Kirka -musikaali / Valkeakosken kesäteatteri 21.6.2016

Tämmöiset näytelmät mitkä rakentuvat jonkun artistin musiikin ympärille , ja tarina jää aika heppoiseksi, ovat hieman ongelmallisia mulle. Kun yleensä mulle se tarina on se tärkein juttu näytelmässä. Ja ei sillä, näitä on tullut nähtyä, osa parempia, osa ei. Varmaan paljon vaikuttaa millainen suhde itsellä on siihen artistiin/bändiin kenen musiikin ympärille tarina on koostettu. En kyllä tosin tiedä tykkääkö sitä enemmän jos on oman suosikin musiikista kyse, vai suhtautuuko siihen kriittisemmin, koska se musiikki on tärkeää itselle?

No, tunnustan heti kättelyssä etten pidä kauheasti Kirkan musiikista. En varsinkaan iskelmä/humppaosastosta. Mutta eipä hän itsekään tuntunut juuri siitä puolesta niin tykkäävän, mikäli esitykseen on uskomista ("Humppaa mä en vedä"). Onneksi tässä oli musiikkia muiltakin kun Kirkalta, no, lähinnä toki muilta Babitzineilta. Kirka-musikaali Valkeakosken kesäteatterissa, vassokuu!

  

Juonellisesti tässä seurataan Kirkan elämää ja taustoja, alkaen ajasta ennen tämän syntymää. Opin paljon uutta, koska en ikinä seurannut Kirkan edesottamuksia sen syvällisemmin. Kirkan äiti Elisabeth (Ushma Karnani) toimii kertojana, alusta loppuun. Oikeastaan se syy miksi lähdin tätä katsomaan on TTT:n vakkari eli Jari Ahola, joka vetää Kirkan roolin. Kyllä tämä ihan Jarin show on. Hyvin mies solahtaa Kirkan nahkoihin, mutta peruukista ja tyyliin sopivista vaatteista huolimatta ei tämä nyt mikään ihan 100% näköispatsas ole. Ja itse asiassa yhdessä humaltumiskohdassa mietin alkaisko tyyppi kertomaan meille tarinaa siilistä (joo, pieni Mauno Peppos-hetki). Ja hyvin se laulukin sujuu, vaikkei ihan Kirkan ääni olekaan. Mutta Jarin laulajantaidot on tullut niin monesti nähtyä.

Lavalla piipahtaa myös muita suomirockin/iskelmän isoja nimiä Dannystä (Mikko Huoviala) Frederikiin (Mikko Huoviala) ja Vexi Salmeen (Mikko Huoviala). Niin ja Remu Aaltonen (Jani Rasimus) ja Kassu Halonen (Jani Koskinen). Tämä onkin ehkä juonessa yksi kivimpia juttuja, näiden legendojen mukanaolo. Tapsa Kansaa ei sentään lavalle saada, vaikka juonessa onkin mukana. Tässä on varmaan paljon ihan oikeita anekdootteja, esim. kuinka Vexi toi sanoituksia Kassu Haloselle "tosson teksti, sävellä siitä". Ja kuinka Kirka kävi sossussa.

  

Kovimmat hetket olivat kyllä ehdottomasti ne rokkibiisit joissa oli ns. munaa. Kun Muska (Irina Saari) vetäisee Kirjoita postikorttiin ja Sammy (Sampsa Rättäri) Daa-da Daa-da:n niin siinä jalka vipattaa. Varsinkin Irinaa katsoessa ja kuunnellessa unohtaa kokonaan että tässä oli joku näyttelijä lavalla, koska Muskahan se siinä! Nelihenkinen bändi soittaa tiukasti koko illan (ja ne veivaavat koko kesän näitä biisejä - nostan hattua!). Tanssijakaksikko, vaikka hyvin vetävätkin, tuntuu hieman turhalta lavalla, mutta ehkä nää tanssimuuvit kuuluu sitten Kirkan kulta-aikojen kuvioihin? Jani Rasimus ja Kia Lehmuskoski kuitenkin taitavat monenlaiset tanssit.

Lavastus on... no, se on bändi lavalla ja sillä sipuli. No, onhan siellä pari tuolia ja ikoni Babitzinien kotina, mutta muutoin ei lavasteita juuri nähdä. Puvustus (Arja Siekkinen ja Igor Sahno) sen sijaan on ihanaa, ja niin ajan henkistä. Oli se sitten Kirkan (aika mauton) ruskea hapsumokkatakki tai tanssityttöjen trikoomekot pitkine valkoisine saappaineen. Ja onhan se aikamoista kun Kirkan tytär Alexandra Babitzin laulaa lavalla "isänsä" kanssa duettoa.

Onhan tässä hetkensä. Kun Safka Pekkonen tahkoaa koskettimistaan tuttuja säveliä ja kymmenet diskopallot välkkyvät kesäillassa. Aika moni yleisöstä laulaa mukana ja vähintään taputtaa. Ja myös antaa seisoen aplodit lopussa. Ja muuten aina kun Frederik saapuu lavalle niin hän saa aplodit! Muutama kohtaus saa aikaan voimakkaan myötähäpeän (esim. Den glider in lätkäfaneineen).

Käsikirjoituksesta vastaavat Heikki Paavilainen ja Vexi Salmi ja ohjauksesta ensinmainittu. Varmaan Kirkan fanit tykkäävät tästä kovastikin. Ja monet muut musiikin/nostalgian ystävät. Esityksiä on 14.8. asti että sitten vaan lippujen hankintaan!

Valkeakosken kesäteatteri on ihanalla paikalla, niemenkärjessä. Käsiohjelma oli ilmainen, mutta se onkin enemmän flyeri kuin varsinainen käsiohjelma. Oli ensimmäinen vierailuni Valkeakosken kesäteatteriin, mutta palaan kyllä takaisin, joskus. Ehkäpä jo ensi kesänä!


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Rami Marjamäki 
(paitsi alin lavakuva on oma - Jani Koskinen antoi tässä vaiheessa luvan napata kuvan hänestä).