Lallis / Rauman kaupunginteatteri 3.2.2018

Lähtökohtaisesti jukebox-musikaalit ei ehkä ole ihan mun juttuni, mutta kyllä niitäkin kohtuuhyviä on tullut nähtyä vuosien varrella. Rauman teatteri vakuutti mut syksyllä upealla Rakastunut Ryti -esityksellään. Ja vaikken koskaan ole Lallintalolla Köyliöllä itse käynytkään, niin onhan se nyt ihan legendaarinen keikkalava kaikille yhtään musiikkiasioita seuraaville. Ja kokoontumispaikkana lähiseutujen nuorille noin muutenkin. Oivallinen idea siis, tehdä musikaali juurikin Lalliksesta! Täkynä mukaan oli napattu pitkän linjan musiikkimies Pauli Hanhiniemi!

Nooh, Osku Valveen ja Otto Kanervan kynäilemä juonihan on erittäin höttöinen. On kapinallinen teinityttö Katja, jonka tiukkapipoiset konservativiivanhemmat haluavat tälle siivon ja tylsän poikaystävän ja joka itse hinkuaa vaan porilaisen punkkari-luuseri-Timon perään. Tämä notkuu Lalliksella, harrastaa bänditouhuja ja sekoilee. Tässäpä se. Mukana häärää Katjan isän hammaslääkäri/metsästäjäkaveri, Timon parit Lallis-kaverit, Lalliksen musikaalinen talonmies, isän palkkaama hämärä yksityisetsivä, paras kaveri Tellu sekä parhaana kaikista muka-uskonnollinen pianonsoitonopettaja rouva Käsnänen!

Musiikkivalintojen punainen lanka..., oliko sitä? Ensiajatuksena on että biisien takana olevat artistit ovat esiintyneet joskus Lalliksella. Mutta näinköhän nää kaikki ois käyny? Isoin osa ainakin! Koska musiikkia löytyy monelta kovalta kotimaiselta J. Karjalaisesta Juiceen ja Sielun Veljistä Yöhön. Kolmatta Naista tottakai (oikeasti yksi illan huippukohtia oli Pauli Hanhiniemi laulamassa Oi Suomen nuoria!), mutta myös Reino Helismaata ja Jukka Kuoppamäkeä. Kun esitys kertoo keikkapaikasta ei biisien tarvitse muodostaa mitään loogista juonenkulkua. Bonuksena kuultiin uusi Pauli Hanhiemen biisi Huominen on ***ton, jona pitäisi olla Spotifyssä kuultavana. En löytänyt millään, mutta vinkatkaa jos joku löytää niin voin laittaa linkin. Nelihenkinen livebändi Perttu Suomisen johdolla soitti Lalliksen "yläkerrassa" napakasti ja aika kivoilla sovituksilla näitä tuttuja biisejä.

Esiintyjät olivat hyviä ja laulutkin sujuivat. Olipas kiva yllätys nähdä lavalla myös Mikko Töyssy, joka viimeksi hurmasi Hämeenlinnan teatterin Naisia hermoromahduksen partaalla -esityksen taksikuskina! Raisa Sorri rouva Käsnäsenä on aivan mahtava hahmo ja Sorri ottaa roolin todella haltuunsa. Tiia Ollikainen oli teinipimun roolissaan napakka ja raikas. Pauli Hanhiniemi oli hyvin paulihanhiniemimäinen (eli aikas hyvä) Lalliksen laulavana yleismiesjantusena. Köyliön laulava maanviljelijä Juha Kulmala erityisesti Katjan kunnollisena poikaystäväehdokkaana oli hersyvän huvittava.

Otto Kanervan ohjaukselta kaipasin jotain napakkuutta tai sitten se oli vain ensi-iltajännitystä. Nyt tämä oli vähän kuin iso karaokeilta. Lauantainen ensi-iltayleisö ei ainakaan innostunut rokkamaan tuoleillaan. Olihan tässä hauskojakin kohtia ja hyviä vitsejä, mutta aika vaisua oli meno enimmäkseen.

Ihan parasta (ja kamalaa) oli Helena Nykäsen kasarihenkinen puvustus, ja Oskari Löytösen lavastus. Lallintalon lautaseinä muuntuu kätevästi kodeiksi jne. Kyllä tuommoisia huusholleja ja vaatteita on nähty, puhumattakaan kampauksista (niistä kiitos Tuula Kupiainen-Koivistolle). Kamalaa toki vain sen kasarirumuuden takia. Rauman teatterin lava ei ole suurensuuri, mutta kyllä siinäkin monenlaista Sami Vartiaisen suunnittelemaa koreografiaa mahtuu vetämään.

Ei tämä Lallis nyt ihan mun musikaali ollut, mutta uskon että aika monen on. Kenelle tätä siis suosittelisin? No varmaan kaikille joilla on joku omakohtainen muisto tai kokemus Lalliksesta. Ja aika monella varmaan onkin, koska sinne tultiin aikoinaan bussilasteittain matkojenkin takaa. Nostalgiannälkään tämä onkin varmaan oiva herkkupala. Lisäksi tätä voi varman suositella myös hardcore-Hanhiniemi-faneille. Kevään esitykset alkavat olemaan aika täynnä, varsinkin viikonloput, mutta syksy on jo myynnissä. Kevyt irtiotto arjesta, sitä Lallis kyllä tarjoaa! Niinkuin nimikaimansakin oletettavasti!

Ja Rauman teatterin henkilökunta on ihana!


Kuvien copyright Harri Joensuu.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.