sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Pasi Was Here / Tampereen työväen teatteri 7.4.2018

Kun näkee samaa näytelmää useampia kertoja, se tapahtuu yleensä siksi koska siitä pitää niin kovasti. Näin ainakin itselläni on Veikko Nuutisen näytelmän Pasi was here kanssa. Olen ehkä eniten hurmaantunut näytelmätekstiin. KOM-teatterin versio oli myös toteutukseltaan liki täydellinen. Kaksi vuotta myöhemmin Tampereen Työviksessä meno on hyvin erilaista, ja tekstiinkin on lisätty kohtia. Ensi-illassa olin vaikuttunut monestakin asiasta, ja vaikka vertailuilta KOMin versioon ei voi välttyä, niin ihan omilla jaloillaan tämäkin seisoo. Entäpä nyt sitten toisella kerralla, 2,5 kuukautta myöhemmin?


Näyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa entistäkin tarkemmin. Irrottelua ja luovaa hölmöilyä oli nähtävissä. Enemmän kuin ensi-illassa siis. Näytelmän alussa Pasi pikkuhiljaa ryöstäytyy menneisyydestä nykyaikaan, muovikelmun läpi taistellen ja Hemmon nykytodellisuuteen ilmaantuen. Pasi ja Hemmo lapsina tarhassa vaatii esittäjiltään Tuukka Huttuselta ja Janne Kallioniemeltä hurjaa heittäytymistä rooleihinsa. Ne eleet ja ilmeet ovat toisaalta yliampuvia, mutta toisaalta niin pikkupoikamaisia. Varsinkin näihin lastentarhakohtauksiin on tullut lisää kohellusta ja slapstickiä.

Tuukka Huttunen on oikeasti aivan ilmiömäisen muuntautumiskykyinen näyttelijä, ja tässä kun päästään seuraamaan hahmon kasvua ja kehitystä pikkupojasta aikuisuuteen, niin tämä kyky vaan korostuu. Äänenmurroksen ja heräävän seksuaalisuuden kanssa kamppaileva teini-Pasi, riiviömäisen kujeileva pikkupoika-Pasi, nenään puhuva koulu-Pasi, vahvempiaan mielistelevä-Pasi, kaikissa näissä Huttunen tuo hahmon lihaksi ja vereksi silmiemme eteen.

Ja kyllä mä jaksan ihmetellä miten huikeat roolityöt myös Tommi Raitolehto vetää. Lapsia vihaavasta lastentarhantädistä hupaisaan lörtsymieheen ja totiseen Pasin isään, huikeaa Laktoosilerssiä unohtamatta. Varsinkin tää koko "sankarilla ei saa olla heikkouksia" -kohtaus saa aikaan valtavat naurut.


Jäin miettimään mikä oli totta ja mikä vain Hemmon haave tai unelma asioista mitkä eivät toteutuneet, siis menneisyydestä. Tapahtuiko nämä kaikki jutut, vai muistaako Hemmo väärin, vai kaunistellen, vai jopa toivoen että ne olisivat tapahtuneet? Mene ja tiedä, mutta kun Pasi ja menneisyyden haamut ja muistot putkahtavat pintaan Hemmon ja Turnajaiskepin Savonlinna-visiitillä, niin jäin pohtimaan toden ja mielikuvituksen välistä, usein aika häilyvääkin, rajaa.

Harmikseni Pasi was here ei tainnut Tampereella olla suurikaan menestys. Ainakaan samassa mittakaavassa kuin KOM-teatterissa. Mulle tämä oli edelleen loistava näytelmä, vaikka ei toisella katsomiskerralla samalla tavalla kolahtanutkaan kuin ensi-illassa. Mutta se on saletti; kun ja JOS tätä esitetään jossain päin niin sinne suuntaan katsomaan!


Kuvien copyright Kari Sunnari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti