Toisissa kesäteattereissa on kyllä uskomattoman hyvät laulajat. Niinkuin nyt hämeenkyröläisessä Heiskan kesäteatterissa. Silloin kannattaa joka kesä tehdäkin musiikkipitoinen esitys. Tänä vuonna se on Villa von Retee, Mirka Myrskyrannan ja Raimo Mäensivun kirjoittama komedia kaupunkilaisperheestä joka muuttaa maalle pitämään majataloa. Monta mutkaa on matkassa ennenkuin pääsemme onnelliseen loppuun. Ja aina välillä luikautetaan lauluksi. Tällä kertaa kaikissa biiseissä on yhteisenä nimittäjänä Vexi Salmen sanoitukset. Ja ihmeen monipuolinen miehen tuotanto onkin ollut!
Kunnon kesäteatterimenon takaavat osaavien ja musikaalisten esiintyjien lisäksi hauskat henkilöhahmot (erityisesti utelias naapurinpariskunta ilahduttaa), hulppeasti musisoiva nelihenkinen Retee livebändi, vauhdikkaat juonenkäänteet - ja kirsikkana kakun päällä koira! Mikseivät teatterit hyödynnä enemmän eläimiä esityksissään? Kultainennoutaja Veikko suoriutui tehtävästään suurella innolla.
Ollikaiset toteuttavat unelmansa maallemuutosta ja alkavat pyörittää Vanhan-Lassen (Aarre Aalto) vanhaa majataloa. Onneksi Vanha-Lasse jää kuitenkin nurkkiin pyörimään, tai lähinnä terassille istumaan ja lukemaan lehtiä, ja jelppii uusia yrittäjiä. Avajaisgaala lähestyy ja iloisella innolla Eeva (Marjut Leppänen) ja Antero (Jarmo Grek) laativat vieraslistoja. Sen sijaan nuoret Allu (Aino Mäkinen) ja Olli (Veeti Vilander) tylsistyvät maalla ja kaipaavat kaupunkiin. Kuvioihin sotkeutuu mystinen tamperelainen geokätköilijä Irja (Mirka Myrskyranta) joka tuntuu etsivän jotain - mutta mitä? Soppaa hämmentää napakka kunnantarkastaja Venla (Karoliina Kannisto), leveällä ameriikanmurteella haastava miljönääri Bill (Olli-Pekka Junttila) Veikko-koirineen, kesätoimittaja Leo (Roope Mäenpää) ja superuteliaat naapurit Pirjo (Paula Perälä) ja Pasi (Ari Malinen).
Miten tähän kaikkeen liittyy Vanha-Lassen vankilassa istuva veli? Keksiikö kesätoimittaja nuorille mielekästä tekemistä, ja miten karaoke liittyy tähän kaikkeen? Mihin kaikki tavarat katoilevat (jopa Penttilän Pasin elämää nähneet bokserit!)? Mitä kunnantarkastaja on aina halunnut tehdä, ja toteutuuko tämä toive? Ja löytyykö se GEOkätkö koskaan? Asioilla on tapana järjestyä, ainakin jos ne laitetaan järjestymään.
Taustabändi soitti kivasti Raimo Mäensivun sovittamia biisejä, niitä Vexi Salmen sanoittamia. Mukana on monta Irwinin, tuon Hämeenkyrössäkin asuneen, tunnetuksi tekemää rallatusta (miten hyvin lasten laulama Härmäläinen perusjuntti sopikin kohtaukseensa!), mutta myös sellaisia mitä en heti edes muistanut sisältävän Salmen sanoja. Kuten vaikkapa Carolan tunnetuksi tekemä Herrojen kanssa pellon laidassa tai Katri Helenan hitti Katson sineen taivaan. Tai legendaarinen Elämän valttikortit ja Fredin Avaa sydämesi mulle ja Vippaa mulle viitonen.
Hyvin ne biisit oli tarinaa tukemaan ujutettu, tai lähinnä ehkä tarinaa muokattu niiden mukaan sopivaksi. Muoks: kyllä se tarina oli olemassa ensin, ja sitten vain Salmen laajasta tuotannosta (3200 levytettyä sanoitusta!!) haettiin sopivat biisit. Joo, moni voisi tuomita Salmen lyriikat hömpäksi tai kertakäyttöviihteeksi, mutta iso osa suomalaista musiikkikulttuuria ne ovat. Ja onhan siellä aivan helmiä joukossa, jos kohta ihan hömpänpömppääkin.
Esityksessä oli paljon huumoria, ja pikkuhiljaa myös nuorison käyttämä lyhennekieli avautui katsojille. Niin sitä piti selittää vanhemmillekin. ISMO - ihan sama mulle oikeesti ja muita vastaavia helmiä, K? Osa oli tämmöiselle vanhalle kalkkikselle uusia, mutta onneksi ne väänneetiin liki rautalangasta :-D
Toimiva kyläyhteisö on kyllä suuri ja aikaansaava voima - kuten voimme toki Heiskan kyläporukastakin nähdä. Mirka Myrskyranta on ohjannut tätä porukkaa hyvin; ja näyttelijät ovat kyllä taitavia. Varsinkin Paula Perälä kovasti edesmenneen tätini mieleentuovana tättähääränä ja Ari Malinen tämän vässykkänä puolisona iskevät nauruhermooni. On myös erinomaisen hienoa että nuoretkin on saatu mukaan, ja annettu heille vielä tasaveroiset roolitkin aikuisten kanssa. Erityisesti Aino Mäkinen oli ilahduttavan topakassa roolissaan.
Harrastajateattereissa on sekin kiva puoli että kaikenlaiset ihmiset sopivat mukaan esitykseen. Ei sillä että ammattinäyttelijät olisivat samasta puusta veistettyjä, mutta monet samankaltaisen koulutuksen saaneina niin kuitenkin sellaisia ammattilaisen elkeillä varustettuja. Harrastelijoilla voi olla puhevikaa, ylipainoa, ikää, ja kaikenlaista muuta "poikkeavaa" - ja se vain rikastuttaa esitystä. Mitä siitä jos ihan aina ei muista repliikkejä, tai sattuu jotain muuta. Homma rullaa, pyörii ja toimii - se fiilis on se juttu! Ja sitten kun homma toimii kuin rasvattuna, kuten nyt Heiskalla taas, niin eihän katsoja voi muuta kun nojata taaksepäin ja nautiskella.
Ainoa miinus tulee tällä kertaa katsojille kerrassaan surkeasta maskinkäytöstä. Ehkä noin kymmenellä näkyi kasvomaski. Vaikkei pakkoa olekaan, niin jokainen voisi ajatella ellei nyt omaa, niin ainakin vierustoverin tai esiintyjän terveyttä. Varsinkin kun kaikki katsojat pakkautuivat taaimmaisiin (lue varjoisiin) riveihin ja kolme ensimmäistä (lue aurinkoista) riviä olivat tyhjiä. Muutenhan katsomo olisikin ollut mukavan väljä, koska sinne otettiin normaalia vähemmän ihmisiä. Skarppausta siis katsomoon!
Kun esiintyjät lopussa lauloivat yhdessä Irwinin Kaunis maailma, niin kyllä ne sanat herkistivät:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
Vallan mukava parituntinen oli Villa von Retee - kiitokset koko tekijäjoukolle! Esityksiä on vielä 1.8. asti, kiiruhtakaa hankkimaan lippunne!
Ekan kuvan otti Johanna Pihlajamäki, loput omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti