Nukkavierut miehet Estragon ja Vladimir tapaavat illansuussa lohduttoman maantien varressa. He odottavat salaperäistä herra Godot’ta, epävarmoina kohtaamispaikasta ja -ajasta ‒ epävarmoina lähestulkoon kaikesta. He ovat alituiseen lähdössä, kuitenkaan lähtemättä, jatkuvasti äärimmäisten ratkaisujen partaalla, niihin kuitenkaan päätymättä.
Godota odottaessa on hilpeä näytelmä epätoivosta. Näytelmässä ei näytä tapahtuvan mitään, mutta tapahtuu koko ajan valtavasti. Se on täynnä tunteita sortumatta sentimentaalisuuteen. Se on absurdiksi kutsuttu, mutta häikäisevän sisäisen logiikan valaisema. Sen selittämättömyys on loputtomien selitysten lähde.
Godota odottaessa on Samuel Beckettin (1906‒1989) tunnetuin teos ja samalla yksi tunnetuimmista 1900-luvulla kirjoitetuista näytelmistä. Toisen maailmansodan jättämää henkistä tyhjiötä ja kaikkien auktoriteettien romahtamisen jälkeistä nollatilaa heijasteleva näytelmä on ajaton mestariteos ihmisen osasta järkensä menettäneessä maailmassa.
Kuvan copyright Kansallisteatteri ja Stefan Bremer.
