Nukketeatterifestivaali TIP-Festin, Turun kaupunginteatterin ja työryhmän yhteistuotanto lupailee paljon, ja lunastaa lupauksensa moninkertaisesti. Nimittäin nyt ollaan osuttu kultasuoneen, tai ehkä ennemmin verisuoneen. Kunnolla kaulavaltimoon. Tästä ei kauhu/vampyyrishow enää parane. Noin tunnin mittaisessa esityksessä käydään läpi oikeastaan koko Bram Stokerin Dracula-teos, mutta niin ennennäkemättömän verevästi että huh! Erilaisia nukketeatteritekniikoita hyödynnetään upeasti. On paperinukkeja ja pienoismalleja ja oikean kokoisia nukkeja ja vaikka mitä. Niin monipuolista ja taitavaa ja kaunista katsottavaa!
Reetta Moilanen, Anna Nekrassova ja Riina Tikkanen ovat olleet monessa turkulaisessa nukketeatteriin hieman edes vivahtavassa esityksessä mukana vuosien varrella. Lahjakkuus kyllä näkyy. Kerrassaan hurmaava kolmikko viettelee katsojilta sukatkin jalasta. Sensuelli asenne alkaa jo heti esityksen alusta, missä kangaspusseissaan venyttelevät daamit ojentelevat siroja nilkkojaan. Dracula saa edelleenkin heidän polvet veteliksi, eikä ihme!
Taitava nukketeatterispesialisti Lee Lahikainen on tämän ohjannut, ja myös käsikirjoittanut, yhdessä Anu Kaajan kanssa. Näin Lahikaisen upean Catacombes-esityksen toissavuoden TIP-Festeillä, ja se teki ison vaikutuksen. Niinkin voi nukketeatteria tehdä! Tämä Nälkä on ihmeellinen combo ns. oikeaa ihmis-näyttelijätyötä, ja sitten taas näyttelijät muuttuvat nukettajiksi. Vaihdot ovat niin sujuvia että voi vain ihmetellä ja ihailla. Pia Kalenius on taas kerran puvustamisen mestari. Kullakin Draculan morsiamella on hienot jäänteet jostain juhlavammasta asusta, eri väreissäkin vielä. Sellainen kehikkokorsetti, puvun runko, alushameen kehikko. Teksti on hulvattoman hauskaa (sitä seipäällä silmään, joka vanhoja muistaa) ja sopivasti alkuperäisen tarinan mukana, mutta liepeillä on paljon muutakin. Takaan että tämmöistä Draculaa ette ole ennen nähneet! Ihana ripaus goottilaista kauhua, hulvatonta huumoria ja paljon pilkettä silmäkulmassa.
Monenmuotoiset nuket ovat Lahikaisen, Tytti Marttilan ja työryhmän käsialaa, ja kyllä tässä onkin kaikenlaista. Mitä säkenöiviä silmiä muutamilla tyypeillä onkaan, avautuvista suista puhumattakaan. Draculan linna on kerrassaan hykerryttävä kaikkine yksityiskohtineen. Lucyn kosijatrio naurattaa, niinkuin moni muukin asia. En koskaan ajatellut vampyyriteoksen olevan näin hulvaton. Verensiirtokin on toteutettu kekseliäästi. Irene Lehtosen valosuunnittelu luo valomaisemat juuri sopiviksi. Ja varsinkin varjomaisemat!
Mittakaavalla leikittely ja perspektiivien monipuolinen käyttö on esimerkillisen hienoa.
Pisteenä iin päällä kuullaan Aino Vennan säveltämää upeaa musiikkia, joka tuo juurikin sopivanlaisen tunnelman esitykseen. Ja sitten vielä Caldaran säveltämä pieni barokkihelmi kontratenorin tulkitsemana, aah!
Ikäsuositus ei suotta ole 15; tämä ei kyllä ole ihan herkimmille katsojille tarkoitettu, vaikka verta ja suolenpätkiä ei niin kauheasti nähdäkään. Minuun Nälkä teki niin ison vaikutuksen, että olen menossa uudelleen katsomaan joulukuussa. Ihan huippua!
Kuvien copyright Maija Kurki.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti