No nyt oli kyllä huikea tuplailta Valkeakosken Kauppilanmäellä! Marko Itkonen on todettu jo monena kesänä tässäkin blogissa todella lahjakkaaksi näytelmäkirjailijaksi (ja ohjaajaksi), ja niin taas toistan itseäni. Teatteri-illat vetäisi ensi-illassa kaksi vajaan tunnin mittaista esitystä helteisessä illassa - ja upeasti ne molemmat upposivat yleisöön. Hyvin erilaiset jutut oli Itkosen kynästä lähteneet, mutta kumpikin todella nerokkaita luomuksia. Näitähän piti esittää jo viime kesänä mutta korona perui esitykset. Onneksi nyt päästiin nauttimaan!
Agathta Christie syytettynä murhasta oli tyylipuhdas Christie-pastissi. Oikein toimiva murhamysteeri, eristetyssä paikassa tottakai. Katsoja saattoi pohtia syyllisen arvuuttelun lisäksi myös sitä kuinka monta Christie-kliseetä ehtii vajaan tunnin esityksestä löytämään (niitä meinaan piisaa aina epäilyttävästä hovimestarista eksentriseen yksityisetsivään). Esitystä oli ollut ideoimassa satakunta dekkarinystävää somessa, joten monta näkökulmaa on huomioitu. Itkonen on sitten näistä aineksista keittänyt maukkaan dekkarisopan. Joka maistuu... ihanalta!
Meillä on rikas leskikreivitär (Ulla Huoviala-Kääpä), viinaan menevä hovimestari (Janne Kulosaari), mykkä miespalvelija (Mira Flinkman), ei kovinkaan pätevän oloinen yksityisetsivä (Lauri Heinonen), salaperäinen tohtori (Kulosaari), kaksi neitiä (Pauliina Syrjälä ja Flinkman) sekä toki kutsuvieraana itse Agatha Christie (Katja Sillanpää). Kun juoni etenee ja tihentyy, jokainen vaikuttaa epäilyttävältä. Kaikilla tuntuu olevan motiivi ja tilaisuus, mutta kuka on syyllinen? Jopa neiti Christiellä on omat salaisuutensa.
Kerrassaan hykerryttävä juoni, vaikka toki paikoitellen pikkiriikkisen ennalta-arvattavakin (varsinkin jos lukee paljon dekkareita ja erityisesti Christie on tuttu kirjailija). Onneksi kuitenkin riittävän omaperäinen ja kekseliäs niin että katsojan mielenkiinto säilyy. Juonessa on kaikenlaisia hauskoja koukeroita, joista osa vähän yllättäviäkin. Mitä nämä kaikki katsojalle annettavat vihjeet ovat, hämäystä vaiko ihan huomionarvoisia juttuja? Miksi etsivä teeskentelee kasvissyöjää ja aamu-uimaria? Onko kuuro palvelija oikeasti kuuro? Ja mahtaako lääkärilläkään olla puhtaita jauhoja pussissaan...
Myös komero näyttelee tärkeää osaansa talon mysteereissä. Toki myrsky eristää "metsästysmajan" ja puhelinlinjat katkeavat. Ja kas kun myrkyllisiä kasveja tuntevia vieraita osuu seurueeseen useampia... Meille tarjotaan monenlaisia vaihtoehtoisia loppuratkaisuja, vaan mikä on se oikea - vai onko mikään. Huh, kutkuttavaa! Suhdekiemurat kuuluvat toki myös christiemäiseen juoneen.
Lisäksi näimme taidokasta teekuppiakrobatiaa ja muutenkin hienoa menoa. Näyttelijät ovat niin osaavia, että heidän kaikkien työskentelyä on ilo seurata; jokainen teki mielettömän hienot roolityöt. Tämä porukka menisi kyllä ihan ammattilaisistakin.
Lavastus on tehty yksinkertaisesti, mutta olemme ihan selkeästi vauraassa kartanossa, vaikka se nyt metsästysmajan nimellä kulkeekin. Ilkka Pohjalaisen mainiot ääniefektit loihtivat niin myrskyt kuin monenlaiset muut äänet, ja muutenkin musiikki tihentää tunnelmaa hienosti. Ja puvustus se vasta vallan upea onkin! Surku tulee 35 asteen auringossa hikoilevia pynttäytyneitä esiintyjiä. Vuoden 1930 hengessä näemme plyysiä ja raskaita kankaita, pitkiä hansikkaita ja muuta ei-niin-hengittävää. Hienoa katseltavaa siltäkin osin.
Nautinnollinen esitys!
Väliajan (ja herkullisten tarjoiluiden) jälkeen olikin aika illan toisen näytelmän. Pääsemme retkelle tyystin erilaiseen aikaan ja paikkaan. Muinainen antiikin kreikkalainen satyyrinäytelmä, Itkosen käsissä Seireenit sukkahousuissa, mutta moderniin aikaan näpsäkästi tuotuna. Ja vaikka nykyajassa ollaan, niin kahdeksanpolvinen runomitta on upeasti saatu pidettyä mukana. Viittauksia kreikkalaiseen mytologiaan on enemmän kuin kylliksi, ja jos äskeisessä esityksessä sai bongata dekkarikliseitä, niin nyt hieman historiaan perehtynyt katsoja kokee ihania ahaa-elämyksiä onnistuessaan yhyttämään henkilöhahmoja ja tapahtumia modernista kontekstista.
Lavastus on oikeastaan yksinkertaisen nerokas: museon pihapiirin männyt on verhoiltu antiikin pylväiksi tulostetuilla ja aukirullatuilla "sukilla" - huikea innovaatio! Puvustus alkaa perinteisesti: vaaleanvärisillä "kaavuilla" - mutta ah, tämä onkin hämäävä alku, ja pian pääsemme nykyaikaan. Porukka tekee tanssiesitystä jossa vanha pääesiintyjä (Nadja) korvataan uudella (Helena) - ja siitähän kostoretki alkaa. Mukana on aivan hulvattomia tyyppejä ja varsinkin riettaat ja räävittömät satyyrit (Ulla Huoviala-Kääpä ja Katja Sillanpää) ilahduttavat kovasti pulimummon muodoissaan. Herkullinen puvustus varsinkin heillä. Nämä jatkuvasti riekkuvat satyyrit ovat kyllä HURMAAVAT!
Alku on hieman sekava, mutta sitten asiat loksahtavat paikalleen ja huomaan miten taidokkaasti tämä on tehty. Loppu on ihan vaan fiilistelyä. Salskean Onnin (Lauri Heinonen) harharetket suuntautuvat Troijan sijasta Toijalaan, tanssikoulun pitäjä Terhi (mainio Pia Vaittinen) onkin iloisesti viinaanmenevä, mutta taustat kuullen ei ihme. Esko (taas huikea Janne Kulosaari) on tossukka ja takertuva mies - mutta onneksi lopuksi saa bondattua Onnin kanssa katsomossa. "Mitäs jos sää juttelet kaikenlaisia ja mää toistelen perässä" - kunnon Ekho siis.
Toki Onnin ja äitinsä välillä on romanssi, kuinkas sattuikaan. Aivan mielettömän taitavasti punottu juoni!! Myös Troijan hevonen nähdään, pahvilaatikkomuodossa. Mira Flinkman on hurjan hyvä itseään ihastelevana Nadjana (Narkissos) ja Pauliina Syrjälä kaikki hurmaavana Helenana. Suhdesoppa on melkoinen!
Adrian Lui oli laatinut tanssijoille kauniit koreografiat. Hyvin tämä joukko myös tanssi. Sokerina pohjalla kuulimme myös xaphoonin soittoa, Janne Kulosaaren taitavissa käsissä.
Vaihdettavat taustataulut vaihtavat kätevästi näkökulmahenkilön omaan kertomukseen. Voi kun näitä Itkosen Markon tuotoksia näkisi myös laajemmassa levityksessä. Niin hyviä ne kyllä ovat. Valitettavasti miestä itseään ei esiintymässä tänä vuonna nähty, mutta sain napattua väliajalla kyllä varsin passelin poseerauskuvan!
Lisäksi koronarajoitukset oli huomioitu teatterilla esimerkillisen hienosti. Aivan ihastuttavat kaksi mininäytelmää taas nähtynä, yksi kesän parhaista kulttuurielämyksistä. Lisää tätä!! Lämmin kiitos koko sakki, ootte kyllä ihan huippuja!
Esityskuvien copyright Janne Kulosaari, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti