Aah, vihdoin Suomessa! Nimittäin John O' Farrelin ja Karey Kirkpatrickin kynäilemä ja Karey & Wayne Kirkpatrickin säveltämä ja sanoittama Something Rotten - Jotain mätää musikaalikomedia. Näin tämän marraskuussa 2018 Ruotsissa Wermland Operan upeana tuotantona, jonka Markus Virta ohjasi. No miksi piti mennä sinne asti katsomaan? Koska Patrik Martinsson oli itse Shakespeare, siksi.
Ja nyt Törnävän kesäteatterissa Seinäjoella, ensimmäisenä Suomessa, hurraa! Musikaali on muutenkin tosi tuore (ensi-ilta Broadwayllä 2015), eikä sitä ole esitetty esimerkiksi Lontoossa vielä laisinkaan.
Tunnustan kyllä että ruotsiversiosta meni paljon tekstiä ohi (ei ollut tekstitystä, tietenkään). Ja koska kyseessä on paljon sanaleikkejä ja riimityksiä sisältävä esitys, niin katsomiskokemus jäi vähän vajaaksi sen osalta. Muuten kyllä oli täyttä timanttia. Nyt kyllä kieli hurmasi Mikko Koivusalon hulppean loisteliaassa suomennoksessa. Riimit ja rytmit soljuivat, kuultiin paljon niitä sanaleikkejä ja huikean hykerryttäviä kielikuvia, hassuja nimiä - aivan kuten Shakespearen teksteissäkin. Välillä kieli oikein vyöryi päälle, välillä sai nautiskella sen herkkyydestä. Nautintoa korville. Koivusalon käännös toimi nimenomaan koska kieltä käytettiin monipuolisesti ja vivahteikkaasti. Toki saimme nauttia myös itse Bardin teksteistä, sitaattisuomentajina näissä Koivusalon ohella mm. Veijo Meri, Paavo Cajander ja Alice Martin.
Jos Shakespearen teokset ovat yhtään tuttuja, niin sai viihdytellä itseään poimimalla henkilöitä, tapahtumia, kohtauksia, viittauksia ja toki myös niitä tekstipätkiä herran tuotannosta. Alkaen toki itse esityksen nimestä (vinkki vitonen, se on Hamletista). Mutta vaikkei tuntisi Shakespearea, niin tämä Pekka Laasosen ohjaustyö viihdyttää silti. Ja aina voi bongailla musikaaliviittauksia, mikäli se genre on hanskassa. Ellei, niin voi vain heittäytyä elämyksen vietäväksi.
Ensiksi on korvaan tarttuva musiikki, ihan semmoisessa parhaassa musikaalikliseehengessä. Biisien kulku on aika ennalta-arvattavaa, mutta kyllä jalka ihan kivasti vipajaa tämän tahdissa. Huumoria on mukana ihan perinteisestä slapstickistä älyllisempään kielelläleikittelyyn. Something Rotten on myös musikaaliparodia joka nauraa itsensä lisäksi koko musikaaligenrelle. Ei itseään kannata ottaa niin kovin vakavasti. Esitys tempaa mukaansa heti ensimmäisestä biisistä Astu renessanssiin (Welcome to the Renaissance). Vaikka aina olisi kivempaa kuunnella elävää musiikkia, niin toimii Pekka Siistosen loihtima musiikki tallennemuodossakin.
Kivan musiikin lisäksi myös Riikka Aurasmaan loistelias puvustus tarjoaa silmäkarkkia ihan parhaasta päästä. Kimallusta, leiskuvia värejä, pöyheitä leikkauksia! Renessanssiajan glamour ei voisi olla enää lähempänä. Kaikki eivät toki ole vauraita ja näyttäviä hahmoja; mukana on monenlaisia köyhiä, hörhöjä ennustajia ja siten ties vaikka minkälaisia vaatteitakin. Puritaanien mustat koltut (sekä erityisesti heidän alusvaatteensa) ovat kaunista katsottavaa, ja entäs sitten teatterimesenaatti Shylockin asusteet! Haluaisin hypistellä kaikkien kankaiden kuoseja. Mistä edes löytää näin paljon erilaisia krumeluurisia materiaaleja? Myös Jani Uljas on lavastuksessaan päässyt lähelle Elisabetin ajan Englantia: Globe-teatteri reunustaa lavaa ja siitä saadaan pienin jipoin muunneltua vaikka mitä. Lavastuksessa ja puvustuksessa on molemmissa ihania pieniä yksityiskohtia mihin kannattaa kiinnittää huomiota, esimerkiksi nerokkaita katukylttejä ja näyttäviä kalukukkaroita. Ja mitkä savu- ja tuulikoneet!
Juonen keskiössä ovat Perän veljekset Retu (Jani Karvinen) ja Ruune (Antti L J Pääkkönen), jotka koittavat tienata leipänsä näyttelijöinä ja Retun tapauksessa vielä näytelmäkirjailijanakin. Menestys vaan kiertää miehet kaukaa. Kas kun kaupungissa (Lontoossa vuonna 1590) vaikuttaa muuan herra Shakespeare (Christoffer Strandberg) joka tuntuu kynäilevän kaikki teatterihitit, valloittavan kaikki naiset (ja puolet miehistäkin) sekä pitävän kaikki parhaat bileet. Kunnes Retu turvautuu epätoivoisiin keinoihin: ennustajaan! Kuuluisa Nostradamus (Marko Maunuksela), ei SE vaan hänen vähemmän lahjakkaampi sukulaismiehensä, näkeekin teatterin tulevaisuuteen (jossa siintävät mm. katetut katsomot ja kunnon penkit). Valitettevasti näkökyky kaipaa vielä hiontaa ja Retu suuntaa kaiken tarmonsa piirun verran vikaan. Seurauksena jotain kerrassaan hulvatonta - kyllä kaikki nämä musikaaliaihiot mulle kelpaisi! Joskus vaan ei näe metsää puilta ja pikkuveli, tuo hieman reppana Ruune, onkin oivallinen kynäniekka. Vaan eipä kelpaa hänen juonensa Retulle. Valitettevasti/onneksi Shakespeare on valppaana ja onnistuu nyysimään Ruunen tuotokset omiin nimiinsä. Ja loppu on historiaa. Ainakin musikaalin historiaa.
Näyttävät koreografiat ovat Jyri Nummisen vinksahtaneiden ja musikaalimarinoitujen aivojen tuotoksia, ja aivan hurmaavia ovatkin! Steppinumeroita, ja aivan mahdottoman hyvin svengaava porukka. Maestro Numminen väläyttelee myös loistavia näyttelijänlahjojaan mm. luihuisena teatterinrakastaja/rahanlainaaja Shylockina (ja missäs olemmekaan nähneet aiemmin Shylockin?) sekä ahvenista ennustajana. Joukkokohtaukset on mietitty tarkkaan muutenkin kuin tanssikoreografioiden osalta. Upeat peruukit (Petriina Suomelalle kiitos!) kruunaavat tanssijapoikien raflaavan ulkoasun. Niinkuin muidenkin, ei sen puoleen (Shakespearen kuontalosta erityismaininta). Kyllä on muuten Pyry Smolander ja Julius Martikainen tyrmääviä ilmestyksiä!
Strandberg on diivoista diivoin lipevänä ja itseään täynnä olevana Shakespearena. Lolan enkelin rooli musikaalissa Kinky Boots oli loistavaa harjoittelua tähän hommaan. Hykerryttävä rooli, ja mikä tukka! Ja mitkä asut! Ja hyvin hän muuttaa itsensä maalaistollukaksi vakoillessaan Perien toimintaa. Karvonen on Kansallisteatterista hyvinkin tuttu mies, yleensä sellaisista draamarooleista. No, ei ne musikaaliroolit ihan tuntemattomia hälle ole; vuonna 2020 mies nähtiin Maailma on tehty meitä varten jukebox-musikaalissa. Suvereenisti vetää hän, vaikka mikki loppusuoralla pätkiikin. Ja Maunuksela on kyllä laulajana/esiintyjänä loistava; tämän glamrock-Nostradamus on todellakin tyrmäävä! Ensemblenelikko Numminen, Hammarberg, Smolander ja Martikainen veivät kyllä sydämeni totaalisesti. Muuntautumiskykyisiä ja lahjakkaita (sekä seksiä tihkuvia) kaikki! Juliukselle pisteet rintalihasten liikuttamisesta! Ja Jyrin kilometrin pituiset sääret! Kyllä tämä porukka taitaa huippunopeat vaihdot.
Ah, rakastin tätä kyllä alusta loppuun. Vähän niinkuin mittatilausesitys juuri minulle. Joraavat puritaanit gospelhengessä! Nokkelia pikkutuhmuuksia ja sanaleikkejä! Ruttomusikaali (katsoisin!)! WS-logoinen taustakangas Van Halenin hengessä! Ja jopa se munakasmusikaali Omeletti kaikessa älyttömyydessäänkin.
Törnävän kesäteatterille täydet pisteet kunnianhimoisesta ohjelmistosuunnittelusta. Viime kesän Spamalot oli huippu, Something Rotten myös. Rima on korkealla ensi kesän esitykselle Murhan ja rakkauden käsikirja herrasmiehille (A Gentleman's Guide to Love and Murder). Suomen ensi-ilta sekin, ja osittain sama tekijätiimi. Vaikka Something Rotten varastaa oikealta ja vasemmalta, on siinä kuitenkin tarpeeksi omaperäisyyttä ollakseen kiinnostava. Ja ennenkaikkea viihdyttävä. Ensi-illassa oli lisäksi hyvin käyttäytyvä yleisö eli maskisuositusta noudatettiin erinomaisesti.
Pitkähän tämä vähän oli, liki kolme tuntia, eli muistakaa hyvät istuintyynyt mukaan!
Tehkää itsellenne palvelus ja menkää katsomaan Something Rotten (esitykset 21.8. asti). Minä ainakin menen toistamiseen! Kiitos Seinäjoki - tapaamme kesäteatterin merkeissä myös ensi vuonna!
Esityskuvien copyright Jukka Kontkanen.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Saatko alennusta/ilmaislipun kun käyt näin paljon teatterissa? Vai kuinka usein ostat lipun itse? ��
VastaaPoistaMoikka Anonyymi!
PoistaKuten tuossa jutun lopussakin lukee, näin tämän esityksen ilmaisella pressilipulla.
Joskus ostan lipun itse, joskus saan ns. teatterialan hintaan eli hieman halvemmalla, joskus ns. ystävälipulla eli joltain esityksen tekemisessä mukana olleelta tutulta alennushintaisen lipun. Hyödynnän myös edullisia kampanjoita, tarjouksia jne.