Kyllä sitä aiheesta kuin aiheesta näemmä saa aikaan viihdyttävän musiikkiteatteriesityksen. Kuten vaikkapa nyt tästä ruotsalaisen Thomas Eriksonin menestyskirjasta Idiootit ympärilläni. Ruotsissa kirja on ollut iso hitti, ja myös Suomessakin aika suosittu. Monenlaisia mielipiteitä aiheesta löytyy ja kirja on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Itse en ole sitä lukenut, mutta keskustelua seurannut somessa sivusilmällä.
Kirjassa ja esityksessä jaetaan ihmiset neljään persoonallisuustyyppiin ja niitä kuvataan eri väreillä. Punaiset ovat aggressiivisia, impulsiivisia, dominoivia, kunnianhimoisia, sellaisia johtajatyyppejä. Hiski Grönstrand on oivallinen punaisen edustaja, ärjyvä ja päällekäyvä. Keltaiset (huippupirteä Maiju Saarinen) ulospäinsuuntautuneita, pirskahtelevan iloisia ja lyhytjännitteisiä - innovatiivisia ja yltiöpositiivisia. Jostain syystä samaistun itse eniten juuri keltaisiin, vaikka Eriksonin teorian mukaan suurimmassa osassa ihmisiä löytyy usean eri tyypin piirteitä. Vihreät (nappisuorituksen tekevä Laura Hänninen) ovat sovittelevia, vaatimattomia, niitä jotka mieluummin sulautuvat tapettiin kuin pitävät melua itsestään, uhriutuvat mielellään. Työpaikoilla vihreät leipovat pullaa palavereihin ja tiskaavat kaikkien tiskit. Ja sitten on vielä siniset, joita Juha-Matti Koskela ansiokkaasti esittää. Analyyttisiä pilkunviilaajia, todellakaan ei spontaaneja ja niitä työpaikan tilastonikkareita ja numeroniiloja. Vähän tylsiä tyyppejä. Yhtä kaikki, nämä kaikki värityypit ovat äärikorostuneine ominaisuuksineen hieman rasittavia.
No, nämä neljä sankaria päättävät perustaa konsulttiyhtiön Four Colours Customer Experience Innovation Company Group ja parin tunnin ajan pääsemme aitiopaikalta seuraamaan miten homma toimii. Välillä apua saadaan (tai ei saada) itse jeesusmaiselta Eriksonilta (Koskela) - joka lipuu paikalle hienolla pahvisella ruotsinlaivalla - mutta enimmäkseen ideoidaan ja säädetään asioita itse. Idiootit ympärilläni on todella hauska ja oivaltava esitys. Jokainen joka on koskaan ollut missään töissä tunnistaa näitä tyyppejä ja piirteitä kyllä omasta työyhteisöstään. Välillä saa nauraa kyyneleet silmissä. Esiintyjänelikko tarttuu milloin mihinkin soittimeen, biisit ovat hauskoja rallatuksia, lastenmusiikkivivahteilla ja kansanmusiikkipoljennolla. Kukin väri saa oman nimikkolaulunsakin; vihreän pianoballadi on ihan hulvaton. Omia sävellyksiä valtaosin, ja pieni ripaus muutakin musiikkia.
Juho Gröndahl vastaa yhdessä näyttelijäporukan kanssa niin käsikirjoituksesta kuin ohjauksestakin, Ainoastaan Kyösti Kallio on tuotu porukan ulkopuolelta mukaan tekemään valosuunnittelu ja videoiden kuvaus (niiden editointikin on Koskelan käsialaa) ja myös äänisuunnittelua yhdessä muiden kanssa. Monilahjakasta sakkia siis kaikki.
Ratkiriemukkaasti näytetään miten kukin värityyppi suuttuu (vihreän mielensäpahoittaja on huippu!). Esitys on aika nopeatempoinen, ja siksikin katsojan nauruhermot ovat koetuksella. Punainen on esimiehenä kuin suoraan helvetistä. Ja miksi ihmeessä firmojen virkistyspäivät ovat aina urheilullisia? On tässä mukana myös nukketeatteria. Etäpalaverikohtaus pahvilaatikkopäineen on niin tätä päivää, ja muutenkin korona-asiat on otettu mukaan hyvin. Näemme myös kohtauksen missä tulkitaan eri värityyypin lähettämiä sähköposteja - yleisö repeää. Sinisen tanssi Griegin Aamutunnelmaan on aika päräyttävä kokemus. Kertakaikkisen värikäs esitys monin eri tavoin.
Olkoon kukin Eriksonin teorioista ja ajatuksista mitä mieltä hyvänsä niin ainakin kelpo musiikkiteatteriesityksen niistä saa aikaan! Idiootit ympärilläni ei ota sen kummemmin kantaa onko koko Eriksonin teos humpuukia vai mitä, korkeintaan hieman hihittelee näille ajatuksille. Katsoja saa muodostaa omat käsityksensä. Väriluokitukset, ja Eriksonin kirja, on vankila. Sopeutuminen ja muiden huomioon ottaminen toimii jokatapauksessa, oli kuvitteellinen värisi mikä hyvänsä.
Idiootit ympärilläni on raikas ja riemukas, esiintyjät taitavia inhimillisten hahmoluomustensa kanssa. Vähän niinkuin sketsishow tai stand-up ilta, mutta musiikkiteatterin keinoin. Arkisia oivalluksia kanssaihmisistä, ehkä jopa myös itsestä. Hyvin täysiä TTT-Klubin esitykset ovat olleet, mutta kevään 2021 esitykset ovat nyt myynnissä!
"Minä olen ainoa järkevä, kaikki muut on idiootteja" -rallatus jää kyllä päähän soimaan pitkäksi aikaa. Mikäs tästä on tykätessä, pienisuuri hitti, kuten koko esityskin.
Esityskuvien copyright Kari Sunnari.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti