Totta on, että tässä herkutellaan erityisesti Ilmari Saarelaisen ja Tuire Saleniuksen paluulla Juhanan ja Ullan rooleihin. Tottakai. Tämmöinen sauma ei varmaan ihan heti toistu. Ehkä parempi niin.
Ei mua ainakaan katsojana mitenkään häirinnyt, että Immu on reippaasti vanhempi kuin isäänsä esittänyt Aimo Räsänen. Teatterissahan tässä ollaan. Sitäpaitsi Immu on NIIN loistava ja uskottava aikamiespoika-Juhanan nahoissa, että ikävuodet unohtuvat kyllä. Tosin niihin, siis Ullan & Juhanan todellisiin ikiin, viitataan aika monta kertaa eri yhteyksissä :-) Joka teki esitykseen hyvän linkin tähän päivään ja tähän näytelmään. Kuten vaikkapa kun rovasti sanoo Ullalle: "En ollut heti tuntea, se vanhuus, se vanhuus". Tai se kun Ulla sanoo tansseihin lähtevälle Juhanalle: "Mene ja nauti, kun vielä olet nuori". ;-D Tai "kuinkahan se Juhana pärjää siellä sen vanhuksen kanssa"... Näitä piisaa.
Sarjasta on siis poimittu mukaan parhaat palat ja sketsit. Oma suosikkini on ensin Reinikaisen kertoma, ja sitten Juhanan huonomuistisesti toistama nudistirantasketsi, joka saa yhä nauramaan maha kippurassa. Alkuperäinen (se Reinikaisen kertoma, ei valitettavasti Juhanan versio) löytyy YouTubesta, kun vaan pistää googleen Tankki Täyteen ja nudistivitsi). Sulon ja Reinikaisen kalastusreissu on kanssa klassikko. Ja monta muuta...
Koko homma polkaistaan käyntiin kun Juhana ja Ulla astuvat esiin lavalle. Aplodimyrskystä ei meinaa tulla loppua. "Aatelkaas, tästä on 37 vuotta." Niinpä niin. Mutta vuodet katoavat, ja palaamme tehokkaasti takaisin 70-luvun maailmaan. Väreineen, musiikkeineen, kampauksineen...
Heti alusta alkaen näemme miten näytellään oivasti ilman repliikkiäkään, kun Emmi (raikas Petra Karjalainen) tarjoilee "dieettipihviä" siipalleen Sulo Vilenille (aina yhtä ihana Aimo Räsänen, joka on kyllä todella Sulo Vilenin oloinen!). Estradille polkaisee myös konstaapeli Reinikainen "janottaa vaan niin perusteellisesti". Tampereen Teatterin pieni suuri mies Risto Korhonen on varsin oiva Reinikainen, vaikka fyysisesti on niin kaukana Tenho Saurenista kun vaan voi. Reinikainen kun riiaa Ullaa, niin siinä on tietynlaista komiikkaa (mm. kokoero).
Mukana on myös mun ikisuosikki Jyrki Mänttäri, joka loistaa rovastina (on melkeen parempi kuin alkuperäinen!), teinikriminaali Kari Pallaksena ja parissa muussa pienemmässä roolissa. Aivan mainio! Oli mukana asiakkaana myös yhdessä klassikkokohtauksessa, missä perinteinen lippalakki/verkkaripukuinen asiakas tilaa maidon ja lihapiirakan. Ulla ja Emmi ovat aloittaneet säästökuurin, ja asiakasparka joutuu sen uhriksi :-) Kun ketsuppikin on säännösteltyä. "Se nyt vaan on niin, että tämän piirakan syöminen ottaa oman aikansa".
Heidi Kiviharju ja Aku Sajakorpi esiintyvät kumpikin monessa pienemmässä roolissa, tonttinsa hoitaen mallikkaasti. Varsinkin Akun lipevähkö överi-fiftari on näky :-)
Tuire Salenius on aivan loistava näyttelijä, ja jotenkin tuntuu että Ullan rooli on tässä isompi kuin sarjasta muistan (mutta se ei haittaa lainkaan). Karisma valuu varmaan katsomon perälle asti. Mutta show'n varastaa kyllä ihan suvereenisti ikinuori Ilmari Saarelainen. Miten mies ei tunnu vanhentuneen 37 vuodessa lainkaan? Ja jos Saleniuksen karisma valuu teatterin takapenkkiin, niin Saarelaisen karisma valuu sitten Nokialle asti. Aivan suvereenisti esityksen Tähti. Voisin käydä katsomassa tämän vaikka viikottain ihan vaan Immun tähden.
Maarit Kalmakurjen autenttinen lavastus ja Heli Roinisen 70-luvulle uskollinen puvustus hivelevät silmää ja Panu Raipia ohjaa varmalla otteella. Tasaisen varmaa laatutyötä.
Mua hieman häiritsi mikrofonien käyttö, ja varsinkin niiden rätinä ja pätkiminen alkupuoliskolla. Olivat muutenkin kovin näkyviä ja rumia, ja ärsyttivät mua. Mutta ei mikään ylläri, koska periaatteessa mä tykkään enempi näyttelemisestä ilman mikrofonien vahvistusta. Toinen mikä oli myös sellainen mihin en ollut ihan tyytyväinen oli hieman töksähtävä loppu. Mutta en tiedä oikein miten se olisi pitänyt sitten lopettaa.
Ei tässä pyörää, eikä edes pappa-Tunturia, uudelleen keksitä, mutta (kesäteatteri)viihteenä toimii vallan oivasti. Suosittelen siis jos haluat kunnon viihdepläjäyksen, jossa saa nauraa niin maan perusteellisesti.
Ensi-illassa oli ihana tunnelma, ja katsomo täynnä edustusta tamperelaisen (ja hieman muunkin Suomen) teatterimaailman kuka kukin on -kirjasta. Väliaplodeja paljon, ja lopussa noustiin taputtamaan seisten. Ehkä se oli kuitenkin enemmän kunnianosoitusta loistavalle tekijätiimille (= tapahtui siinä vaiheessa kun Neil Hardwick ja Jussi Tuominen astuivat kukitettavaksi lavalle). Muutamankin kerran tuli hieman tippa linssiin.
Suosittelen siis lämpimästi!
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvat omia, otettu 28.5. pressitilaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti