hekin ovat toki paikalle tervetulleita. Toki kaikkien kävijöiden odotetaan noudattavan turvallisemman tilan periaatteita.
Varmaan ihan kaikkea tarjolla ollutta en nähnyt tai kokenut, vaikka reilut puolitoista tuntia paikalla pyörinkin. Silti sain mielestäni paljon enemmän kuin odotinkin, hyvin toisenlaisia elämyksiä mitä ex-Uros-Live pystyisi koskaan tarjoamaankaan. Henkilökohtaisia ja sieluun meneviä kokemuksia.
Museon intendenttinä / kuraattorina / ideanikkarina vaikuttaa monessa liemessä keitetty Meri-Maija Näykki ja esiintyjinä on mahtavia ja heittäytyviä taiteilijoita laidasta laitaan. Siis sirkuksesta tanssiin ja kuvataiteista burleskiin, näyttelijöitä unohtamatta. Upeaa monipuolisuutta!
Tykkään kovasti kun viime aikoina on Suomessakin tehty paljon immersiivisiä esityksiä, joista saa jokainen katsoja uniikin kokemuksen. Tälläkin kertaa saa osallistua jos siltä tuntuu, mutta ei ole pakko. Millään tavalla ei ahdista, vaan täällä jokainen (niin katsoja kuin esiintyjäkin) saa olla sellainen kun haluaa tai tahtoo. Tila tuntuu turvalliselta.
Narttu-Live (työnimi) on avoinna tammikuun loppuun asti, ja suositan vahvasti hankkimaan liput ennemmin tänne kuin sinne naapuriareenalle. Lippuja on jäljellä rajoitettu määrä, koska tilaan ei oteta määräänsä enempää vierailijoita kerrallaan. Takaan taatusti erilaisen kokemuksen, joka saattaa avata silmiäsi johonkin uuteen. Muistakaa pitää silmät, korvat ja sydän auki!
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvat otin itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti