Aah, loppusyksyn nukketeatteriputken avasi kaunis Pilvien paino muutama viikko sitten, ja sitten oli vuorossa turkulaistaiteilijoiden myyttinen Leda. Seuraavaksi onkin vuorossa TIP-Fest ja useampi esitys siellä, sekä Grus Grus Teatterin Väistämätön - Oundviklig. Hienoa! Aura of Puppets on kyllä idioottivarma nukketeatteriverkosto.
En Turun kaupunginteatterin Sopukassa nähdystä Ledasta tiennyt etukäteen kauheasti, eli en ollut lukenut käsikirjoittaja Anu Kaajan samannimistä kirjaa mihin tämä pohjautuu. Toki antiikin myytti Leda-neidosta jonka joutsenpukuinen Zeus (tai roomalaisen mytologian mukaan Jupiter) raiskaa oli tuttu. Enemmän ehkä monen siitä tehdyn (kuva)taideteoksen kautta.
Kaajan teksti yhdistää mukaan rokokooajan henkeä ja kuvittelee uusiksi koko myytin. Mukaan sekoitetaan vähän kaikkea muutakin. Seksuaalisesta väkivallasta varoitetaan teatterin kotisivuilla ja ikäsuosituksena esitykselle onkin 15+. Mutta nukketeatteri etäännyttää raiskauksia sellaiseen muotoon ettei niiden katseleminen tunnu niin vahvasti ikävältä.
Pääosassa maaseudulle karkoitettu aatelismies kertoja (Reetta Moilanen) koittaa laatia kirjeromaania ystävälleen, ja kertoa tarinan viattomasta Adéle-neidosta luostarissa ja mitä hänelle sitten tapahtuu. Välillä kertoja-kirjailija innostuu hieman liikaa, ja tarina tempautuu hänen ulottumattomistaan ihan toisiin sfääreihin. Adéle (Sirpa Järvenpää) ei ehkä olekaan niin viaton, tai ainakaan ei Markiisittaren (Riina Tikkanen) käsittelyn jälkeen. Myös Monsieur de Signe (Maija Westerholm) on kiinnostunut nuoresta neidosta. Mukaan sotketaan myös pari irstasta paronia (joista toinen on erittäin kiinnostunut palveluspojastaan) ja erinäköisiä joutsenia, pöyhittäviä tyynyjä, upeita puutarha-elementtejä, hävyttömiä lintuja, harvemmin teatterin lavalla nähtävää vessassakäyntiä, pumpattavia barbaroita, toogia, ja ennenkaikkea ihastuttavaa nukettamista kaikilta neljältä esiintyjältä!
Taas kerran Merja Pöyhönen on ohjannut taitavan ja kiehtovan esityksen, samalla hillittömän hauskan että myös vakaviakin asioita käsittelevän.
Esityksessä väitetään että ilman miestä nainen ei voi tuntea intohimoa. Pyh ja pah. Aika monta muutakin vastaavaa väitettä ammutaan alas. Tukahdetut tunteet ja seksuaaliset jännitteet näkyvät hyvin hahmojen välillä. Hourailu ja huorailu on aika lähellä toisiaan, vai onko. Kirjailijan hahmot eivät enää tottele luojaansa vaan ryöpsähtävät elämään omia polkujaan. Ylikypsät kirsikat tuhrivat kertojan kirjoituksen, kuin Adélen veri. Raiskaus ja hyväksikäyttö ei katso aikaa, paikkaa eikä sukupuolta. Ja mitä kertojalle itselleen on tapahtunut, mikä hänen osansa näissä tapahtumissa on.
Jenni Rutasen rakentamat nuket (kertoja on Helena Markun käsialaa) ovat mainioita ja hyvin ilmeikkäitä, vaikka ne koostuvat lähinnä silmistä ja viitasta. Markiisittarella on hienot sulat! Nukettajan kädet ovat osana nukkea taitavasti. Jokaiselle nukelle saadaan luotua oma persoonansa; markiisitar on aistikas, Adéle säpäkkä. Kertoja on enemmän "normaalinen" perinteisen nukketeatterin lähettiläs ulkoasultaan. Nukettajat ovat kyllä niin huippuja.
Antti-Juhani Manninen on säveltänyt harmonisen musiikin esitykseen ja yhdessä ohjaajan kanssa vastaa myös äänisuunnittelusta. Valosuunnittelu on Essi Santalan käsialaa.
Vaikka käsiohjelma on tosi pienikokoinen, niin se on toteutettu kauniisti kirjemuotoon esityksen visuaalisuutta mukaellen.
Anu Kaajan Leda odottaa nyt noutoa kirjastosta.
Esityksen valokuvien copyright Jesper Dolgov.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti