Itse en ole piirroselokuvaa nähnyt, mutta balettiversion Kansallisbaletissa 2016 kyllä. Tosin siinä on tarina hieman erilainen ja surullinen loppu. Mutta Disney-elokuvassa pitää olla onnellinen loppu. Lisäksi musiikki on tietenkin eri, enkä nyt osaa sanoa kumman eduksi. Alan Menkenin musikaalimusiikkia kuuntelee ihan sujuvasti mutta ehkä hieman sama ongelma kuin muutaman viikon takaisessa Notre Damen kellonsoittajassa, syksyn toisessa Disney-tuotannossa. Musiikki ei ole kauhean mielenjäävää. Ei vaikka leffaversio saikin musiikista kaksi Oscaria. No, ehkä tunnistaisin yhden jos sen kuulisin, eli Jää syvyyksiin (Under the Sea). Musiikki on kyllä monipuolista ja antaa tilaa laulajille. On kalypsoa ja lattarirytmejä, välillä aika mahtipontistakin menoa. Voimaballadeja ja lemmenlurituksia. Risto Kupiaisen johtama 13-henkinen bändi pistää lavan alla parastaan.
Tarinahan on sinällään aika höttöinen, jopa siirappinen, mutta menee kyllä tunteisiin. Siskoskatraan nuorimmainen Ariel on merenneito ja rakastaa kaikkea ihmisiin ja maanpäälliseen maailmaan liittyvää. Isä on kuningas Triton, joka kaipaa kuollutta vaimoaan, vihoittelee siskonsa merennoita Ursulan kanssa eikä ymmärrä kapinallista tytärtään. Sitten Ariel pelastaa komean nuoren miehen merihädästä ja rakastuu. Vaan kun toinen asuu meressä ja toinen maalla, niin romanssi on aika mahdoton. Siksipä Ariel turvautuu vallanhimoiseen Ursula-tätiinsä (joka on se tarinan pahis) ja tämän loitsuilla saa pyrstönsä vaihdettua jalkoihin. Maksuksi tarvitsee luopua äänestä, mutta mitäpä sitä rakastunut tyttö ei tekisi. Prinssi Erik jatkaa kaunisäänisen pelastajansa etsintöjä, turhaan. Ja koska Ariel on mykkä niin ei tiet kohtaa. No sitten toki lopuksi asiat selviävät ja saamme näyttävät prinsessahäät. Tarina on ehkä liiankin perinteinen makuuni, mutta tämä on Disneytä, niin ei sitä muuta odotakaan. Reita Lounatvuoren ja Hanna Kailan (laulut) käännöstyö on sujuvaa suomea.
Mutta onhan tämä oikeasti niin hienosti tehty että oksat pois. Harjanne jatkaa voittokulkuaan suomalaisten menestysmusikaalien ohjaajana. Peter Ahlqvist on luonut tiimeineen kerrassaan henkeäsalpaavan hienon merenalaisen maailman. Yhdellä katsomiskerralla ei oikein ehdi sisäistämään kaikkia yksityiskohtia, koska niitä riittää. Vihertävänsininen Tritonin valtakunta on kerrassaan ilo silmälle. Ja William Ilesin valosuunnittelu täydentää vedenalaisen illuusiota. Myös Toni Haarasen monet projisoinnit ja videot ovat ilo silmille.
Ja sitten on Pirjo Liiri-Majavan ällistyttävät puvut. Kuinkakohan monta kymmentä pukua tähän on tehty, kun kerran päähineitäkin on valmistettu 110? Toinen toistaan näyttävämpiä luomuksia. Ja oma lukunsa on sitten tietenkin merenelävien pyrstöt. Varsinkin ilma-akrobatianumeroissa kauniit pyrstöt pääsevät oikeuksiinsa. Uimisen illuusio on täydellinen. Myös Milja Mensosen suunnittelemat naamioinnit ja kampaukset saavat suun loksahtamaan auki.
Oman kehunsa ansaitsevat kyllä nukkien suunnittelijat Paul Vincent ja Becky Johnson - heidän käsialaansa ovat kaikki kalat, merenelävät, hait ja ankeriaat ja ties mitkä. Upeita luomuksia!! Ja hienosti nuketettu myös. Tykkäsin siitäkin että nukettajat eivät ole mustiin puettuja ja koittavat sulautua taustoihin vaan ihan upeasti nukettamansa hahmon oloisia.
Kaiken visuaalisen tykityksen lisäksi musikaalin pääpariksi on kiinnitetty paras mahdollinen kaksikko. Sonja Pajunoja Arielina ja Martti Manninen Erikinä ovan upeaäänisiä ja karismaattisia. Kumpaakin on tullut nähtyä vuosien varrella monenlaisissa rooleissa ja sydämeni meinasi haljeta ilosta kun alunperin kuulin heidän esittävän pääosia. Erityisesti iloitsen Sonjan Arielista. Ihan kuin tämä rooli olisi vuosia sitten tehty häntä varten. Sopivaa herkkyyttä, sopivaa kapinallisuutta ja niin kaunis ääni. Martin karisma kantaa kyllä hyvin prinssinä joka hänkin kapinoi valmiita suunnitelmia vastaan. Kyllä tuli tämmöiselle kyyniselle vanhalle harpulle tippa silmäkulmaan kun sai katsoa heidän yhteisiä kohtauksiaan.
Tähän esitykseen sattui Ursulana olemaan understudy Annamaria Karhulahti! Mikä tuuri. Olen kuullut paljon kehuja Sanna Saarijärven Ursulasta, mutta olen vuosia fanittanut myös Karhulahtea ja tämän ääntä. Ja Ursula on pahis, varsinainen lonkeroakka. Suuri diiva Divine on ollut Ursulan esikuvana ja sen kyllä näkee. Siinä missä Ariel ja Erik on niin hyviä että vähän jo ällöttää niin Ursula on aivan kutkuttavan ihana pahis. Oli kyllä ehkä suosikkihahmoni koko esityksessä. Ursulan ihanat kätyrisähköankeriaat Kiero (Antti Timonen) ja Liero (Mikko Kauppila) olivat myös kerrassaan hurmaavat, kaikessa kierolieroiluissaankin.
Muina isompina hahmoina nähtiin Arielin kaverit vähän hömelö rapu Sebastian (Tero Koponen) ja hupsuja puhuva lokki Skuutti (Tuukka Leppänen) ja toki Arielin isä Triton (Mikko Vihma), joka oli ulkoisesti kyllä hyvin vakuuttava merten kuningas. Pieni Pärsky (Lenni Kallela) oli symppis hahmo myös. Prinssin holhooja Yrjö (Matti Olavi Ranin) oli puiseva tyyppi. Eikä sovi unohtaa Muppettien hullua ruotsalaista kokkia hetkittäin muistuttavaa Tuomas Uusitaloa - tämän kokkishow oli vertaansa vailla! Tämän ydinjoukon lisäksi lavalla pyörii kymmeniä muita henkilöitä, kaikki hyviä laulajia, tanssijoita ja esiintyjiä. Varsinkin joukkokohtaukset vievät värikkyydessään ihan mennessään. Gunilla Olsson-Karlsson on tehnyt hienot joukkokoreografiat.
Tässä on kauheasti hauskoja ja vauhdikkaita kohtauksia, jo aiemmin mainitun kokkikohtauksen lisäksi. On lauma lokkeja, on (huonosti) laulavat Arielin siskokset, on upeat purjehduskohtaukset isolla laivalla, Ursulan lonkerot ja kaikki vedenalaiset paikat!
Jos nyt ei tiettyä laskelmoitua siirappisuutta ja ennalta-arvattavuutta lasketa niin Pieni merenneito on kyllä todella huikea elämys. Lavalta näkyy että tähän on satsattu. Toki lippujen hinnat ovat myös suolaiset, mutta ehkä pieni investointi kannattaa. Esitykset ovat täyttyneet hyvin, mutta varmaan kevätkaudelle niitä vielä saa. Ja esityksen jälkeen aulassa on mahdollista päästä vaikka Erikin ja Arielin kainaloon :-)
Kuvien copyright Robert Seger.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Tosi kivaa, että tykkäsit. Olin itse samassa esityksessä ja vaikutuin myös.
VastaaPoistaKyllä se oli visuaalisesti ihan tyrmäävä! Taitavaa porukkaa lavalla.
Poista