lauantai 15. lokakuuta 2016

Näytelmä joka menee pieleen / Tampereen teatteri 14.10.2016

Luulin että Tampereen teatterin Ulkomaalainen olisi tämän syksyn SE kotimainen naurupommiesitys, mutta väärässäpä olin. Sillä sitten täräyttävät tiskiin tämän herkkupalan! Kyllä mulla odotuksia oli, paljonkin, kun olin käynyt tämän Lontoossa katsomassa heinäkuussa (yksi niitä näytelmiä mitä olen halunnut nähdä jo ikuisuuden, mutta oli aina vaan lykkääntynyt muiden kiireellisempien tieltä. Mutta kun tiesin sen olevan tulossa Tampereelle syksyllä, niin varasin liput, katsoin esityksen ja olin viihdyttynyt!). Uskoin, toivoin ja luotin että Tampereella homma hoidetaan vähintäänkin yhtä hyvin kuin Lontoossa - eikä tarvinnut pettyä!


Komedia on vaikea laji, ja tämmöinen kohellus/slapstick-mallinen vieläkin haasteellisempaa. Eihän tässä juonta ole kuin nimeksi, mutta todella hyvä ajoitus, tekninen osaaminen ja taitavat näyttelijät hoitavat homman kotiin. Näytelmä joka menee pieleen (The Play that Goes Wrong) on pyörinyt Lontoossa nyt muutaman vuoden. Ensin pienessä Old Red Lion Theatressa pubin yläkerrassa 2012, ja sieltä se siirtyi sitten hieman isompaan Trafalgar Studiosille seuraavana vuonna. Syyskuussa 2014 näytelmä sai ensi-iltansa Duchess Theatre'ssa, nyt jo ihan normaalikokoisessa paikassa. Siellä se pyörii tänäkin päivänä; tällä hetkellä lippuja on myynnissä syyskuulle 2017 asti. Toivomme Tampereen teatterin esitykselle yhtä pitkää ikää!

Polytekninen Draamaseura on esittämässä murhamysteeriä Murha Havershamin kartanossa. Olemme kokoontuneet sen ensi-iltaan. Seuraava parituntinen menee tämän murhamysteerin parissa, seuraten miten toinen toistaan tumpelompi tyyppi koittaa selvitä pikkuhiljaa hankalammaksi menevässä esiintymisympäristössä. Esitys pääsee alkamaan hieman salavitiä, ja osa porukasta onkin soluttautunut jo ala-aulaan etsimään sekä kadonnutta CD:tä että koiraa...


Ihan valtavassa roolissa esityksessä on teatterin osaava ja innovatiivinen tekninen henkilökunta. Marjatta Kuivaston lavastus noudattelee alkuperäistä ihanalla pieteetillä. Aito herraskartano 1920-luvulta toimii murhamysteerin tapahtumapaikkana. On paksua samettiverhoa, kuviotapettia, muotokuvia, ruskeaa puupaneelia ja könninkelloa. Ja punainen plyysisohva keskellä lattiaa. Mari Pajulan kauniit puvut istuvat tähän kaikkeen kuin nenä päähän. Ihanaa brittilookia! Ja tottakai tämmöisessä kellontarkkaa ajoitusta vaativassa esityksessä myös musiikit ja äänisuunnittelu (Ivan Bavard) ja valot (Raimo Solmi) ovat oleellisessa osassa. Nekin sujuvat juuri oikealla tavalla pieleen.


Mika Eirtovaaran ohjauksessa ehkä Suomen parhaat komedianäyttelijät pääsevät todellakin irroittelemaan rooleissaan. Arttu Ratinen tekee ehkä yhden parhaista lavaesiintymisistään koskaan ylinäyttelevänä pöhkönä.  Huh, naurattaa jo pelkästään muistot... Lari Halmeen ei tarvitse kuin kohotella kulmakarvojaan ja nykiä kasvojaan hieman, niin yleisö lakoaa. Risto Korhonen replojaan unohtavana hovimestarina on hulvattoman huikea. Taistelupari Mari Turunen ja Pia Piltz vetelevät kumpikin semmoisella antaumuksella, että melkein jo itseäkin sattuu. Ville Majamaa on aina loistava. Ja Matti Hakulisen poistumiset (ja ilmaantumiset) näyttämöltä, herrajee... Tomi Alatalo on enimmäkseen hieman sivussa, mutta onneksi Duran Duranin kadonnut CD löytyy juurikin sopivalla hetkellä. Tämä on huikea ensemble ja tästä ei hauskuus enää voi lisääntyä teatterin lavalla. On todella haastavaa näytellä "huonosti", mutta tältä sakilta se sujuu.


Aivan päätöntä menoa, ja aivan loistavaa, loistavaa viihdettä! Tämä on muuten myös oivallisesti suomennettu (Mikko Koivusalon käsialaa) ja lokalisoitukin Suomen oloihin; siitä sai monet hersyvät naurut. Lisää naurua aiheutti myös käsiohjelma, se kannattaakin lukea oikein tarkkaan. Miten Risto Korhonen on monessa mukana :-).

Summa summarum: jos haluat nauraa tänä syksynä, suuntaa Tampereen Teatterille. On hieman makuasia kumpi huumorihelmistä iskee enemmän. Ulkomaalainen on hienovaraisempaa, älykkäämpää huumoria. Näytelmä joka menee pieleen on pyörremyrskymäinen kaksi tuntia kestävä huutonaurukohtaus. Molempi parempi, jos minulta kysytään.



Kuvien copyright Harri Hinkka.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti