Vieraina symposiumissa olivat Shakespearen tutkija ja opettaja Niko Suominen Tampereen yliopistolta, loppuvuodesta Julius Caesarin ohjaava Carl Alm sekä etäyhteyden päässä TTT:lle Hamletin juuri ohjannut Otso Kautto ja mm. RSC:lle paljon Shakespearea ohjannut John Caird. Kansallisteatterin dramaturgi Eva Buchwald toimi keskustelun vetäjänä. Ensin jokainen sai kertoa omasta aiheestaan, ja sitten saatiin ihan yhteistä keskustelua ja debattia aikaiseksi.
Niko Suominen puhui ensin Julius Caesar -näytelmästä ja siitä miten historia peilautuu näytelmässä. Shakespearen päälähde näytelmälle oli Plutarkhoksen tekstissä. Suomisen mukaan "Julius Caesar is a play about double standards and mansplaining". Caesarin ja Brutuksen suhteen laadusta saatiin aikaan pientä keskustelua Cairdin kommentoitua asiaa. Todella kiinnostava puheenvuoro Nikolta!
Carl Alm avasi kiinnostavasti siitä kuka oikein on näytelmän päähenkilö. Onko se Julius Caesar joka esiintyy vain kuudessa kohtauksessa ennen murhaansa. Vai Brutus, jolla on paljon repliikkejä. Vai kenties Marcus Antonius tai Cassius? Koska näytelmästä puuttuu Hamletin kaltainen selkeä päähenkilö, niin joidenkin mukaan kirjoittamisessa on suorastaan virhe. Mutta Alm on eri mieltä, kukaan henkilöistä ei voisi olla olemassa ilman toista. Näytelmässä on monta narratiivia ja voimme valita mitä niistä seuraamme. Hän löytää teoksesta myös paljon huumoria (ja lupaa tuoda sitä myös näyttämölle). Caird oli eri mieltä huumorista, mutta saapas nähdä. Almin ohjaama Julius Caesar nähdään Klockriketeaternissa 13.11. alkaen, ja myöhemmin suomeksi Espoon kaupunginteatterilla.
Alm on kiinnittänyt huomiota myös Brutuksen unettomuuteen ja miten tärkeä asia se on näytelmässä. Ja Shakespeare vitsailee siitä ympäröimällä Brutuksen ihmisillä jotka nukkuvat ja nukahtelevat jatkuvasti. Almista tässäkin on absurdia huumoria ja hänen mieleen tuli John Cleese Brutuksena ja muu Monty Python -ryhmä nukkumassa ympärillä. Myös ajankäyttö sekä lapsien poissaolo näytelmästä ovat kiinnittäneet Almin huomion.
John Caird aloitti oman osuutensa kommentoimalla aiempia puheenvuoroja. Hänen mukaansa Shakespearen bi/panseksuaalisuudesta ei ole olemassa mitään konkreettisia todisteita. Kaikki mitä tiedämme, tai luulemme tietävämme, on saatu hänen kirjoittamistaan teksteistä, runoista ja näytelmistä. Ja koska Shakespeare oli myös näyttelijä, hänen oli helppo kuvitella olevansa joku muu. Oli se sitten nainen, homo, ulkomaalainen tai aristokraatti. Ja aristrokraateista puheenollen, nämä tiesivät hevosurheilusta ja villieläinten tappamisesta enemmän kuin kirjoittamisesta. Tämä liittyi taas siihen olisiko joku aatelinen kirjoittanut Shakespearen näytelmät, tai ylipäätään joku muu kuin Shakespeare.
Caird arvelee että Shakespeare kirjoitti näytelmänsä näyttelemällä kaikki roolit itse. Ja lisäksi hän oletettavasti kirjoitti kävellessään, kuten maanmiehensä Charles Dickens.
Näytelmien kategorisointi on vaikeaa. Missä on tragedia Julius Caesarissa tai komediallisuus Venetsian kauppiaassa? JC on oikeastaan näytelmä demokratiasta ja tyranniasta, ei niinkään henkilöstä nimeltä Julius Caesar. Ohjaajalle haastetta on tehdä näytelmästä kiinnostava, jos siinä ei ole selkeää sankaria tai päähenkilöä.
Caird kehui myös vuolaasti Ingmar Bergmania, myös Shakespeare-ohjaajana. Lisäksi saimme kiinnostavia näkökulmia Shakespearen kääntämisestä ja eri kulttuureissa esittämisestä. Caird on ohjannut paljon esityksiä Tukholman Dramateniin ja eri japanilaisiin teattereihin myös. Aiemmin Shakespearen näytelmät käännettiin saksasta ruotsiksi eli toisen kielen kautta. Itse hän oli tekemässä Tsehovin Vanja-enoa Japanissa, mutta ei ollut olemassa käännöstä venäjästä japaniksi, vaan teksti oli käännetty englanninkielisestä näytelmäversiosta. Shakespearen näytelmän kesto suoraan japaniksi käännettynä olisi 6-7 tuntia pitkä. Siinä on kääntäjille haastetta, löytää juuri ne oikeat sanat kohdekielellä. Maailma tarvitsee lisää Shakespeare-kääntäjiä!
Viimeisenä ääneen pääsi Otso Kautto ja hän avasi enemmän Työviksen Hamlet-versiossa olevaa Ofelian raskautta. Yrtit mitä Ofelia luettelee ja jakaa ihmisille, niin joitain niistä on muinoin käytetty abortin teossa. Siitä tuli ajatus ottaa asia mukaan esitykseen. Mitä kaikkea siitä seuraa jos Ofelia olisin raskaana Hamletille? Hamletin äiti Gertrude menettää tulevat lapsenlapsensa Ofelian kuoleman myötä. Samalla menee myös perijä kruunulle. Työviksen ratkaisussa Claudius on aika nuori, liki Hamletin ikäinen. Ja lisäksi haluttiin että Hamletin isä haamuna on läsnä lavalla paljon. Hamletissahan on monta perhettä; Hamletin oma, ja lisäksi Poloniuksen perhe, sekä toki Fortinbras sukuineen. Perhetarinat korostuvat Kauton Hamletissa.
Paneelikeskusteluosiossa puhuttiin kaikenlaista, siitä miten Cairdin mielestä yliopisto tappoi Marlowen luovuuden, all-female-cast Shakespeare-versioista. Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmä on Cairdin mielestä Shakespearen kostonäytelmä naisille (joku nainen kenkkuili tälle). No, aihanan voidaan toki kyseenalaistaa tätäkin tulkintaa, niin kiinnostava kuin se onkin. Puhuttiin myös naisista ja feminismistä ja miten Shakespeare muuttui vanhemmiten feministisemmäksi.
Yksi kiinnostava näkökulma oli teemojen syventäminen. Julius Caesar jatkaa samaa teemaa kuin Troilus ja Cressida, sitä vaan syventäen. Hamletissa katsoja miettii tietääkö Hamletin äiti Gertrude miehensä syyllisyydestä veljensä murhaan. Shakespeare pohti tätä, tekisikö Gertrudestakin syyllisen, mutta päätti sitten kuitenkin (Cairdin mukaan) jättää tämän viattomaksi tietämisen suhteen. Se olisi vasta toisen näytelmän aihe, ja niinpä Shakespere kirjoitti kuninkaanmurhan mukaan Macbethin ytimeksi.
Caird ei halua itse ohjata Julius Caesaria eikä Venetsian kauppiasta, koska ei tunne mitään sympatiaa yhtäkään niiden hahmoa kohtaan.
Hirveän kiinnostavan keskustelun (ja maukkaan välipalan) jälkeen saimme vielä nauttia Shakespearen tekstistä musiikin kera. Cembalisti-näyttelijä Elina Mustonen esitti englanninkielisen version (ensi-ilta!) Her Infinite Variety - Women of Shakespeare in Word and Music. Näin tämän muutama vuosi sitten, ja hieno oli silloin ja myös nyt. Upeasti esitetyt monologit useasta näytelmästä lomittuvat hienosti Elisabetin ajan musiikkiin, mitä Elina loihtii virginaalistaan. Tunnin mittaisen esityksen jälkeen vielä Klockriketeaternin taiteellinen johtaja Dan Henriksson haastatteli Mustosta ja teoksen toista dramaturgi/ohjaajaa Nely Keinästä. Johanna Freundlich on sitten se kolmas nainen tämän takana.
Kerrassaan mahtava iltapäivä ja ilta Shakespearen parissa. Paljon kiinnostuneita ihmisiä ja sellainen lämminhenkinen tunnelma. Kiitos järjestäjille!
Sain tapahtumaan ilmaisen pressilipun.
Kuvat otin itse.
