Taidokkaan Teatteri Ivan viimeisimmä esityksen koko nimi kertookin kaiken oleellisen: Case crisis (ilmastomurha, malegazelesbo-besties-catfight-kompleksi jne.). Juuri tästä oli kyse, ja sitten paljon muustakin. Esitys vanhassa tehdaskompleksissa, harvaan istumassa nimetyillä tuoleilla, osallisena muotinäytöksen catwalkia, maailman metropolien sykkeessä. Katariina Korpelan ohjaama esitys kertoo kahden popkuningattaren monitahoisesta suhteesta on ja off-stage - mutta myös laajemmista teemoista. Millaista on olla miehisen katseen alla, julkkisten fanittamisesta ja sen äärimmilleen viemisestä, Kaiken taustalla soi teknobiitti ja välkkyvät valot.
Neljä lahjakasta esiintyjää vievät tarinaa eteenpäin. Pauliina Kuusisto ja Annika Palojärvi ovat Miranda ja Anastasia, Anastasia ja Miranda, yhdessä ja erikseen. Kaksi suurinta popstaraa, bestiksiä ja ehkä jopa enemmän, mutta julkisuudessa toki kilpailijoita. Tarinaa avataan heidän päiväkirjojensa, viestiensä, somemaailman kautta. Dear diary -päivityksiä ja ääniviestejä. Miksaus/äänentoisto ei ainakaan ensi-illassa osunut ihan nappiinsa, koska osa puheesta hukkui ja oli epäselvää. Myös kieli taisi olla välillä liian lennokasta tämmöisen vanhemman katsojan korviin, sen verran nuorisotrendikästä se oli. Paljon anglismeja ja lyhenteitä. Mutta ei tätä ehkä ensisijassa ollut suunnattukaan tämmöisille kääkille, vaan parikymppisille. Ilokseen näitä Ivan esityksiä kuitenkin katsoo, ja saa pienen ikkunan hieman nuorempienkin maailmaan. Sitäpaitsi tämänkin esityksen herättämät ajatukset ja mielleyhtymät ovat tärkeitä, ihan kaiken ikäisille.
Tytöt vaikuttavat pinnallisilta bimboilta, mutta todellisuus on toista. Syvällistä pohdintaa maailman tilasta, ilmastonmuutoksesta ja sen tuomasta ahdistuksesta, somemaailmasta ja julkisuudesta. Raikasta, ajankohtaista ja kantaaottavaa. Metoo ja ylipäätään tämä aika tarjoilee paljon mahdollisuuksia monenlaisiin teatteriesityksiinkin.
Mimmi Ahosen kirjoittamaa soppaa hämmentää se fanifiktiota ja todellisuutta sotkeva Fani (upeasti maskeerattu Ville Vuorikoski) joka uskoo Mirastasian olevan totta eli näkee romanttisia viritelmiä kahden julkkiksen välissä sielläkin missä sitä ei ole. Vai onko? Se on katsojan tehtävä selvittää. Onnistuuko salamurhajuoni ja miten Roosa Leivon esittämä Pyrkyri liittyy tähän kaikkeen? Kuka on kenenkin isä ja kuka taas exä? Mieskatseelta ei voi välttyä, taaskaan.
Upeat puvut ja maskeeraukset olivat Katariina Korpelan ja Maija Välimäen käsialaa. Erityisesti Fanin pvc-hanskat ja korsetti säväyttivät, puhumattakaan Pyrkyrin valkoisista saapikkaista.
Välillä tartutaan mikkiin ja pistetään lauluksi. Biisitkin ovat, tietenkin, omia tuotoksia. Kannattaa muuten lukaista ajatuksella myös käsiohjelmaan ikuistetut sanoitukset. Kuten vaikkapa tämä Mulla ei oo aikaa (Tik tik) biisistä:
Mul on liikaa seteleitä
Kaupallisii yhteistöitä
Luksus-spa-hotelliöitä
Epäeettisii töitä
Käytettyjä kliseitä
Vedettyjä perseitä
Vitun turhii virheitä
Sängyssäni käärmeitä
Tämä ei ole mitenkään perinteinen "katsomo siellä ja esiintyjät täällä" -henkinen juttu, vaan Pyynikin Trikoon tilaa käytetään hienosti hyväksi, pylväitä ja koko salia. Teatteri Iva vie esityksensä erilaisiin paikkoihin, ja hatunnosto siitä. Catwalk-kävelyt kokoavat kaiken yhteen, esiintyjät ovat katseissamme ja ottavat tilan haltuun.
Bonuspointsit lasermiekkailusta!
Case crisis herätti paljon ristiriitaisia fiiliksiä. Tärkeitä teemoja ja ajatuksia, hieman sekavassa muodossa. Rehellisyys kannattaa, itselleen ja muille. Ennenkaikkea Case Crisis tarjoili taas yhden puolen näistä superlahjakkaista esiintyjistä, jotka Teatteri Ivalaisina tunnetaan. Pistäkääpäs porukka seurantaan!
Kuvien copyright Maija Välimäki.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti