No jopas oli erilainen Vanja-eno tämä ruotsalaisten tulkinta! Raikas,
ronski ja musiikkipitoinen. Uppsalan kaupunginteatterin viime talven hitti
saapui Tampereelle Teatterikesään vetämään Vanjan kaksi kertaa, ja olen tosi
iloinen että pääsin tämän näkemään.
Latvialaissyntyisen Yana Rossin ohjaustyö oli
hetkittäin sellainen mutkat suoriksi versio, mutta kestoa silti liki 3 tuntia.
Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat nyky-Ruotsiin, ja Vanja ja Sonja
pyörittävät Bed & Breakfast -paikkaa. Ensimmäinen näytös mennään jatkuvan
viinanjuonnin ja pilvenpolttelun merkeissä. Välillä musisoidaan (lavan oikeassa
reunassa on rumpusetti, basso ja kitara) ja sitten taas örvelletään pitkin
lavaa. Vanja makaa puolet ajasta sammuneena lattialle. On tuhottoman kuuma,
kaikki ovat vähissä vaatteissa, kärpäset surisevat. Professori saapuu uimasta,
märkäpuku päällä ja räpylöitä käsissään kantaen. Hän on missannut Sonjan
synttäripiknikin kokonaan. Muuta naureskelevat tämän asustetta, mutta Astrov
väittää sinilevätilanteen olevan niin paha, että asuste on ihan fiksu.
Humalaiset tyypit pelaavat Twisteriä
(ääreishauskaa katsottavaa), laulavat Sonjalle, juovat lisää, musisoivat...
Sonja puolustaa Astovin paatoksellisia luontopuheita liikuttavasti. Astrov
kerää rahaa Greenpeacelle ja vastustaa arktisten alueiden porauksia. Sekä on
vegaani...
Teksti saa ihan uusia ulottuvuuksia kun
Ilja (Telegin) kertoo miten vaimo läksi heti häiden jälkeen. Niin, heti alusta
asti on selvää kuinka Iljalla ja Trugvellä (majapaikan pitkäaikainen asukas) on
suhde. Miksiköhän Iljan vaimo mahtoikaan lähteä :-)
Kun ukonilma lopulta saapuu ja vie sähköt,
niin sitten hipsutellaan taskulamppujen valossa. Jelena (joka muuten on
raskaana, eli tuo myös oman lisämausteensa koko näytelmään) koittaa helpottaa
miehensä kipuja runkkaamalla tätä, mutta ei sitten jaksakaan, joska professori
tietenkin saa lisää vettä myllyynsä ettei kukaan välitä hänestä kun on vanha
ukonrahjus. Onneksi ex-anoppi tulee viemän professorin sänkyyn ja lukee tälle.
Miesväki (Ilja & Trugve, Astrov ja
Vanja) istuu taas kännäämässä sohvalla, ja Vanja marmattaa miksei kosinut
Jelenaa 10 vuotta aiemmin. Sonja tulee paikalle, soittaa akustista kitaraa ja
laulaa (Dana Del Rayn Summertime Sadness), menevät syömään keittiöön.
Toinen näytös sitten ollaan tolkuissaan,
Vanjakin käy aamutuimaan lenkillä! Aamupalapöydässä on vilkasta ja taustalla
Trygve on suihkussa. Keskustelu käy vilkkaana. Iljan ja Trugven välit ovat
viilenneet. Porukka on vaihteeksi selvinpäin. Miettivät kuinka Astrov on
notkunut heillä kauan eikä piittaa metsistään tai potilaistaan. Sonja murehtii
ulkomuotoaan ja taas Ilja ja Trugve lohduttavat ja kehuvat tämän silmiä ja
hiuksia. Yhdessä Jelenan kanssa päättävät tehdä Sonjalle muuttumisleikin!
Tadaa, pikkumusta päälle, Ilja laittaa hiukset nätisti (Sonjan näyttelijällä
ihanat pitkät punertavat hiukset) ja Jelena meikkaa. Lopuksi vetää silmän
ympärille kauheat siniset renkaat. Jotka Sonja huomaa vasta myöhemmin kun ottaa
selfien. Siihen loppuu sekin ilo, ja loppunäytelmän Sonja kulkee farkuissa ja
ruutupaidassa, mököttäen. Ja välillä kitarasta kiukkuista murinaa soittaen.
Astrovin massiivinen ilmastonmuutossaarna
(mihin on otettu mukaan Putinit ja Venäjän metsäpalot 2010 ja ties vaikka mikä)
saa ansaitsemansa väliaploditkin! Lavalla olijat katsovat hieman monttu auki.
Saarna ansaitsee myös aplodit yleisöltä! Ihan syystä.
On muuten aika kohtaus sekin kun Astrov
lopulta tunnustaa miksi on suunnilleen muuttanut paikkaan asuvaan. Riipii
päältään paidan ja astiat pöytäliinoineen pöydältä, ja asettuu pöydälle: syö
minut! Valitettavasti Jelena ei kerkeä ottaa kun maistiaisen kun suihkunraikas
Vanja pyyhältää paikalle suklaarasian ja pehmolelun kera! Huh!
Professori kutsuu kaikki koolle, ja kertoo
paikan myyntisuunnitelmistaan ja miten loppurahoilla voi ostaa Mallorcalta
kesämökin. Seuraa tietenkin riitaa ja lopuksi Vanja purkautuu että hänestä
olisi voinut tulla mitä hyvänsä, vaikka uusi Dostojevski. Tähän muut
innostunuvat, ja heittelevät muita nimiä Selma Lagerlöfistä Kurt Cobainiin.
Sonja lukee Bronten Humisevaa Harjua mikrofoniin... Kunnes Vanja tulee
mikrofoniin huutaen ase kourassa riehumaan.
Muut ovat palaamassa kaupunkiin, mutta
vielä ennen lähtöä Astrov ja Jelena panevat näppärästi pleksiseinää vasten.
Vanja jää lukemaan kaupan kuittia ääneen, eikä edes huomaa Sonjan huitaisevan
pilleripurkkia naamaansa.
Vaikka näyttelijät puhuivat riikinruotsia,
niin yllättävän hyvin siitä sai selvää ja oysyi kärryillä. Toki turvauduin
tekstityksenkin (suomi ja englanti). Tosin se herätti monessa kohdassa
hämmästystä ja hämmennystä, koska ne olivat keskenään ihan erilaisia välillä.
Siinä missä suomiteksti puhui boolista, niin englanninkielinen puhui
Pimm'sistä! Toki niitä oli myös lyhennetty, reippaastikin, mutta että ne oli
myös muokattu lukijakuntaa ajatellen. Katsojaa toki varoitettiin pelkistyksestä
jo heti kättelyssä: " Tekstitykset ohjaajan toiveesta pelkistettyjä".
No... sitä ne olivat. Kun Astrov piti ilmastonmuutossaarnaansa, tekstityksessä
luki: "improvisointia ilmastonmuutoksesta" :-)
Lavastus oli mainio. Kiinteä,
pleksimuovista tehty tunnelimainen rakennelma taustalla, missä on vanhoja
puisia ovia. Siellä tunnelissa on sitten keittiö, kylppäri/vessa ja muita
huoneita, missä välillä vedetään kohtauksia, kun ei olla lavalla. Ja niissä
myös näytellään paljon sellaisia äänettömiä taustakohtauksia. Esimerkiksi yksi
sellainen on kuolleen lokin onkiminen tukkeutuneesta vessan pöntöstä.
Tsehovista puhutaan myöhemminkin, ja myös Lokki-näytelmästä. Trugve kysyy kuka
on Tsehov. Lakoninen vastaus: niin öljynporauslautalla ei lueta Tsehovia.
Yksi parhaita asioita olivat laulu- ja
soittotaitoiset näyttelijät. Heiltä sujuu rockklassikot Doorsin Break On
Through'sta Tom Waitsin All the World is Greeniin ja Bowieen. Sonja laulaa
upeasti! Ja Trugven näyttelijä soittaa myös saksofonia. Lopussa myös Vanjan
äiti (tamburiini) ja majatalon asukas (xylofoni) liittyvät mukaan soittoon kun
vetävät Status Quon Living On an Islandin. Aivan omannäköisensä sovitukset
saivat nämä biisit.
Näyttelijät ovat toinen toistaan parempia,
ja tietenkin itselle kaikki ihan vieraita. Rumaa Sonjaa ei nähty taaskaan,
koska Emelie Wallenberg oli kukkaakin kauniimpi ja hehkeämpi. Yngve Dahlberg
oli tosi erinomainen Astrov, raamikas ja vihreän maailmanparantajan
prototyyppi, Pariskunta Ilja (Eli Ingvarsson) ja Trugve (Logi Tulinius) olivat
molemmat aika isossa roolissa, semminkin kun Trugve on kokonaan uusi hahmo!
Vaikka tätä oli modernisoitu, lisätty
ihmisiä, niin sama tuttu tarina siellä oli. Ilmastonmuutosagendoineen erittäin
ajankohtainen ja koskettava. Se pysähtyneisyyden ja toimettomuuden fiilis,
kuinka "jotain tarttis tehdä" mutta kukaan ei saa oikein aikaan
mitään. Loppu on tavallista lohduttomampi, kun Sonja päättääkin luovuttaa.
Mutta katsoja tuntee kokeneensa jotain suurta, silmät avaavaa ja mykistävää.
Varmasti sellainen esitys joka jakaa
katsojien mielipiteet kahtia. Minä tykkäsin kovasti, oli moderni tulkinta,
mutta silti niin tuttu. Kiitos Teatterikesä!!
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Valokuvien copyright Micke Sandström.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti