Valkoisen paperin rajaamalla pelkistetyllä näyttämöllä (visuaalinen suunnittelu on myös Mustafan käsialaa) nähdään mustiin verkkareihin ja t-paitoihin pukeutuneita ihmisiä. Jotka kertovat tarinoita erilaisista ihmiskohtaloista. Enimmäkseen ahdistavia ja viharikoksia sisältäviä tarinoita. Miten pariskunta saa turpiinsa kun pitävät toisiaan kädestä kiinni. Miten raiskatuksi tullut joutuu itse häpeämään. Onko se epävarmuutta kun pitää piestä kadulla toisia? Epävarmuutta omasta seksuaalisuudestaan vai mistä? Nämä ovat asioita mitä ei voi käsittää saatikka hyväksyä. Miksi ihmeessä uhrin pitää tuntea häpeää ja syyllisyyttä?
Kaikki lavalla on paljasta ja pääosassa on teksti. Koskettava ja ajatuksia (ja tunteita) herättävä teksti. Tärkeä teksti.
Valitettavaa on, että vielä vuonna 2017 tämänkaltaisia ravistelevia esityksiä tarvitaan havahduttamaan ihmisiä. Tässä viitataan myös mm. Orlandon yökerhojoukkosurmaan viime kesältä sekä Tšetšenian tilanteeseen tällä hetkellä. Seksuaalivähemmistöjä kohtaan suunnattuja viharikoksia tapahtuu jatkuvasti, ympäri maailmaa. Siksikin tämänkaltaisia esityksiä tarvitaan.
Näyttämöllä nähdään Anna Kankila, Antti Mankonen, Moe Mustafa ja Petri Mäkipää.
Kiitos koko porukka. Nyt iski ja lujaa.
Esityksiä on vain viisi, ja niistä viimeiset tulevana perjantaina ja lauantaina. Mene katsomaan.
Kuvien copyright Teatteri Telakka
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Kiitos koko porukka. Nyt iski ja lujaa.
Esityksiä on vain viisi, ja niistä viimeiset tulevana perjantaina ja lauantaina. Mene katsomaan.
Kuvien copyright Teatteri Telakka
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti