Ohjaaja Mimosa Lindahl on luonut visuaalisesti todella näyttävän ja monisyisen (ja myös monimerkityksellisen) uuden teoksen Bonding. Pori Dance Companyn kolme loistavaa ja ilmaisuvoimaista tanssijaa Alina Sakko, Meri Tankka ja Riikka Tankka hivelevät esityksessä katsojan mielikuvitusta. Mitä kaikkea sitomiseen voikaan kuulua ja miten pienin keinoin kaiken voi ilmaista!
Aluksi katsomon päällä on valkoinen pressu, kuten myös näyttämöllä. Pikkuhiljaa ne kuoritaan pois, kuin sipulin kerrokset tai esiintyjien vaatteet. On hiljaista, myös katsomossa. Kaikki tuntuvat pidättävän henkeä. Verkkainen (ja jotenkin hauska) strippaus on oleellinen osa tunnelman luomisesta. Keneltä lähtee seuraavaksi sukka? Mihin asti riisumisessa mennään? Esiintyjien pienet katseet ja eleet kiinnittävät huomion. Kukaan ei sano mitään mutta äänettömät mietteet leijuvat ilmassa, "aina tota yhtä saa odottaa". Tämä "esivaihe" kestää kauan, mutta saa liki täyden katsomon laskeutumaan sopivaan mielentilaan. Kun äänet, musiikki ja muu toiminta alkaa, olemme valmiita!
Esityksessä hyödynnetään klovneriaa ja mimiikkaa, mutta isoin osa on toki tanssimisella sekä sitomisella ja köysileikeillä. Japanilainen sidontatekniikka shibari on esteettistä ja eroottistakin, mutta minusta Bonding menee tämän tason ylitse. Sidonnasta tulee kaunista itsestään; katsojan ajatusten ei tarvitse vaeltaa makuuhuoneen puolelle. Vaikka toki ne sinnekin saavat mennä. Esityksessä ei ole mitään pornografista, vaikka tanssijat hyvin niukasti pukeutuneita ovatkin.
Mikko Lampisen taitava ja visuaalisesti näyttävä videosuunnittelu on tärkeä osa kokonaisuutta. Sidotut hahmot vaeltavat seinillä, roikkuvat päät alaspäin kuin lepakot, liikkuvat kuin tuulessa leijaillen. Toni Randellin ja George Gaudyn äänisuunnittelu on elektronista huminaa ja toisteisia ääniä, hypnoottista ja soljuvaa. Välillä mukana on jousten purskahduksia ja outoa naukunaa välillä jotain muuta. Äänet ja musiikki ovat todella tärkeässä osassa.
Visuaalisesti luovaan esitykseen ei tarvita paljoa: valkoiset pressut tarkan valosuunnittelun (Karel Šimek) ja videoiden kanssa riittää. Ja toki köydet!
Tanssijoiden liike on myös hypnoottista, aistillista. Välillä kerätään pressukasoja pois ja kuljetellaan niitä kömpelösti, sitten siirrytään takaisin sulavaan liikkeeseen. Valot ja varjot vuorottelevat, outo musta neliö kasvaa ja pienenee, pianomusiikki soi. Valosiltaa pitkin voi kävellä. Uppodun mukaan tähän maailmaan ja tunnelmaan. Tanssijoilla on suuri luotto toisiinsa, että toinen pitää kiinni tiukasti. Tätäkin se bonding voi tarkoittaa. Turvallisuutta. Munkkikuoron hymistessä taustalla vajoan transsiin.
Tunnelmasta toiseen voidaan vaihtaa lennossa - yhtäkkiä lavalla juostaan ympyrää, vähän päättömän oloisesti. Mutta on siinäkin ajatusta. Esityksessä on paljon hauskuutta ja huumoria, mutta hyvin hienovaraisella tavalla.
Bonding on visuaalisesti todella tyrmäävä esitys. Tanssijakolmikko on todella lahjakas ja notkea. Mitään perinteistä tanssia on turha odottaa, vaan yllätyksiä on tarjolla monta kertaa. Erinomaisen hieno esitys, niin liikkeellisesti kuin muutenkin. Yllätyksellisyys on lahjakkuutta.
Esityskuvien copyright Kai Kuusisto.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti