Sata syytä istua puussa ja Isäs oli / Kauppilanmäen museo, Valkeakoski 3.7.2019

Joskus välillä tulee sähköpostiin kutsuja joille ei voi sanoa ei. Isosta osasta valitettavasti täytyy (lähinnä ajanpuutteen takia) kieltäytyä, kaikkeen kun en minäkään pääse vaikka parhaani yritän. Mutta siis. Kerrankin kalenterissa oli sopiva kolo, ja esitys vaikutti kiinnostavalta. Ja on aina kiinnostavaa käydä uusissa paikoissa ja tsekkaamassa uusia esiintyjiä! Iso kiitos siis Marko Itkoselle kutsusta!

Kauppilan museo Valkeakoskella on kerrassaa viehättävä paikka. Ennen esitystä oli aikaa kiertää pikaisesti paikkoja, rapsutella lampaita ja nauttia aurinkoisesta kesäillasta. Tänne täytyy palata vielä päiväsaikanakin että pääsee rakennuksiin sisällekin.

Illan ohjelmassa oli kaksi lyhyempää näytelmää, vajaita tuntisia kumpikin. Ensin Sata syytä istua puussa. Somen kautta kerättyjä tarinoita, pidempiä ja lyhyempiä ja niistä sitten tehtiin sketsityylinen esitys. Tosi hauskojakin juttuja, ja oivaltavia, mutta kokonaisuus oli aika sirpaleinen ja hajanainen. Monenlaista näkökulmaa puussa istumiseen on löytynyt. Yksi nainen koittaa houkutella puolisoaan Penttiä alas puusta, kuin kissaa konsanaan. Vaan ei auta olut, makkara eikä tv:n jalkapallohoukutukset...

Puuhun voi tehdä treffejä, sinne voi piiloutua lapsiltaan, puussa istumisesta on kirjoitettu ja tehty lauluja (miettikääpäs miten Kesäpäivä Kangasalla alkaa). Ja sekin selviää millainen olisi asuntoesittely puussa sijaitsevaan asuntoon. Ehkä yksi parhaita kohtia esityksessä oli Hoivakotipuu - pieni kannanotto tämän päivän vanhustenhoitoon. Hupaa! Näyttelijäkolmikko Lauri Heinonen, Mira Flinkman ja Janne Kulosaari pistää itsensä hyvin likoon, taipuen monenlaiselle mutkalle.

Väliajalla oli maistuvat tarjoilut ja kahvit tarjoiltiin oikeista posliinikupeista! Siitä iso bonus. Santsikupinkin sai samaan hintaan, ja se tultiin tarjoilemaan ihan istumapaikoille pihalle. Itse join mansikkamehua. Itse esityspaikka oli vanha työväentalo, ja istuimme räsymatoilla vuoratuilla pitkillä penkeillä. Tarjolla oli myös huopia ja nurkissa puhalsivat tuulettimet/lämmittimet. Tässä paikassa pidetään kesäteatterivieraasta kyllä todellakin hyvää huolta.

Toinen näytelmä Isäs oli olikin sitten tunnin mittainen sukellus kahden nuoren tytön elämäntarinaan. Äiti (Katja Sillanpää) on kuollut ja tyttäret Johanna (Pauliina Syrjälä) ja Elina (Mira Flinkman) ovat tyhjentämässä vanhaa kotitaloaan. Pikkuhiljaa meille selviää millainen lapsuus heillä on ollut alkoholisoituneen yh-äidin ja talossa vaihtuvien miesten kanssa, joita kaikkia esittää Janne Kulosaari. Isoäidin (Ulla Huoviala-Kääpä) hoteissa kuluu pitkiä aikoja kun äiti on "töissä". Nyt aikuiset tytöt ovat kulkeneet eri suuntiin, ottaneet pesäeroa onnettomaan lapsuuteensa. Historia silti toistaa itseään ja mietin sitä sukupolvien ketjua, miten samanlaisena kaikki toistuu. Johanna on onnistunut luomaan itselleen toisenlaisen elämän (suvun ensimmäisenä ylioppilaana) vaikka hän on koko ikänsä kärsinyt isättömyydestä. Kun ei se Ihmemies MacGyverkään ollut sitten isä. Sen sijaan Elina tuntuu jumiutuneen samalle uralle kuin äitinsä ja mumminsa: kurkusta alas kaikki mikä voisi päihdyttää ja lapsia vaihteleville miehille. Sekä äiti että isoäiti on oikeasti kamalia noita-akkoja, ja kumpikin näyttelijä on loistava! Myös Kulosaari on vakuuttava, ja varsinkin tämän Matikainen kamaline kasarihokemineen on järisyttävä tyyppi. Tämä pureutui hyvin kasvuolojen ja geenien yhteisvaikutukseen - on mahdollista päästä pois onnettomasta köyhyyden ja ankeuden kierteestä. Esityksen äiti-tytär -suhteet saivat myös pohtimaan omaakin suhdettani äitiini. On niin totta että myös minun pahimpia pelkojani on alkaa muistuttaa omaa äitiäni.

Kumpikin näytelmä on Marko Itkosen kirjoittama ja ohjaama. Sattuvaa dialogia, hyvin tyypiteltyjä henkilöitä ja toimivat esitykset. Hienoa työtä siis. Käykääpä tutustumassa työryhmän kotisivuihin.

Kaikki esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta toivon mukaan tämä ryhmä palaa ensi vuonna asiaan. Ainakin minä toivon niin kovasti, sen verran kiva kokemus tämä oli. Hienot puitteet ja esiintyjät ja kivat näytelmät, mitä sitä nyt muuta voisi kesäillalta toivoakaan!


Esityskuvien copyright Jokke Kääpä, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.