Moneskohan muusikko Aino Vennan ja ilma-akrobaatti Ilona Jäntin yhteisteos tämä on? Aika mones, ja aika monta niistä olen nähnytkin. Ja kuten aina, esitys oli ihastuttava! Keinu on saumatonta yhteistyötä, eteeristä kauneutta, teknistä osaamista ja harrasta tunnelmaa.
Kulttuurikeskus Caisaan on tehty verhoilla tiivis ja kotoisa tila jossa katsojat ovat kaiken ytimessä (turvavälejä noudattaen toki). Kontakti esiintyjien ja yleisön välissä on välitön ja intiimi. Katsojat istuvat kolmella puolella esiintymisaluetta. Siinä on aseteltuna kahdeksan keinua, niitä yksinkertaisia ja monen lapsuudesta tuttuja eli missä on vain lankunpätkä solmittu kahdella narulla. Näissä sekä keinutaan että myös kiipeillään. Lisäksi varsinaisen tilan ulkopuolella, siis katsojien selän takana, tapahtuu. Jättimäiset köysitikkaat vievät liki taivaaseen asti, ja monimutkainen köysivyyhti kietoo akrobaatin sisälle, kuin sitoen.
Vajaassa tunnissa ehtii paljon. Vennan kuulas ääni soljuu hillityn äänimaton päälle, välillä tulee tuntu kuin olisin luostarin kappelissa. Harrasta, harmonista, humisevaa. Kirkonkellomaisia ääniä. Ääni hypnotisoi. Rauhoittavaa ja meditatiivista, olisin voinut kuunnella tätä tuntikausia. Kaikki liikkeet ovat yhtä verkkaisia ja harkitsevia. Välillä Jäntti kieppuu kuin hyrrä, mutta enimmäkseen hänenkin liikkeet ovat harkitun hitaita. Kaunista katsottavaa. Keinut toimivat myös sivuittaissuuntaisesti.
Pienet yksityiskohdat kuten nilkan ojennus ja käden liikkeet ovat dramaattisia. Paljaat jalat ja yhdessä varpaassa oleva koru kiinnittävät katseen.
Kauri Klemelän valosuunnittelu on eleganttia ja monipuolista. Hämyisä tunnelma ja lämpimät valot. Jossain vaiheessa katsojien päiden päällä olevat pikkuvalot laskeutuvat alaspäin, muuttaen valojen tulokulmaa. Pauli Riikosen äänisuunnittelu miksaa valmista musiikkia Vennan livelauluun. Lopputulema on hieno kombinaatio. Pitää mainita myös kauniit esiintymisasut, joiden fuksianpunainen ja vihreä sointuvat yhteen. Hulmuavat helmat ovat jollain tapaa jo tämän kaksikon tavaramerkki.
Jossain vaiheessa Jäntti laskee alas kasviruukkuja katon rajasta ja Venna kantaa toisia purkeissa, puhaltaen niihin lämpimästi. Kuin herättäen henkiin. Kaikki on harmonista ja sulavaa. Kuin kesäinen tuulahdus. Keinut ja niiden hidas liike elävät omaa elämäänsä. Dominomaisesti kaatuvat puupalikat vievät nekin ajatukset lapsuuden leikkeihin. Keinu on omistettu parasympaattiselle hermostolle. Eli sille joka kontrolloi tahdosta riippumattomia asioita (esimerkiksi verenkierto). Mielenkiintoista, mutta ei ensimmäinen assosiaatio mikä mieleen tulee.
Venna laulaa englanniksi Ikaroksen lentomatkasta ja jotain ranskaksi. Enimmäkseen laulu on kuitenkin sanatonta, hyräilyä ja hyminää. Monikerroksista.
Koko esitys on lyyrisen kaunis, kuin pieni intiimi runo. Minulle jää lämmin olo, kuin olisin kääriytynyt henkiseen untuvatäkkiin ja villahuopaan. Toivon että duo Jäntti & Venna jatkavat esiintymistään yhdessä vielä kauan aikaa. Caisan esitykset ovat kaikki loppuunmyytyjä ja tuoreet AVI:n koronarajoitukset tuovat omia muutoksiaan, mutta ehkäpä näitä saadaan vielä lisää...
Esityskuvien copyright Ulla Kokki.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti