Pokka pitää / Kirjurinluodon kesäteatteri 11.6.2019

Tunnustetaan heti kättelyssä: en ole koskaan katsonut Pokka pitää tv-sarjaa! No niin, nyt se on sanottu. Sen verran nähnyt vilauksia tai muuten vaan ymmärtänyt, että siinä on tämmöinen wannabe-hienostorouva, joka haluaa että sukunimensä lausutaan hienommin kuin sen kirjoitusasu antaa ymmärtää. Mutta nytpä olen taas tämän esityksen nähtyäni paljon viisaampi, ja ainakin viihdytetympi!

Ohjaaja Miika Muranen on nimittäin kehitellyt Roy Clarken näytelmästä Pokka pitää (jonka Joel Elstelä on muuten oivaltavasti suomentanut) mainion kesäteatteriesityksen. Sopivan mittainen (2 h 15 min), riittävästi kohellusta, hömppää ja pikkutuhmaa huumoria, loistavat näyttelijät ja hulppeat puitteet takaavat kyllä miellyttävän vierailun Porin Kirjurinluodolle.

Juonihan on varsin heppoinen, mutta silti, tai ehkäpä juuri siksi, tämän parissa viihtyy oivallisesti. Hyacinth Bucket haluaa mukaan hienojen rouvien hyväntekeväisyysjärjestöön ja samalla onistuu tunkemaan itsensä mukaan harrastajateatterin englantilaiseen 1930-luvun murhamysteerinäytelmään. Sen taas ohjaa naapurin mies Emmet, jolla on melkomoisia antipatioita koko Hyacinthiä kohtaan. Mukana menossa on liuta sukulaisia ja muita ihmisiä. Ja sitten on hupsuja sattumia, hullunkurisia tilanteita ja muuta sellaista, ehtaa kesäteatterikamaa. Onneksi monessa liemessä marinoitu Muranen pitää langat hyppysissään ja vaikka kyseessä on hömppä, niin aika hyvin tehty hömppä. Hyvä hyvä, ei hömppääkään kannata tehdä huonosti.

Oivallinen näyttelijäkaarti pelastaa paljon. Sari Havas on mestarillinen Hyacinth, heti ensimetreiltä. Hän poimii vanhemman herrasmiehen yleisöstä esittämään puolisoaan Richardia; tosin tämän rooli pitää sisällään vaan välillä peukun nostamista katsomosta ja katsekontaktia Hyacinthiin. Joka on kyllä varsinainen pyörremyrsky! Keskiluokkainen, mutta kovin halukas esittämään ylemmän luokan rouvaa. Hyvin pompöösi tapa vastata puhelimeenkin: Olette saavuttaneet kosketuksen Hyacinth Bukeen henkilökohtaiseen matkapuhelimeen, puhelimessa hän itse. Ja puhelimeen pitää aina vastata, koska siellä voi olla joku merkkihenkilö! Hykerryttävä esitys!

Rahvaanomaiset sisaret Rose (Maarit Peltomaa) ja Daisy (Jaana Pesonen) muistuttavat Hyacinthiä tämän oikeasta taustasta. Rose on hirvittävässä kasariperuukissaan varsinainen ilmestys, ja Peltomaa näyttelee bimboa miestennielijää hurmaavasti. Hyväntahtoinen Daisy taas on puolisonsa Onslow'n (Petteri Pennilä) lumoissa. Tämä taas on kauhea juntti, oikea änkyröiden kuningas, joka ei paljoa seksiä janoavasta puolisostaan perusta. Enimmäkseen aluspaidassaan kuljeskeleva ja kaljatölkkejä availeva mies on se varsinainen piikki Hyacinthin lihassa. Ennen luulin että brexit ja weetabix on sama asia - tiivistää varmaan hyvin koko miehen!

Naapurin Elizabeth (Mervi Takatalo) on se tämän porukan puuhanainen, jolla kaikki hieman pyyhkivät lattiaa. Ja sitten on Miika Muranen tämän veljenä Emmetinä. Mies on valmis mihin vaan Hyacinth-kammossaan, mutta enimmäkseen tämä jää verbaalisen syrjinnän ja pöytien alle piiloutumisen asteelle. Hieno roolityö tämäkin. Kaikkea tätä hämmentää estynyt ja rikas tietokonenörtti Milly (Sami Uotila), joka avioerosta toipuessaan liittyy näytelmäkerhoon mukaan.

Minusta on aina hauska katsoa näytelmää näytelmässä, eli tässäkin monitoimitalolla harjoiteltava näytelmä tarjoaa herkullisia tilanteita. Klassista musiikkia (ja muutakin sellaista helposti tunnistettavaa) käytetään esityksessä todella oivaltavasti. Bonusta käsiohjelman kesäteatterietikettiosuudesta, hyvin Hyacinth Bucketmäisesti laadittuna.

Esitys ja käännös ei varmaan ihan kaikkia brittiläistä luokkayhteiskuntaa kuvaavia juttuja pysty välittämään meille suht tasa-arvoisille suomalaisille, mutta varsin hyvää yritystä on. Hykerrytti Hyacinthin tapa puhua puhelimessa Ni, ni, ni, sanottuna hyvin painokkaasti nöh, nöh, nöh. Varmaan yksi tv-sarjasta tuttu maneeri. Ja se kun Hyacinth vääntää savoa esittäessään näytelmän junttikokkia hienostorouva Debdenille. Kai se savolaisuus edelleen on junteinta puheenpartta tässä maassa?

Korvaan tarttui myös Emmetin kommentti (harrastajanäyttelijöiden ohjauksesta) Meidän täytyy vaan kutkutella kainot kaunosielut kuoristaan. Ihanaa sanakikkailua! Puvustuksesta vastaa Saara Ryymin ja erityisesti Hyacinthin kukkakuosiset leningit olivat varsin huomiota herättäviä. Pekka Helyselle kiitos mainioista peruukeista.

Esityksestä saa varmaan vielä enemmän irti mikä tv-sarja on ennestään tuttu. Kun ihmiset ja heidän keskinäiset kuvionsa ovat tuttuja. Mutta hauskaa ja kevyttä viihdettä Pokka pitää kyllä tarjoaa kaikille. Erinomaisen hyvä alku kesäteatterikaudelleni - iso kiitos Miika ja koko työryhmä!

Vinkki vitonen: mikäli mielit selkänojalliselle paikalle (takariviin), kannattaa olla paikalla melkeinpä kun ovet avautuvat tuntia ennen esitystä. Katsomossa ei ole numeroituja paikkoja ja nuo tuntuivat täyttyvän ensimmäisinä. Teatterilla ei ole myöskään tarjolla pehmusteita eli sellaiset kannattaa ottaa mukaan.

Tämä oli ensimmäinen vierailuni Kirjurinluodon kesäteatteriin, ja täytyy sanoa että Porin kaupunki on todellakin panostanut puitteisiin! Siistit vessat oikeine käsipyyhkeineen ja orkideoineen, useita tarjoilupisteitä, katettu katsomo ja lavakin. Mikäpä täällä on kesäteatteria katsomassa. Kirjurinluodossa on vielä alpakoitakin rapsutettavana. Ja upea keli = ei tarvinnut pilkkihaalareita.

Sari Havas lähettää lopuksi sydämiä vielä katsomon "Richardille".

Ensi vuonna Kirjurinluotoon tuleekin Mika Myllyahon ohjaama Mielensäpahoittaja, pääosassa Vesa Vierikko. Jos on Pokka pitää käynyt hyvin kaupaksi niin siinä toinen varma yleisömagneetti. Esityksiä tänä kesänä on 6.7. asti, ja lippuja saa vielä, tosin vähiin alkavat käymään.



Esityskuvien copyright Pasi Murto, muut omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.