Monien vaikeuksien jälkeen (lensin Lontoosta takaisin iltapäivällä; kone oli myöhässä, ja junaliikenne teknisen vian takia sekaisin, mutta ehdin kuitenkin ajoissa!) pääsin paikalle - ja valitsin itselleni mustan sulan.
Neon Macbeth. On oikeastaan aika fiksua muokata nimeä, koska pelkkänä Macbethinä tämän esittäminen olisi varsin harhaanjohtavaa. Onhan se näytelmän runko siellä, mutta ohjaaja Eero Leichner on muokannut ja lisännyt niin paljon tekstiä että ihan oma näytelmänsä tämä on, eikä mikään Macbeth. Noidatkin on poistettu kokonaan, ja muutamia kuuluisimpia monologeja. Mutta on siellä tuttuja henkilöitä ja tekstiäkin, jos Macbeth on siis näytelmänä tuttu.
Aloitamme esityksen luonnon helmassa prologilla (tai Shakespearelaisella lipsahduksella). Huutoa, meuhkaamista, juoksemista, Tapa ihminen-lippu. Alku ei vakuuta. Onneksi kuitenkin Fleance (Benjamin Klemettinen) lurauttaa käyrätorvisoolon joka pelastaa paljon. Siirrymme sisätiloihin. turvelattiasuikale näyttämötilan keskellä tuo mieleen Kenneth Branaghin ohjaaman Macbethin Manchester-festareille muutaman vuoden takaa. Katsojat istuvat turpeen molemmin puolin. Neonvalot vilkkuvat. Ensimmäinen näytös Jumalan nyrkin alla. Kolmetuntisen esityksen aikana fraasi Tässä ajassa on kaikki aika toistuu lukuisia kertoja.
Kaksikko Ross ja Lennox (Pinja Pieski ja Iida-Sofia Luusua) ovat todellakin mielipuolia, kohkaten päättömästi ja vuorotellen puhuen. Taustalla ulisee syntikkaujellus ja Fleance ja rakastettunsa Johnny Boy (Kasperi Hulkkonen) suutelevat. Puvustus on puna-mustaa, mutta vaihtuu aika valkovoittoiseksi myöhemmin. Räikeät meikit. Hulluus ja nerous kulkevat käsikädessä. Laura Faarinen on laatinut aika hulvattomia koreografioita. Meno on hektistä ja intensiivistä.
Macbethejä on kaksi, kumpikin vallan mainioita. Mona Huczkowski on intensiivinen ja eteerisen tyyni. Roderick Kabanga elastisen vauhdikas. Myös Lady M on kahtiajakautunut. Atte Hänninen ja Riikka Koskinen jakavat vastuun.
Toisessa näytöksessä (nimeltään Vallankumous) sukelletaan pimeisiin ja hiljaisiin kohtiin.
Kaikki esiintyjät ovat paljain jaloin. Ross kommentoi: grab them by the pussy. Muutenkin nyt ollaan kiinni tässä ajassa (ei Shakespeare käyttänyt sanoja gallupit, lobbarit tai demokratia, jaa no jälkimmäistä ehkä saattoikin). Kolmiääninen lauluyhtye (Mona Huczkowski, Benjamin Klemettinen ja Minne Mäki) laulaa henkeäsalpaavan kauniisti. Ja sitten me viisi mustaa sulkaa omaavaa seuraamme Macbethia ulos. Siellä porukka höpisee sekavia, juoksentelee ees ja taas, mutta kuulemme myös Lady Macduffin (Minne Mäki) ja poikansa (Otto Henriksson) keskustelun pettureista ja linnuista...
Sisätiloissa takaisin näemme ensin videokoosteen. Sotia, kansanousuja, vallankumouksia, pakolaisia, kuolemaa. Uutisklippejä tästä ajasta. Ahdistaa. Sitten Johnny Boy ja toinen Macbeth (Kabanga) vetävät turvelaatikkoon uskomattomia hyppyjä ja temppuja. Auts. Turvekerros ei ole kovin paksu. Ja painivat. Kolmas osio sisällä on valkoisessa huoneessa. Lady Macbeth (Riikka Koskinen) puhuu meille, riputtaa multaa kaakelien päälle ja kuuntelemme vielä musiikkiakin (Radioheadia). Lopuksi keräännymme kaikki kolme ryhmää yhteen loppuhuipentumaan. Loppu todellakin tulee.
Onko ihminen todellakin olemassa vain silloin kun häntä katsotaan? Sitten ainakin kaikki Macbethin katsojat ovat NIIN olemassa. Nimittäin jos joku asia esityksessä on intensiivistä niin katsekontaktit. Meitä katsojia on vajaa parikymmentä ja meitä todellakin katsotaan. Se on ehkä se mikä esityksestä jää päällimmäisenä mieleen. Ja rohkeat esiintymiset. Ja trion upea laulu.
Jo Kansallisteatterin keväinen Macbeth-versio oli dystooppinen, mutta siinä missä se nojasi kuitenkin Shakespearen tekstiin, niin tämä ilvesläisten versio lähtee ihan omille urilleen. Esitys on todellinen runsaudensarvi, jossa riittää pohdittavaa vielä seuraavaksikin päiväksi. Ehkä ajatuksia, ideoita ja muita juttuja olisi voinut olla aavistuksen vähemmän, koska meno oli niin... tiukkaa ja tursuavaa. En silti valita.
Esityksiä on 24.8. asti.
Poseerauskuvien copyright Mari Kaakkola, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti