Jokavuotinen perinteemme eli Sorin Sirkuksen joulushow olikin kalenterissa nyt heti esitysten alussa. Joskus ollaan oltu vasta tammikuussakin. Väliajalla kyllä pohdimme porukalla (meitä oli 8 henkeä tänä vuonna) että johtuukohan se tästä kolmannesta esityksestä että esiintyjät tuntuivat tekevän ehkä enemmän mokia kuin normaalista. Jos me ollaan aina oltu niin myöhään että ovat saaneet paljon treeniä? Mutta eihän se mitään haittaa täällä, koska yleisö kannustaa niin hyvin vaikka joku moka tulisikin.
Tämän vuoden esityksen nimi oli Enigma. Nimestään huolimatta se ei kertonut sodanaikaisista natsikoodinpurkajaisista Bletchley Parkissa, vaan tässä oli neljän nuoren joukko jahtaamassa symboleja pitkin ja poikin maailmaa. Keskiajan markkinoista aloitetaan. Siellä on tonsuuripäisiä munkkeja, ilveilijöitä, ritareita, neitoja... Ja hirveän mainiot ritarit tikapuuratsailla! Kolmihenkinen multi-instrumentalistibändi (Joona Kukkola, Lari Palander ja Tony Sikström) veisaa munkkilatinaa.
Keskiajasta hypätään(virtuaali)todellisuuteen/tulevaisuuteen vai ollaanko jo kokonaan toisessa (vai kolmannessa?) ulottuvuudessa? Tänä vuonna muuten videografiikat on entistä isommassa osassa. Hyppynarukuviotkin näyttävät pimeässä paremmilta. Toki hyppynarut ja osia hyppijöistäkin näkyy, ettei tässä ihan katsojan mielikuvituksen varaan heittäydytä.
Ehkä hienoin efekti koskaan saadaan strobovaloilla ja lattiaan heijastettavilta lattiakuvioilla. Mielettömän hienot joukkokoreografiat "liikkuvassa" lattiapinnassa! En muista nähneeni tuommoista koskaan missään ennen, ja teki kyllä suuren vaikutuksen.
Väliajan jälkeen matkaamme tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan. Apina trapetsilla, lentävällä matolla paikalle liitävä käärmeenlumoaja, hula-hula-lumoojattaret... Ja upeaakin upeampi sinitukkainen lampunhenki. Kalle Pikkuharju on tänäkin vuonna esityksen ehdoton helmi ja saakin tosi paljon esiintymisaikaa. En käsitä miten kukaan on noin notkea ja taitava. Vaihdoin muutaman sanan nuoren miehen kanssa esityksen jälkeen, ja toivon mukaan häntä nähdään tulevaisuudessa ammattilaisareenoilla. Lahjakkuutta meinaan ainakin löytyy!
Itämaan tunnelmista siirrymme karkkimaahan. Piparkakkutalon noidalla on sitten todella käkättävä nauru, kunnes hän hajoaa kirjaimellisesti palasiksi. Pikkuharju vielä hieman jalkajongleeraa piparminttutangoilla. Nelikko saa arvoituksensa ratkottua ja taas on pari tuntia kulunut kuin siivillä!
Taitavaa porukkaa ja taas kerran hienosti suunniteltu esitys. Kiitos siitä Taina Kopralle ja Jouni Kivimäelle. Ja kuten niin monena vuonna ennenkin, valosuunnittelu on ihan omaa luokkaansa. Eero Auvinen vastasi niiden suunnittelun lisäksi myös videosuunnittelusta. Kitte Klemettilän värikkäät puvut ilahduttivat ainakin tämän katsojan silmää. Tällä porukalla on kyllä taito hyppysissään.
Ja kuten aina, kaikki akrobatianumerot ovat eniten lähellä mun sydäntä. Ihan sama onko ne ilmassa vai maassa, ja millä hyvänsä välineellä. Upeaa katsottavaa.
Lisäbonuksena 5 euron käsiohjelmassa saa ensi vuoden seinäkalenterin. Ja S-etukortilla saa popkornit eurolla. Esityksiä on 8.1.2017 asti, mutta mikäli vanhat merkit paikkaansa pitää, niin lippuja alkaa olla suht vaikea saada. Toimi siis rivakasti!
Kuvien copyright minä itse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti