UIT paahtaa vauhdilla koko puolitoistatutisen. Hauskoja sketsejä, vauhdikkaita koreografioita, vetävää musiikkia loistavan Jean S:n johdolla. Kyllä tässä hyvin viihtyy, ja mikä on viihtyessä, taitavien esiintyjien kanssa. Ajankohtaisia kommentteja päivänpolitiikkaan ja yhteiskuntaan. Pilke silmäkulmassa mennään, mutta kyllä tässä ihan hetkittäin sivalletaan ihan tiukastikin. Hyvä niin. Käsikirjoittajia on iso liuta tottakai. Sata lasissa! ei ole ehkä originellein nimi esitykselle (sellaisia jo tänä Suomi100-vuonna nähty), mutta rikkana rokassa Suomen itsenäisyysesityksiä tämäkin.
Huomasin nauravani monta kertaa. Mm. Suomen suojelusenkelien ammattiyhdistyksen virkistysilta-sketsissä, missä enkelit kiistelevät kenen suojeleminen (Mikko Kuustonen, Iivo Niskanen vai Aira Samulin) on raskainta ja siten palkitsemisen arvoista. Vai voittaako sittenkin Köyliön musta hevonen Pekka? Iäkkäät The Hormone Sisters vetämässä Älä droppaa mun tunnelmaa toimii myös. Ja Mikko Penttilän Trump-imitaatiot ovat mainioita, varsinkin kun tämä käy Dannyn kanssa Tuurin kyläkaupassa! Mutta sitten oli myös huikean hauska Kullervo & Lemminkäinen äiteineen -sketsi. Tuukka Raitala ja Kalle Lähde ovat mainioita harjastukkaisina Kalevala-sankareina, ja kissapetomaiset äidit Sanna Majuri ja Sari Siikander puolustavat kullannuppujaan ja selittelevät näiden käytösongelmia. Rehtori (Jussi Lampi) koittaa selvitellä asioita...
Kaikki ei kuitenkaan naurata, esimerkiksi linnunpesäjuttu lähinnä vain haukotuttaa. Ja nämä Suomen umpikonservatiivien liiton kuviot tasa-arvoisesta avioliitosta on jotenkin niin nähty. Vire ei säily siis ihan tasaisena koko esitystä. Siitä huolimatta ohjaaja Reija Wäre suoriutuu hienosti urakastaan. Ei tämä niin helppoa ole. Wäre vastaa myös monipuolisista koreografioista. Tämmöisissä revyyjutuissa, missä on paljon ja jatkuvasti kaikkea musiikiista tanssiin ja lauluun ja sketseihin, pitää rytmityksen ja tahdin toimia sujuvasti. Se minusta onnistuukin. Musiikkinumeroiden ja sketsien suhde on tasapainossa. Aika kevyellä otteella kuitenkin mennään, mutta toki viihdyttäminen se pääasia lieneekin.
Jussi Lampi se jaksaa vuodesta toiseen heilua myös UIT:n lavalla, ja on yksi mun suosikki tälläkin kertaa. Nuoremmista monitaituri Tuukka Raitala on aina loistava, mutta nyt myös Mikael Saari kolahti. Mikko Penttilä uutena tuttavuutena yllätti myös iloisesti. Mutta kaikki vetävät hyvin - ei kai tämmöiseen nyt huonoja pestattaisikaan :-)
Vaatteita 11-henkinen ensemble vaihtaa tiuhaan, ja kyllä näissä Elina Vätön & Elina Riikosen suunnittelemissa asuissa kelpaa esiintyäkin. Väriä ja kiiltoa löytyy. Teemu Loikas on suunnitellut hienot Sibeliusmonumenttihenkiset lavastukset. Lavalla muutamia kertoja pistäytyvä presidentillinen Lennu-koiran ilmeikkään pään on muuten valmistanut Kaisu Luomajärvi - siitä erikoismaininta!
Jean S. on verraton bilebändi ja kapellimestarinsa Antti Paavilaisen johdolla herrat ovat hyvin mukana esityksessäkin. Siis heillä on hienoja omia numeroitakin muutama, eivätkä pelkästään säestä muita. Kyllä aikuiset miehet twerkkaamassa on näky mitä ei hetkeen unohda.
Kyllä mä luulen että moni katsoja tietää just mitä on menossa katsomaan, ja saa juuri sitä mitä haluaa ja tarvitseekin. Oivaa ja oivaltavaa kesäviihdettä, mutta ei mitään maata mullistavaa. Vahhemmille hyvä ohjelmanumero kun nuoriso hurvittelee Lintsin laitteissa. Tosin aika suolainen lipunhinta (parhailla paikoilla 49€) saattaa karsia hieman ihmisiä. Onhan tämä puitteiltaan tietysti parempi kuin perinteisemmät kesäteatteripaikat, ja ammattilaiset esiintyjät, mutta silti.
UIT viihdyttää 17.6. asti, monen monta kertaa viikossa. Lippuja täältä!
Kuvien copyright Mirkku Merimaa.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti