torstai 13. heinäkuuta 2017

The Miller Centre Theatre Company / Nell Gwynn, Minack Theatre 11.7.2017


Ensimmäinen vierailuni henkeäsalpaavan kauniiseen Minack Theatreen Cornwallin länsikärkeen oli 4-5 vuotta sitten. Nyt sitten oli ilo päästä sinne toista kertaa. Teatteri on louhittu niemenkärkeen aivan Atlantin rannalle, ja siellä sitten säiden armoilla katsotaan esityksiä. Kesäkaudella kymmenet eri teatteriryhmät vierailevat Minackissa; kukin esittäen n. viikon verran näytelmäänsä. Eli on ihan tuurista kiinni mitä pääsee reissunsa aikana katsomaan. 


Viime viikolla olisi mennyt muistaakseni klassikko Cyrano de Bergerac ja ensi viikolla Sebastian Faulksin kirjaan perustuva Birdsong. Kummankin olisin kovasti halunnut nähdä, mutta arpa lankesi Jessica Swalen näytelmään Nell Gwynn. Sekin sopi kyllä oikein mainiosti.


Nell Gwynn oli alun perin appelsiinimyyjä ja prostituoitu, josta tuli näyttelijä, aikana milloin miehet esittivät teatterissa naisroolitkitkin. Oikean historiallisen henkilön vaiheista ei paljon muuta tiedetäkään, paitsi tietenkin se että kuningas Charles II iski naiseen silmänsä ja tästä tuli herran suosikkirakastajatar. Siinä ei paljoa kiukkuinen espanjalaisvaimo painanut, tai lukuisat muut naisystävät. Nell oli (ainakin tässä tarinassa) sanavalmis, suorasukainen ja reipas nainen, joka ei kaivannut titteleitä itselleen mutta huolehti topakasti että sai kuninkaalta riittävän korvauksen luopuessaan omasta urastaan.

  

Näytelmään on kehitelty tarinaa historiallisten faktojen ympärille. Kadulta Nellin löytävä King’s Companyn näyttelijätähti Charles Hart (Andy Kempton) rakastuu tietysti suojattiinsa, mutta ei mahda mitään kun huikenteleva kuningas Charles II (James Rolfe) pistää koko viehätysvoimansa peliin. 


Näyttelijäseurue Thomas Killigrew’n (David Kay) johdolla koittaa saada uusia näytelmiä lavalle, viihdyttää kuningasta ja kansalaisiakin. Killigrew tekee rohkean päätöksen ottaa Nell Gwynn mukaan porukkaan, mutta onneksi yleisö tykästyy tähän kovasti. Näyttämöt joutavat jäämään kun Nell lähtee kuninkaan matkaan.

  

Nell Gwynnin roolissa hurmaa ihastuttava Pamela Cuthill. Muutenkin kaikki näyttelijät ovat oikein mainioita. Varsinkin teatteriseurueen diiva Edward Kynaston jota näyttelee  loistavasti Robin Clark. Tämä on tietenkin kaikista järkyttynein että nainen pääsee näyttelemään naista lavalle, koska kukaanhan ei voi näytellä naista yhtä hyvin kuin hän. Ei varsinkaan nainen! Toinen hauska tyyppi on näytelmäkirjailija John Dryden (hieman James Corden-mainen Jamie Heath), joka esittelee seurueelle mitä hauskimpia näytelmäaihioita.


Esitys alkaa sillain hitaasti että huonomaineiset tytöt soluttautuvat yleisön joukkoon myymään appelsiineja, esittelemään sulojaan ja puhumaan pikkutuhmia. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä Lontoon kaduille ja teatterin lavalle. Oli tässä ajankohtaisia vitsejäkin, mm. hung parliament mainittiin…

  

Näytelmässä yhdistyi kivasti siis kuningasnäytelmäaspekti ja 1600-luvun lontoolaisen teatterin historia (suurin osa hahmoista on siis ihan oikeita historiallisia tyyppejä). Mukana draamaa, romanssia, juonitteluja (sekä hovissa että teatterissa), hienoa musiikkia ja laulua (kolmehenkinen orkesteri säesti ajanhenkisissä asuissaan) ja kauniita vaatteitakin. Kaikin puolin hieno elämys! 


Minackin iltaesitykset alkavat klo 20, ja silloin oli vielä hyvin valoisaa. Kun esitys loppui n. 22.45 oli pilkkosen pimeää. Siksi mukana kannattaa olla taskulamppu että löytää autonsa parkkipaikalta. Ilman omaa autoa paikalle on hankala päästä, koska teatteri on oikeasti aika syrjässä. Paikalta saa juomien, jäätelöiden jne lisäksi ostaa myös pientä purtavaa ja matkamuistoja. Väliajalla kuuma kaakao tekee kyllä terää.


Yksi Minackin parhaita puolia on upea upea paikka näköaloineen. Se on myös heikkous: sateella, tuulella ja muuten vaan huonolla kelillä ei ole kovinkaan mukavaa. Atlantilta puhaltava tuuli käy luihin ja ytimiin ja aaltojen lyödessä kallioihin repliikeistä on hetkittäin vaikea saada selvää. Onneksi tuuli ei ollut kamalan paha, mutta liki koko esityksen tihuutti vettä. Kannatti hankkia sadeviitat aiemmin päivällä. Paikalta saa vuokrata punnalla tosi käteviä retki-istuimia, ja ne ovat ihan ehdottoman käteviä. Jos jostain löytyisi moisia ostaisin heti. Olisi suomalaisissa kesäteattereissa ihan ehdoton!

 

Jos koskaan kesäaikaan osut Cornwallin ”peränurkille” ja teatterielämys kiinnostaa niin kannattaa suunnata www.minack.com sivuille. Lippujen hinnat eivät päätä huimaa (nämä hieman paremmat paikat £14) ja takaan että maisemiltaan ei tuosta enää teatteri paljoa parane.



Kuvat otin likipitäen kaikki itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti