Mutta Tapaus Hamlet. Ei sitä kuulkaa tarvita kuin pari hyvää näyttelijää, vähän rekvisiittaa ja kiehtova miljöö - sekä loistavasti Shakespearen (Matti Rossin suomennoksesta) muokattua tekstiä. Lopputulema on innovatiivistä, viihdyttävää, innostunutta ja henkeäsalpaavan hienoa teatteria. Käsinukkeja, paperinukkeja, videofiidiä, kännykkää, projisointeja, ja kaikenlaista sekatekniikkaa hyödynnetään oivallisesti. Oikeasti; tämä Hamlet on Tapaus!
Ensinnäkin miljöö. Vanha 1920-luvun lopulla rakennettu talo, joka nykyään toimii parinkymmenen taiteilijan työtiloina, mutta jossa aiemmin toimi puolustusvoimien kemian koelaboratorio. Täällä mm. Tauno Palo toimi labrahommissa ennenkuin teatteri vei mennessään (ja hyvä että vei). Kuulemma paikassa voi nähdä Palon haamuakin (mutta mietin miksi ihmeessä hän palaisi kummittelemaan sinne. Paikkaan mistä lähti jo parikymppisenä viimeisen kerran. Kai sitä hänelle nyt läheisempiäkin paikkoja kummitteluun olisi, esimerkiksi Kansallisteatteri). Ei näkynyt Palon haamua, mutta Hamletin isän haamu kummiskin. Tosin Palo on mun ikisuosikkejani, että mieluusti olisin hänen haamunsa kanssa pari sanaa vaihtanutkin.
Taitelijatalo (kuvassa iltaauringossa kotimatkalla) itsessään on jo hieno, mutta esitys nähtiin vanhassa ruumiinavausteatterissa. Tiedättehän, sellainen puolipyöreä luentosali, missä obduktiopöytä on siinä edessä keskellä ja opiskelija (tai maksava yleisö) istuu puisissa penkeissään ympärillä. Reunoilla oli kirjahyllyt (ovet täyteen teipattuja tekstinpätkiä ("ylijääneet ideat seinillä, niitä voi sitten kattella kun olen poistunut kuvasta" ja kuvia Hamletista). Tila on pieni, eli sullomalla mahtuisi 40, tällä lavastuksella kuulemma 32 henkeä. Mutta tietynlaisen fiiliksen Hamletiin tämä paikka toi. Jo alussa päästään aavemaiseen tunnelmaan kynttilöiden, musiikin ja mykkänä alkaneen esityksen siivin.
Teksti oli oivallinen kombo Shakespearen kaunista kieltä ja nykyaikaa. Vaikkakin bardista oli jäljellä vain kaikuja ja muistumia sekä yksittäisiä lauseita. Tekstiä oli muutettu, modernisoitu, radikalisoitu. Taitavasti, huumorilla ja ajatuksella. Yhdessä kohtaa Hamletia harmittaa, ei, vaan suorastaan vituttaa kun Rosencrantz ja Guildenstern ovat Flow'ssa katsomassa Morrisseytä, ja hän ei päässyt :-) Tämä Hamlet on edelleen vihainen nuori mies, mutta nyt hän tiedostaa olevansa terapian tarpeessa; seuraa hilpeä kohtaus kun Hamlet tapaa terapeutin ja saa todeta olevansa psykoottisesti masentunut (käypä hoito -suositus). Lääkkeitä ja sähköhoitoa (itseannosteltuna). Ja Hamlet korostaa kokoajan ettei hän ole hullu!
Kyllä tässä koko näytelmä Hamlet käydään läpi; oikoen, tiivistäen ja muokaten. Kaikki oleelliset avainkohtaukset on kyllä mukana. Mutta ei kannata odottaa mitään kovin tuttua ja turvallista, sillä se tie on niin nähty. Tottakai tästä saa enemmän irti, jos Hamlet on näytelmänä tuttu, edes jollain tapaa. Mutta samalla se voisi toimia porttina palata alkuteokseen. Kun asiat jäävät kutkuttamaan ja mietityttämään - tartu alkuperäistekstiin! Eli kyllä tämä toimisi hyvänä tutustumisena Shakepearen maailmaan, vaikka koululaisille. Taatusti paremmin kuin hemmo sukkahousuissa ja polkkatukassa, pääkallo kädessään... Jaa, mutta onhan tässäkin mukana pääkallo; Hamletin isänä hän tiputtaa suustaan yksiselitteisen lapun: KOSTA!
Mikko Virtanen on vallan erinomainen Hamlet. Mustissa kynsissään, kajalit silmissään ja harmaa huppari silmillään hän pälyilee katsojia, puhuu meille suoraan. On uhokas, epävarma, näkee kiehtovia ja kiihottavia unia äidistään (se banaanikohtaus on parasta ikinä). Kuin kuka tahansa teini joka ei pidä uudesta isäpuolestaan, ja tämän ahnaasta seksisuhteesta rakkaaseen äiti-Gertrudeen. Räplää kännyykkää ja googlettaa tietoja Hamletista. Mutta tyttöystävä Ofeliakin tuntuu jotenkin tukahduttavalta. Onneksi on sentään Horatio, tuo paras kaveri. Intensiivinen ja myös herkkä tulkinta, missä pelkän hengityksenkin kuuntelu toimii.
Nukketeatteritaiteilija Outi Herrainsilta vetää suvereenisti sekä Ofelian että Hamletin kallonkutistajan roolit, sekä nukketeatterisysteemeitä. Ofelian repliikki: "Mun tapausta ei tarvitse problematisoida. Olenhan nainen - siis hysteerinen" on klassikko! Ohjaaja Sakari Hokkanen toimii Horation ääninäyttelemisen ohella myös valo/äänimiehenä ja vastaa pääsääntöisesti myös tekstistä. Ylimääräiset aplodit monipuolisuudesta!
Groteskia huumoria on paljon (Gertrude ja Claudius käsinuket panemassa eri asennoissa häämarssin tahdissa), ja samoin kaikenlaista muutakin huumoria (Hamletin "sanoja, sanoja, sanoja" - kun menee avaamaan kirjakaappia, ja hakee sieltä Freudin Unien tulkinnan). Niin ja kuinka Hamlet esittää sen kuninkaan murha näytelmän "päänäyttämöllä". Mutta myös kauniita ja hienosti toteutettuja kohtauksia (Ofelian hukkuminen, To be or not to be -kohtaus, missä Hamlet pelaa pleikkaa...). Monipuolista.
Näppärästi tähän on saatu mukaan myös hieman analyysiä Hamletista. Miksi se on niin suosittu näytelmä ja niin suosittu hahmo? Ja kuten Hamlet tässä kysyy meiltä: ketä teistä on näytellyt Arnold Scharzenegger? Miten se teksti on nelisensataa vuotta jaksanut kiinnostaa ihmisiä, siten että google löytää yli 50 miljoona hittiä. No, siksi tämä onkin Tapaus Hamlet nimeltään, eikä pelkkä Hamlet. Miksi Hamlet on primus inter pares. Tapaus Hamlet on kokonaisvaltainen sukellus Hamletin ytimeen!
Hamlet ei ole mikään mun suosikkinäytelmäni Shakespeareltä, mutta tämmösiä tulkintoja kun näen lisää, niin saattaapa kohta kohotakin listallani! Vallan erinomaista työtä - seisovat aplodit koko työryhmälle! Hamletia Harakassa esitetään vielä 4 kertaa (2 tulevaa viikonloppua) ja suosittelen varaamaan liput oitis ja pikimmiten (teatteri.harakka@gmail.com). Liput on kympin ja lauttamatka (lähtee Care Ursulan viereiseltä laiturilta) vitosen - jos haluaa takaisinkin.
Ja hei, vielä 4.9. asti Harakan saarella nähdään Harakan Hamlet -nimellä saaren taiteilijoiden kesänäyttely. Teoksia Kasematti IV:ssä sekä Lennättimessä. Kannattaa käydä vilaseen jos paikalla olet. Mielenkiintoisia ja hyvin erilaisia teoksia.
Lisäksi kelin salliessa suosittelen menemään paikalla jo vaikka pari tuntia esitystä ennen ja kiertämään saarella. Siellä on yllättävänkin paljon nähtävää ja hienoja luontokohteita pieneksi saareksi. Sekä hieman erilainen näkökulma Helsinkiin. Eiliselle sattui vielä kaunis ja lämmin loppukesän päivä, joten mikäs siellä oli kierrellessä. Ja kasematit on hienoja!
Miljoonat kiitokset Teatteri Harakalle ilmaisesta pressilipusta.
Kuvien copyright Sakari Hokkanen ja Outi Herrainsilta.
Muut kuvat omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti