Sillä voiko tätä missata? Grus Grus Teatteri toteuttaa Hamletin linnassa, eivätkä katsojat istu paikoillaan, vaan kulkevat pienissä ryhmissä läpi linnan, kohtauksia eri tiloissa todistaen. Meidät jaettiin kahteen porukkaan eli Rosencranzeihin ja Guildernsterneihin. Ja sitten matkaan!
Tämänkaltaisessa teatterissa kukin ryhmä (R:t ja G:t jaettiin vielä olla ja ei-olla -ryhmiin eli lopulta meitä oli 4 seuruetta) kokee kohtaukset hieman eri järjestyksessä. Eli kaikille ei välttämättä tule suinkaan minkäänlainen "tolkullinen" tai kronologinen esitys. Mutta sen ei kannata antaa haitata lainkaan, vaan ottaa tämä elämyksenä, eikä varsinaisesti näytelmänä. Itse satuin siihen porukkaan joka näki kohtaukset kutakuinkin siinä järjestyksessä missä pitääkin. Voin kuvitella että jos ei alkuteos ole lainkaan tuttu, niin ehkä kaikki ei ihan avaudu. Kyllä siellä yksi vanhempi mies kovasti mutisi ettei tajua mitään :-)
Linnahan on mitä oivallisin miljöö tämmöiselle spektaakkelille. Jo pelkästään hiljaiset muurit, kauniisti valaistut käytävät ja pimeät nurkkaukset luovat sopivaa tunnelmaa. Pääsimme lisäksi käymään sisäpihallakin (parvekkeen kautta) ja kyllä linna on sitten satumaisen hieno, näin iltavalaistuksessa ja tyhjänä turisteista!
Vierailun aluksi piti vannoa käsi pääkallolla (kyllä, meille jokaiselle jaettiin oma pieni maskottikallo!) että olemme vaiti... Ja kyllä siellä porukka aika hipihiljaa onkin. Tuli likipitäen harras tunnelma, kun vaelsimme hiljaisten oppaiden perässä huoneesta toiseen.
Esiintyjät ovat laatuluokkaa. Jaakko Ohtonen (Hamlet) singahtelee huoneesta ja kohtauksesta toiseen. Hyvin väkevä tulkinta, tykkäsin! Sofia Molin oli ilkikurinen ja hieman hysteerisenkin oloinen Gertrude, jonka kikatus oli niin tarttuvaa että omatkin suupielet nousivat virneeseen. Hän puhui meidän ryhmälle kuin olisi puhunut Guildensternille (ja sehän me olimmekin), kysellen Hamletin kuulumisia ja välillä pussaillen paikalle poikennutta Claudiusta (Markku Tuulenkari). Saamme tehtäväksemme piristää Hamletia, vieden hänet vaikka sieneen tai sudokujen pariin. Kesken kaiken Ofelia (Venla Kinnunen) pinkissä peruukissaan ryömii paikalle, mutta Hamlet tokaisee: "mene sinä siitä luostariin portto". Polonius (Jarno Sakki) kuolee muuten hyvin äänekkäästi.
Surutta Shakespearen tekstiä on palasteltu, otettu repliikkejä sieltä ja täältä, ja muokattu niistä ihan uudenlainen sovitus. Vaihdettu niitä myös jonkun toisen sanomiksi, jos dramaturgia niin vaatii. Paljon on henkilöitä, puheita ja kohtauksia jäänyt poiskin, mutta en osaa kaivata tähän mitään lisää. Tämä toimii, jos ei koita analysoida kukas nyt noin oikeasti sanoi ja missä kohtaa.
Mahtava oivallus oli tehdä hovinarri Yorick (Janna Haavisto) miimikkotyylillä! Tämän esittämät kohtaukset olivat ihan parhautta. Kun hän miimitulkkaa Hamletin "Olla vai ei olla, siitä on nyt kyse" -puheen! Pidin erittäin paljon myös haudankaivajan (Ishmael Falke) kohtauksesta Sturenkirkokssa. Se vedetään kontrabasson ja sorminukkien avulla. Tässä kohdassa selittynee se näytelmän ikärajakin (jonka olin jossain näkevinäni, mutta nyt ei ainakaan kotisivuilla enää ole mitään mainintaa ikärajasta?), sillä sen verran raisuiksi nämä sorminuket heittäytyvät. Ja hei, haudankaivajalla on oranssit Helsingör kommune / begravelse -haalarit yllään!!! Muutenkin puvustus on sopiva sekoitus periodiasuja ja modernia kummallisuutta (Darth Vader!).
Päähenkilöiden lisäksi näimme pieniä vilauksia myös Laerteksesta, isän haamusta, vartijoita, nunnia (heidän laulunsa kuulosti upealta!) jne. Ohjauksesta saamme kiittää Ville Kurkea, joka vastasi myös työryhmän kanssa käsikirjoituksesta. Ei ole kyllä ollut helppo homma se. Siis sen kaiken logistiikan suunnittelu, kuka ryhmä siirtyy minnekin törmäämättä juuri toisiinsa. Ja kenen esiintyjän on oltava missäkin kohtaa linnaa tiettyyn aikaan. Lavastus oli Turun linnan muurarien käsialaa :-)
Loppukohtauksessa Hamlet pääsee vetämään lyriikkaa mikkiin beatnik-hengessä, jazzmusiikin säestyksellä. Sanoja, sanoja, sanoja! Epäilkää ihan kaikkea! Kuolema tulee kaikille! Älkää esittäkö helppoja kysymyksiä, kun saatte vain helppoja vastauksia - ja se johtaa tuhoon!
Ja miekkailua, tottakai. Mitä olisi Hamlet ilman miekkailua.
Oli kyllä henkeäsalpaavan hieno ja taatusti erilainen Hamlet. Tätä voisi suositella ihan kaikille, jotka haluavat nähdä hienon ja vähän erilaisen esityksen. Tai jos olet hieman jo kyllästynyt perinteisiin Hamlet-tulkintoihin. Tai jos olet vain Shakespearen ystävä. Meidän sakki kyllä tykkäsi! Oliko tämä ihan koko totuus Hamletista? Mene ja tiedä, mutta pirun hyvä tämä oli.
Jalkaan vaan hyvät kävelykengät (valitettavasti liikuntaesteisille tämä voi olla hieman haasteellinen) ja päälle lämmintä (linnassa ei varsinkaan koleammalla ilmalla ole ihan kamalan lämmintä). Lippuja saa näytelmän kotisivuilta ja esityksiä on jäljellä vielä 12, mutta harvakseltaan.
Ainoa miinus illasta tulee hieman huonolle organisoinnille puhelinten keruun suhteen ja sisääntulosta. Linnassa oli samaan aikaan jokin konsertti, ja nämä vieraat päästettiin sisäpihalle sitä mukaan kun he tulivat paikalle. Me muut värjöttelimme ulko-oven edustalla, likipitäen syysmyrskyn kourissa. Kun sitten pääsimme portista sisään, alkoi aikaavievä kännyköiden pussittaminen. Sitten vasta pääsimme sisään. Tähän kaikkeen meni aika reippaasti aikaa, ja niinpä esityskin pääsi alkamaan hieman myöhässä. Toivon mukaan tulevissa esityksissä kännyköitä aletaan keräämään pois jo aiemmin. Myös niiden palauttaminen oli hidasta ja ruuhkautui pahasti. Sinällään oli loistava ajatus kerätä puhelimet pois.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvien copyright Ville Kurki ja Franziska Rauch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti