Lady Macbeth - sano, kelpaisinko kuninkaaksi? oli unenomainen ja hypnoottinen tulkinta klassikosta. Matti Rossin suomennoksen pohjalta Elina Lajunen oli ohjannut, sovittanut ja käsikirjoittanut. Visualisointi, puvustus ja lavastus oli Elina Lajusen sekä Heini Maarasen käsialaa, ja jälkimmäinen vastasi myös nukkien valmistuksesta. Tunnelmaa luodaan myös Antti Helmisen tarkalla valosuunnittelulla ja savuilla. Koko visuaalinen ilme on henkeäsalpaavan upea.
Noidat (Sara Puljula, Merja Pöyhönen ja Riina Tikkanen) pelaavat korttia, Lady Macbeth pesee käsiään. On tässä paljon niitä klassikkokohtauksia ja monologeja näytelmästä, mutta täysin uniikisti toteutettuna. Periaatteessa kyllä se näytelmän juoni tulee selväksi, mutta auttaa se jos vähän tietää tarinaa ennestään. Nukkeja on erikokoisia ja -näköisiä, osa vain pelkkiä päitä kuten Duncan poikineen ja osa pelkkiä hanskoja, kuten illallisvieraat. Muutenkin lavalla nähdään kaikenlaista outoa ja erikoista; visuaalinen anti on kaikinpuolin tyrmäävä ja lumoava. Kengästä tulee ihan loistava päähine Ladylle. Valoilla ja äänillä pelataan paljon. Yhdessä tästä kaikesta tulee aika kiehtova kombo.
Mutta tämä esitys oli paljon muutakin kuin nukketeatteria. Musiikki, upea musiikki meinasi melkein varastaa koko show'n. Iikka Kotaja vastasi sävellystyöstä (paitsi kahden laulun sävellys oli äänisuunnittelija Joonas Outakosken) ja istui pianon takana laulamassa ja soittamassa. Sara Puljula liittyi mukaan bassottelemaan ja laulamaan minkä noidantöiltään kerkesi. Lyriikat olivat suoraan Shakespearen tekstistä. Jazzahtavaa, iskelmää, kabareemaista - monenlaisia musiikkityylejä. Hetkittäin tuli mieleen mestarillinen Yari; ehkä se oli se mies ja piano yhdistelmä. Voi kun tätä musiikkia voisi kuulla jossain jatkossakin! Välillä kuulemme pätkiä Verdin Macbeth-oopperastakin, tosin tallenteena. En kyllä olisi ihmetellyt lainkaan mikäli nämä monilahjakkaat ihmiset olisivat vielä oopperaakin esittäneet.
Osa rooleista on nukkien, osa ihmisten esittämiä. Yksikenkäinen Lady Macbeth (Reetta Honkakoski) vaeltamassa kynttilänvalossa kuin huomispäivää janoava haamu. Sammu lepattava liekki - ja sehän sammuu. Muina nukettajina toimivat Riina Tikkanen ja Merja Pöyhönen. Ei voi kun ihmetellä taitavaa työtään.
Tämä esitys oli niin vaikuttava, että en olisi halunnut poistua sen taikapiiristä lainkaan. Macbeth on maaginen näytelmä monellakin tapaa yliluonnollisine elementteineen ja noitineen, ja tässä esityksessä tavoitetaan siitä jotain oleellista. Shakespearen kaunis kieli ja lumoava musiikki on hyvä yhdistelmä. Sanoisin suorastaan paras. Kiitos Nukkehallitus ja tekijätiimi!
Vuosikausia mun on pitänyt käydä WHS Teatteri Unionin tiloissa katsomassa milloin mitäkin, mutta nyt vasta pääsin paikalle. Edellinen vierailu tiloihin ajoittuu 1990-luvun alkuun, kun asuin nurkan takana ja muistan käyneeni leffateatterissa katsomassa australialaista Henry: Portrait of a serial killer-leffaa. Tämänkertaisen käynnin kohokohta (esityksen lisäksi) oli tosi mukava henkilökunta ja erityisesti juttutuokio sirkusvelho Ville Walon kanssa.
Kuvien copyright Jussi Virkkumaa
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti