Kun teksti on peräisin Heikki Syrjän, Riku Suokkaan ja Heikki Vihisen kynistä, niin eihän lopputulema voi olla muuta kun viihdyttävää. Hetkittäin sai nauraa niin että tuolilta meinasi tipahtaa. Suokas & Syrjä ohjaavat taitavaa esiintyjäkolmikkoa. Heikki Hela on tuttu mies mm. Kummelista, mutta muusikon hommia hän taitaa tehdä enemmän kuin näyttelijän. Jere Riihinen on ollut paljon Komediateatterin omissa näytelmissä, mutta aina jotenkin niin pienissä osissa, etten ole häntä aiemmin huomannut kuin kursorisesti. Onneksi tässä hän pääsi näyttämään taitojaan ihan eri mittakaavassa. Ja sitten on vielä naisperspektiiviä tuomassa Marika Heiskanen. Tunnustan heti kättelyssä että Marikan takia mä tätä enimmäkseen tulinkin katsomaan :-) Koko kolmikko on hienossa iskussa.
Ensimmäisellä puoliskolla kolmikko ymmärtää tulleensa suljetuksi teatterille, koko joukko kutsuvieraita on saapumassa (presidentti toki etunenässä) ja pitäisi esittää koko Suomen historia. Kaikeksi onneksi Panu Rajala on kirjoittanut valtavan paksun historiikin, josta sopii ammentaa. Nähdään ja kuullaan mitä hauskimpia tulkintoja kaikenlaisista klassikkobiiseistä Hurriganesista Harmony Sistersiin ja Olavi Virtaan. Yksi esittää eri hahmoja ja muut arvuuttelee. Erityisesti Dannyn Seitsemän kertaa seitsemän ja Leo Jokelan (vai oliko se Spede/Simo/Vesku) Tummat silmät Jeren esittäminä upposivat. Niin ja Heikki vetää liki koko Tuntemattoman Sotilaan/Täällä Pohjantähden alla. On muuten jännää mieen pienillä asioilla saadaan esitettyä ikonisia hahmoja. Tarvitaan vaan joku hattu tai vaate tai peruukki - ja taitava näyttelijä.
Tauon jälkeen sukelletaan suomalaisten syvimpiin trauma-aiheisiin. Jääkiekkoa piisaa; ilmeisesti siltä ei voi Suomen historiikeissä välttyä millään. Ei sillä, nämä jutut kyllä naurattivat muakin, anti-urheiluihmistä. Mutta ei kuitenkaan niin paljon kun Haluatko Suomalaiseksi? visailu! Ehkä kuitenkin koko esityksen paras juttu oli Vierumäen jätehuolto -niminen osuus. Näinhän se Hemohes-juttu tosiaankin saattoi mennäkin. Ja rakastin myös Toijalan Helenaa, näin ne veljessodat kai syntyvät. Sen sijaan suomalaisille eniten traumoja aiheuttanut asia oli pienoinen antikliimaksi, plääh.
Henkilögalleria on mittava ja vaihdot varsin nopeita. Pariin tuntiin on kyllä saatu puristettua valtava määrä kaikenlaista. Näyttelijäkolmikko venyy moneen. Tässä saa sellaista kummelimaista sketsiviihdettä roppakaupalla. Viihdyttää, mutta ei sen kummempaa. Ei kai sitä aina tartte niin vakavaa ollakaan. Varsinkin kun juuri edellisenä päivänä oli saanut oikeaa draamaa valtavan annoksen (Kissa kuumalla katolla). Kuitenkin tämä on erinomaisen hyvä irtiotto arjesta. Illan parasta antia oli nähdä Jere Riihelän monipuolisia kykyjä sekä tottakai ihana Marika Heiskanen kymmenissä erilaisissa rooleissa. Myönnän viihtyneeni.
Esitykset jatkuvat Komediateatterilla 26.4. asti.
Kuvien copyright Peero Lakanen
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti