Kirjamuseo Pukstaavin pihalla voi kokea kaikenlaisia elämyksiä, mutta tällä kertaa Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika oli sisätiloissa. Ja hyvin se sinne sopi, koska esiintyjillä oli sellainen perinteinen nukketeatterinäyttämö, joten sellainen intiimimpi tila oli ehkä parempi. Tämä esitys sai ensi-iltansa alunalkujaan jo kesällä 2013, mutta jatkaa omaa elämäänsä edelleenkin silloin tällöin. Hyvä vaan tämmöiselle krooniselle mattimyöhäiselle.
Nukkehallitus ja TEHDAS Teatteri on taas kerran tehnyt huikean hienon yhteisproduktion! Ja ei tarvitse olla alkuteos edes tuttu, vaan hyvin pääsee kärryille tämmöinen ummikkokatsojakin. Lähinnä hieman vanhemmista katsojista koostuva yleisö on selkeästi kirjansa kuitenkin lukenut, ainakin kahdeksan viittasi kun asiaa kysyttiin esityksen aluksi. Harvemmin ehkä nukketeatteria katsoo näin varttunut yleisö :-) Jospa joku vaikka innostuisi ja tulisi katsomaan nukketeatteriin jotain ei-näin-korkeakirjallistakin?
No mutta joo. Nukettajia on kaksi, multilahjakkaat Timo Väntsi ja Merja Pöyhönen, joidenka kädenjälkeä ja esiintymisiä olen saanut ihastella monta monituista kertaa. Ja joka kerta jaksan ihailla ja ihmetellä sitä taituruutta ja ajoituksen täsmällisyyttä, ja improvisointikykyä ja muuntautumistaitoa mitä nämä esittävät. Upeaa katseltavaa ja kuunneltavaa! Esitystä säesti, ja oli kyllä muutenkin mukana yhtensä tärkeänä näyttelijänä, harmonikkavelho Olli Kari, joka myös vastasi musiikin säestyksestä ja laulustakin, Haitarin lisäksi kuulimme myös banjoa ja kazookakin. Ihanan merellisesti pukeutunut esiintyjäkolmikko hurmasi kyllä koko katsomon ja monet halusivat käydä esityksen jälkeen "kulissien takanakin". Nuket olivat taas kerran persoonallisia ja hurmaavia kuten lavastuskin (niistä kiitos Outi Herrainsilta) - miten upea loppuhuipentuma avautuva laiva oli!
Volter Kilven kieli on koukeroista, polveilevaa ja täynnä itselle tuntemattomia sanoja. Merenkulkuun ja Kustavin murteeseen liittyvää sekä vanhanaikaista. Kyllä sitä kärryillä pysyy, mutta välillä tarttee skarpata. En tiedä sisältääkö Alastalon salissa enkeleitä tai lokkeja (ainakaan näin merkittävässä roolissa) mutta tässä esityksessä on. Ehkä ne ovat nukketeatterillisia vapauksia? Enkelit keskustelevat myös itse teoksesta, että kai ne jotain kommentaattoreita, tai näkökulmahenkilöitä ovat. Yksi kiinnostavimmista hahmoista tuntuu olevan päätään seinään hakkaava Pukkila. Pukkilalla on selkeästi patoutumia ja laivahimoa. Mies haluaa kapteeniksi vaikka kölipuukin kasvaa vielä metsässä! Ja aivan klassikkokohtaus on Pukkilan ja todella nälkäisen lokin kohtaaminen infernalisen nopean banjosoolon tahdissa. Jestapookenas!
Aivan hillittömän hauska esitys monella eri tavalla, ja vaikka rapatessa roiskuu ja kahvipullat lentelee ja helminauhat hajoilee, niin ihan kuin se kuuluisi esitykseen. Superiso kiitos Timo, Merja ja Olli! Ja iso kiitos myös Elina Lajunen tämän pikku-helmen ohjauksesta ja käsikirjoituksesta1
Ja jäikö minulle esityksestä hillitön lukuhalu ja meninkö jo kirjastoon Kilpi-hyllylle? No, en ihan vielä, mutta sain inspiraation suunnata Kustaviin Volter Kilpi-päiville, inspiroitumaan lisää ja oppimaan lisää näistä jäyhistä ja oudoista saaristolaisihmisistä ja heidän laivanrakennusprojektistaan.
Kuvien copyright Nukkehallitus/TEHDAS teatteri (en löytänyt kuvaajatietoja mistään.
Alin esityskuva omani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti