Tämä oli mulla nyt varmaan viides kerta kun tuli nähtyä Tampereen
Työväen Teatterin päänäyttämöllä tämä loistava manserockmusikaali Vuonna
85. No, tämä oli kolmas eri versio, joten pitäähän kaikki käydä
katsomassa, sen verran tarinaa (ja loppua) ja musiikkivalintoja on
uudistettu.
Alunperinhän tämä oli ensi-illassa vuonna
2006, ja sen ekan version näin kahdesti (vai kolmesti). Seuraava versio
Remix sai ensi-iltansa 2009, ja tämä uusin Remix Golden Turbo Platinum
versio nyt 2011 syksyllä. Ja kokoajan on pyörinyt enemmän tai vähemmän
täysille katsomoille. Ja TTT:n iso näyttämö nyt vetää aika monta sataa
ihmistä. Itse asiassa tämä on koko TTT:n menestyneinen näytelmä koskaan,
ja Suomenkin mittapuussa katsotuin kotimainen musikaali.
Mikä
ihme sitten jaksaa vetää katsojia vuodesta toiseen? No varmaan
ensinnäkin se musiikki, eli jos tarina on rakennettu Eppujen, Popedan ja
Juicen musiikin ympärille, niin ei voi mennä paljoa vikaan, kun ollaan
vielä Tampereella. Näyttelijät on hyviä, ja ydinporukka on pysynyt
samana (no nyt tähän versioon Pallea näytellyt Ismo Apell oli vaihtunut
Mikko Nousiaiseen). Esitys vaan on hauska, vauhdikas, dynaaminen.
Alabama House Band (joka nyt oli vahvistunut myös saksofonilla!!)
soittaa tosi tiukasti yhteen, ja kyllä nämä näyttelijät osaavat myös
laulaa!
TTT:llä on osaavaa väkeä (muitakin kuin Aimo
Räsänen ja Auvo Vihro, joka muuten istui meidän takana katsomassa
kollegoiden esitystä). Mun suosikkeja alusta asti on ollut mahtava Jari
Ahola, joka esittää Mauno Pepposta, teini wannabe-kitaristia, jonka isä
on (tietenkin) Komisario Peppone (mainio Antti Seppä). Itse asiassa koko
Lokomon konepajan kööri (kuvassa) on parasta antia: Iso G (Mika Ahola),
jonka alkoholin käyttö ja tärinät saa melkein vedet silmiin naurusta,
Tapparan Mies (Ilkka A. Jokinen, joka on vierailijana TTT:llä), ja Ruba
(Pentti Helin). Lisäksi pakko mainita vielä break dance kaksikko Jimi ja
Pekka Kettunen, jotka on ihan uskomattomia akrobaattivelhoja.
Jostain syystä Popedan biisit toimivat kaikista parhaiten, ja jaksaa aina naurattaa miten tarinaan on saatu nivottua niin John Holmes, Mauno soittaa stereoo kuin Yö. Kaasua, komisario Peppone on aika selkeä ja Sukset (joku on nyysinyt Pepposen järviset), ja Alabama. Raswaa Koneeseen on varmaan kanssa paras, kun Lokomon miehet vetää :-) Ja Tää on se yö! Niin nostalgiaa, voi jukra.
Tietty
yksi syy miksi itse jaksan tästä pitää, on se kun muistaa vuoden 85
(minne tämä sijoittuu) niin hyvin kuiteskin. Ne vaatteet, uutiset,
kännykät (tai voiko Mobiran matkalaukun kokoisia puhelimia kutsua
kännyköiksi?) ja kaikki muukin kasarimeininki. Tämä on samalla aikamatka
omaan nuoruuteen. Se on varmaan yksi syy menestykselle.
Näytelmä
on poikinut niin lautapeliä, karaoke-DVD:tä kuin kasaribileitäkin, mitä
TTT järjestää. Mutta ehkä suosio alkaa nyt hieman hiipua, koska
eilenkään teatteri ei ollu likimainkaan täynnä. Tosin pe ja la näytökset
on aina loppuunmyytyjä.
Ei voi kun suositella.
Ja kuvan copyright TTT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti