Taru sormusten herrasta / Turun kaupunginteatteri 18.12.2018

Kyllä tämä alusta asti kuului suunnitelmiini, että vielä kolmas kerta turkulaisten Taru sormusten herrasta -spektaakkelia pitää nähdä. Sitten kun se on pyörinyt pitkään, muhinut ja kypsynyt. Syksyllä tapahtui miehityksessäkin hieman muutoksia, niin se oli myös hyvä tekosyy uusintakierrokselle. Sattui sitten tämä viimeinen katselukerta venymään joulukuulle asti, toiseksi viimeiseen esitykseen.

Ja olenpas kyllä iloinen että sain nähdä tämän vielä kerran! Vaikka ne omat puutteensa (esim. muutamien hahmojen roolituksessa) oli edelleenkin, niin kokonaisuutena toimii kyllä hyvin. Visuaalisesti hienoa teatteria, juuri sellaista mitä varten tämäkin teatteri kannatti remontoida. Upeat puvut, lavastukset, valot ja äänisuunnittelu tarjoaa huikeat puitteet hienolle seikkailulle.

Pitkä esitys on jaettu kolmeen osaan kahdella väliajalla, ja alkamisajatkin ovat olleet normaalista poikkeavia. Nyt joulukuisena tiistaina esitys alkoi klo 18 - ja valitettavan moni porukka ilmaantui katsomoon vasta ensimmäisen tauon jälkeen. Eikä enää mahdollisuutta uusintakatseluun, höh.

Ilahdutti nähdä Oula Kitti Legolaksena, jotenkin sopi erinomaisen hyvin tähän, liikunnallisena ja ylhäisenä. Hänen Tom Bombadilinsa oli maanläheinen. Ella Lahdenmäki oli sekä Kultamarja että Arwen, ja ihan jees molemmissa. Mutta edelleenkään ei oikein Aragornin (Markus Järvenpää) ja Arwenin päälleliimatussa suhteessa ole minkäänlaista kipinää eikä kemiaa! Tällä kertaa Kimmo Rasila tulkitsi jäyhää Elrondia. Mutta kyllä se oli taas ihan loistava Klonkku (Miska Kaukonen) joka varastaa koko esityksen! Kaksi ekaa näytöstä hänestä näkyy vaan vilauksia, mutta kolmas näytös on sitten Klonkkushow! Jo pelkästään tämän Klonkun takia esitys kannatti nähdä vielä kerran.

Nyt jostain syystä Merrin ja Pippinin bimbous ja ainakinen nälkä, ja Frodon jahkailu sormuksen kanssa sekä Samin muka-hauskat repliikit hieman ärsyttivät. Joukkokohtaukset jäivät vähän tyngiksi kun porukkaa ei vaan ollut lavalla tarpeeksi. Boromirin kuolinkohtaus ylösalas mahan päällä pomppivan kilven kanssa huvitti edelleen ja Gandalf oli aika kökkö. Mutta Puuparta on ihana!! Ja Mustat Ratsastajat ovat hyytävän upeita.

Ymmärrän että pitää tiivistää ja jättää paljon pois, ja hyvinhän tämä on dramatisoitukin, mutta silti monen hahmon ohuus (vaikkapa Eowyn) tai merkittävän kohtauksen kokonaan puuttuminen välillä häiritsee. Mutta muutoin istuisimme teatterissa 2 päivää.

Harmi sinällään että esitykset olivat nyt tässä. Katsojia olisi kyllä kai riittänyt, omassakin tuttavapiirissä oli paljon ihmsiä jotka eivät kerenneet, ja sitten syksyllä alkoivat jo viikonlopun esitykset olemaan täynnä. Ja kun katsomossa istui paljon lapsiperheitä ja teiniporukoita, eli sellaisia katsojia joita teatterien nimenomaan pitäisi houkutella enemmän katsomoihinsa... Ymmärrän kyllä että näyttämölle on tunkua ja esiintyjillä on muitakin menoja, mutta silti... Olisi keväälle ehkä voinut muutaman lisänäytöksen vielä sulloa?

Kiitos Turun kaupunginteatterille tästä hienosta elämyksestä!


Kuvien copyright Otto-Ville Väätäinen.
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.