Tarinan keskiössä kaksi vanhempaa naista, Frances de la Tourin esittämä entinen malli Dorothy sekä tämän vanha ystävätär, hieman höppänä Iris (Linda Bassett). Leidit asuvat Pohjois-Yorkshiressä vanhassa isossa ja rapistuvassa talossa, jonka ylläpitokustannukset ovat liikaa Dorothylle sekä tämän siskolle Junelle (Selina Cadell). Kirkon palveluksessa oleva June haluaa luovuttaa talon National Trustille (jonka edustaja hyppää siellä mutta Dorothyn mielestä ajatus vieraista ihmisistä tramppaamassa hänen lapsuudenkodissaan on sietämätön. Dorothy möisi mieluummin koko höskän niin että se siirrettäisiin eteläiseen Englantiin.
Frances de la tour ja Linda Bassett
Yhtäkkiä paikalle pölähtää D:n malliajoilta tuttu entinen heila ja nykyinen elokuvayrittäjä joka haluaa kuvata leffaa talossa. No, tuumasta toimeen, ja kuvaamaan, tosin filmin todellinen luonne selviää vasta paljon myöhemmin, eikä sekään ole taloudellisesti pelastus (sentään fiksaavat lämmityksen, koska alastomat leffatähdet palelevat muutoin). Kesken kuvauksien paikalle pölähtää tietenkin myös June-sisko ja piispa...
Vaikka näytelmä on komedia, ja oikein viihdyttävä sellainen, niin Bennet sivaltaa aika terävästikin miten kaikella on arvo ja jos ei ole hintalappua, niin ei ole mitään arvoakaan.
Dorothy hoards old newspapers from the 1980s, a decade in which, her sister observes: "Everything had a price. If it didn't have a price, it didn't have a value."
Hetkittäin hauska tarina saa hieman surullisiakin piirteitä... Loppuunmyydyille katsomoille NT:ssä koko kevään mennyt näytelmä oli ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikka meitä olikin vain kourallinen Maximin katsomossa. Herätti monenlaisia ajatuksia, mm. vanhojen talojen suojelusta/käytöstä ja mitä köyhtyvät aateliset tekevät niillä...
Vanhat rouvat ovat erinomaisia, erityisesti Frances de la Tour on ihan säkenöivän hyvä. National Trustin edustajana Nicholas le Prevost on myöskin erinomainen (miten innoissaan hän on löytäessään rivin vanhoja pottia, missä on vielä vierailijoiden pissat jäljellä - vierailijoina kun on kuuluisuuksia Kiplingistä Elgariin!).
Frances de La Tour, with her long lugubrious face and gift for the deadpan put-down, is on wonderful form as the haughty heroine, pluckily facing up to her lonely, childless old age and briefly reviving the embers of a long-past affair when the porn crew pitches up. She seems like Bennett’s spokeswoman, as she longs for an England when the past was merely taken for granted rather than prettified and marketed, and she achieves exactly the right mixture of wit and understated poignancy.
kirjoitti Telegraph näytelmästä.
Esityksen alussa nähtiin lyhyt elokuva vanhojen ja arvokkaiden talojen rappiotilasta ja Alan Bennettin haastattelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti