lauantai 13. elokuuta 2011

Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre 13.8.2011

Lontoossa piti viettämän päivä, koska illaksi oli liput Wyndham Theatren performanssiin. Kyseessä siis herra Shakespearen Paljon melua tyhjästä eli Much Ado About Nothing. Yksi mun suosikki-Shakespeare. Eikä vähiten hienon Kenneth Branagh-filmatisoinnin ansiosta, missä oli huippunäyttelijät...


Lisähoukutuksena toimi päärooleihin kiinnitetyt David Tennant ja Catherine Tate... well, what can I say?


Liput varattiin jo joskus alkuvuonna, ja ne olivat kalliit. Koskaan en niin paljoa ole teatterista maksanut (olikohan 60 jotain puntaa tsipale). Mutta oli paikat sitten hyvätkin. C16 ja 17 Royal Circlellä. Ekalla parvella siis ja kolmas rivi siitä edestä. Teatteri oli melkoisen pieni, eli vaikka kiikarit unohtui hotellille, niin hyvin pärjäsi ilman. Laatu maksaa.


Näytelmä oli hyvä. Erinomainen. Loistava. Tarina oli tuotu 1980-luvulle, Gibraltarille (!). Puvustukset, musiikki ja kaikki oli hyvin 80-lukua, hyvässä ja pahassa. David Tennant oli murskaavan loistava; varasti show'n ihan totaalisesti. Miten kukaan voi olla niin ilmeikäs, lahjakas ja loistava?? Oli kyllä parempi Benedick kuin leffaversiossa Branagh, ja se on paljon sanottu se.

Mutta tietty rooli oli erilainen, kun leffan alkuperäishenkisessä miljöössä. Tai itse Benedick oli tietenkin sama vääräleuka, mutta onhan se erilaista modernilla twistillä kuin renessanssiajan Italiassa. Ja se Tennantin lahjakkuus, komiikan taju ja kaikki muukin, sopi siihen vaan kun nakutettu. Ja kun herra taitaa kulmakarvojen nostelunkin paremmin kun kukaan muu. Lisänä vielä nähtiin Benedick lavalla drag-lookissakin, eli minihameessa asiaankuuluvine tykötarpeineen. Niistä sääristä olisi moni nainen kateellinen!


Catherine Tate, nooh, mä en vaan niistä sen maneereista ja tekopirteästä naurusta jaksa innostua. Sillä oli ihan samanlaiset naamanvääntelyt ja yleisönkosiskelut kun telkkarissakin, ja mua jotenkin tökkii. Siinä missä Tennant sai yleisön syömään kädestään, niin Tate vaan... no, oli se ihan jees, ja niiden kemiat lavalla toimi hyvin yhteen. Mutta se oli vaan niin selkeesti Tennantin show.

Ja onhan ne näyttelijöinä ihan eri tasoa. Tate on koomikko ja Tennant Näyttelijä. Taten Beatrice oli vaan ihan överi.

Yksi parhaista jutuista oli se kun Benedick väänsi kunnon skottimurteella koko roolin :-) Ja kellään, siis ei yhtään kellään, voi olla NIIN leveetä hymyä kun David Tennantilla loppukumarruksissa!! Se hymy oli korvasta korvaan. Ja vaikka mä tykkään Tennantin leffa/tv-rooleista, ja erityisesti tietty Doctor Who:na, niin teatterilava on selkeesti SE sen juttu.

Oli kyllä niin henkeäsalpaavan hieno esitys, että vieläkin tulee tippa linssiin kun sitä ajattelee, yli kuukautta myöhemmin. Voikun saisin nähdä Tennantin vielä livenä, mieluiten tietty Bardin näytelmässä... tai ihan missä vaan. [toim. huom. Kun nyt näitä vanhoja blogipostauksia siirtelen tähän teatteriblogiin, niin en malta olla kommentoimatta, että tämä toive toteutuu loppuvuonna 2013, kun liput on varattu Richard II:een, jopa kahteen esitykseen!]

Tulikohan tästä nyt selväksi, että mun mielestä David Tennant on tällä hetkellä maailman lahjakkaimpien näyttelijöiden joukossa, ihan siellä kirkkaimmassa kärjessä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti