TTT:n herkullinen bloggaritapahtuma 11.4.2016

Teatteribloggaajan elämässä on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on tämmöiset sosiaaliset tapahtumat, mitä eri teatterit ovat alkaneet järjestämään. Pääsee tapaamaan muita bloggaajia, verkostoitumaan ja puhumaan teatterista! Nyt oli vuorossa vierailla Tampereen työväen teatterilla kauniina maanantaisena iltapäivänä. Itselle aika tuttu talo, mutta mahtavaa päästä kurkistamaan myös kulissien taakse! Ja mukana oli monta sellaista keille talo ei ole niin kovin tuttu, ainakaan vielä.

Taka-aition näköala ovat aika hulppeat

Eli kulissikierroksella aloitettiin. Teatterien takatiloissa on aina ihan parasta käydä. Nyt nähtiin mm. pienoismalleja ja syksyllä tulevan Cabaret -musikaalin lavasteita. Ja oli kiva päästä kurkistamaan suuren näyttämön aitioihin ja millainen näköala sieltä aukeaa. Hieno, kummastakin aitiosta.

Piipahdimme puvustamossakin, ja siellä meidän kysymyksiimme vastaili teatteriompelija Inessa Tapala. Näimme luonnoksia puvuista ja ainakin minä äimistelin valtavien käytävien varrella olevia pukumääriä. Kymmeniä ja kymmeniä metrejä erilaisia vaatteita. Miten tuolta viidakosta voi löytää mitään etsimäänsä?

  

Ja metrikaupalla sotilaspukuja, ja poliisiunivormuja... Voih, tälläinen univormufetisisti oli ihan fiiliksissä :-) Miten tämä tuntuu paljon isommalta kuin esimerkiksi HKT:n pukuvarasto. Hattuja, kenkiä ja vaikka mitä. Ja tuolta saa aika edullisesti vuokrattua vaatteita, vaikka vanhojen tansseihin. Vuokraisikohan joku salskea tyyppi poliisipuvun ja tulisi sakottamaan :-)

Ihan teatterin alkuajoilta asti pukuja ei ole, mutta monelta vuosikymmeneltä kuitenkin. Ja toki sata vuotta sitten esiintyjät joutuivat hankkimaan ja ylläpitämään pukunsa itse, niin ei niitä teatterin varastoissa olisikaan. Ja kuten asia on varmaan kaikissa teattereissa, mitään kortistoa puvuista ei ole, vaan vaatteet ja muut ovat työntekijöiden muistin varassa!

Kauheasti ei siinä vajaassa tunnissa keretty, mutta pintaraapaisua siihen mitä kaikkea muuta teatterissa tehdään kuin näytellään. Ja kun joukossa oli monta bloggaajaa keille teatteri oli vähemmän tuttu ympäristö lukuise eri ammatteineen.

  

Bloggajien tapaamisessa some lauloi jatkuvasti! Kalle Siukola isännöi ja tarjoili herkkuja.

Kulissikierrokselta siirryimme läheiseen, muutama kuukausi sitten avattuun Ravintola Pyyhyn. Siellä meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa eli herkkuvateja toisensa jälkeen kanniskeltiin eteen. Uskon että seurueessa olleet lifestylebloggaajat syventyvät tähän osioon paremmin, mutta itse voin vain todeta että Pyy on kelpo paikka, ruoka hyvää, sellaista ei-piperrystä, ja varmaan tulen syömään toistekin. Ravintoloitsija Kalle Siukola sai meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, ja kertoili ruoka-annoksistammekin hieman.

Alkupaloja oli tarjolla kolmea sorttia: valkosipuli-tomaattibruschettaa (kuvassa etualalla), savulohi-mätitartar paahdetulla saaristolaisleivällä (keskellä) ja jättirapuja Chimichurri-öljyssä. Nam!

Pääruuaksi oli kahdenlaista herkkua: kuhaa ja lakkavoikastiketta säräjuureksilla ja kermaperunoilla sekä tosi suussasulavaa härän sisäfileetä Chimichurrikastikkeella, rosamundakiekoilla ja ratatouillekasviksilla. Huh! Kumpaakin söisin halukkaasti uudelleenkin.

Ja tämäkään ei vielä riittänyt, vaan saimme kolmea jälkkäriäkin. Ne tosin arvottiin, eli kaikki eivät saaneet kaikkea. Mutta arpaonni (tai tarjoilijalle vinkkaaminen) suosi ja sain omasta mielestäni parhaan annoksen eli valkosuklaapannacottan ja omenakompotin. Muut vaihtoehdot olivat cava-artesaanisorbettia & melonia (en oikein välitä kummastakaan, mutta maistoin Lauralta vähän sorbettia ja se oli aika raikasta), ja lättyjä lakkahillolla ja chili-suklaajäätelöllä (jäätelö oli hyvää, mutta en tykkää lakoista).

 

Ravintolasta takaisin teatterille, näppärän lyhyt kävelymatka. Täydellä mahalla sen melkein vaikka kierii teatterille... nyt melkein piti niin tehdä, koska ahneuksissani söin liikaa! Ruokapöydässä oli hyvin aikaa jutella muiden bloggaajien kanssa, ja puolin ja toisin se oli varmaan varsin avartava kokemus. Mulle lifestyleblogit on hyvin vieras maailma, ja sekin että siitä saa rahaa. Siis bloginpitämisestä. Heille taas teatteribloggaajat olivat outoja kummajaisia, ja varsinkin kun siitä ei edes makseta :-)

     

Lauri Viita (Tommi Raitolehto) ei sopinut oikein muualle kun tähän

Teatterilla pääsimme seuraamaan kolmen ensi syksyn ensi-illan harjoituksia. Aika monen muun kanssa, että tätä ei ollut ihan meille bloggaajille järjestetty. Sali oli meinaan täynnä. Suuri näyttämö siis. Hienoa että tuleva ohjelmisto kiinnostaa niin monia! Harjoitukset ovat kuiteskin ehkä vähän väärä sana, vaikka sillä nimellä ne kulkivatkin. Ihmeen hyvin kaikki vetivät, vaikka osa työryhmistä oli treenannut viimeksi kuukausi sitten.

 Teatteribloggaajat vaihteeksi näyttämöllä: Katri, Laura ja Siiri

Sinällään nämä kaikki kolme syksyn musiikkipitoista esitystä ovat jo tutuhkoja, koska syyskauden ohjelmiston julkistamisessa helmikuussa saimme ensikosketuksen kuhunkin. Mutta nyt sitten hieman enemmän. Ensimmäisenä saimme nähdä näytteitä Kilpakosijoista. Ohjaaja Tommi Auvinen jutusti ensin hieman. Tätä on harjoiteltu viimeksi kuukausi sitten, eikä vielä ole lavasteita eikä oikein puvustustakaan. Ja totta, katsojista jouduttiin pyytämään porukkaa lavalle esittämään seinää pyörölavalle. Heillä tuntui olevan hauskaa lavan kyydissä.

  

Petra Auvinen ja Eriikka Väliahde heiluvat kirveiden kanssa

Auvinen myös tunnusti varastaneensa surutta koko Maiju Lassilan tuotantoa tätä kyhäillessään. Jouni Prittisen koreografiat näyttävät varsin vauhdikkailta, jos kansanmusiikkihenkinen meno iskee noin niinkun muutenkin. Sikasten veljesten naistenkaipuu tuntuu olevan se kantava teema tässä. Eriikka Väliahde ja Petra Karjalainen uhkuvat mottimetsällä kirveidensä kanssa heiluessaan sellaista naisenergiaa että oksat pois!

Avustajat esittävät taustalla seinää

Laulujen sanat olivat hauskoja ja riimiteltyjä. Värttinä paistaa läpi, ja ainakin minä tykkään. Saamme nähdä monta lyhyttä kohtausta. Yksi herkullisimpia on kun Jyrki Mänttäri ja spedemäinen Severi Saarinen keskustelevat. Erkki Saaraisen lavastukseen tulee paljon lautaa, itse asiassa koko näyttämö tullaan vuoraamaan sillä. Menoa ja meininkiä ei tunnu puuttuvan.

Seuraavana ehkä yksi eniten odottamani ensi syksyn tarjonnasta. Koska Eeva Kontu säveltää musiikin. Lisää ihania näytteitä, ooh!! Peräti 4 biisiä. Siis Viita 1949 on kyseessä. Tämä porukka on harjoitellut yhteensä 8 päivää, ei kyllä uskoisi, niin suvereenisti se menee! Sirkku Peltola & Heikki Salo on taas puhumassa kaikenlaista, kuten vaikkapa sen että Peltola huutaa todella kovaa :-) Tämä kuulostaa todella makealta. Ja ehkäpä kenties, saamme syksymmällä nauttia musiikista myös tallenteen muodossa, jees, kiitos!

  

Heikki Salo sekä aina säteilevä kapellimestari Eeva Kontu

Kolmantena pääsemme Cabaret -musikaalin kimppuun. Siihen on jo lavasteitakin! Ja tämäkin porukka on harjoitellut viimeksi kuukausi sitten, mutta sitä ennen onkin vedetty 7 viikkoa. Ohjaaja Tiina Puumalainen jutustaa paljon, koska tarvitaan aikaa kohtausten vaihdolle.

    

Iloksemme meille tarjoillaan muutama kohtaus sieltä täältä pitkin näytelmää. Ensin Sally Bowles (ehkä maailman ihanin Emmi Kaislakari) laulaa henkeäsalpaavan upeasti, huh. Kyllä on on muuten sitten hienot puvut tässä!

Lavastaja Teppo Järvinen, joka on muuten suunnitellut myös nämä puvut, halusi tuoda lavalle kaiken sen kauneuden ja sivistyksen minkä natsien hirmuhallinto tuhosi. Ja sen arkielämän eron cabaret-elämän loisteliaisuuteen.

Ainakin seuraavassa kohtauksessa missä Cliff Bradshaw (Juha-Matti Koskela) opettaa englantia Ernstille (Tuukka Huttunen) nähdään myös sitä nuhruista arkea lavastuksessa. Hienolta sekin näyttää, eihän kaikki voi aina kimaltaa.

  

Nähdään myös Fraulein Schneiderin upea vuokratalo ulkopäin. Ja kuullaan ihana ananaslaulu, minkä Fraulein Schneider (Jaana Oravisto) ja Herr Schultz (Auvo Vihro) laulavat.

Lopuksi sitten koko musikaalin avaava Willkommen, ja nyt äänessä Emcee (Antti Lang) ja Kit Katin naiset (ja miehet). Paljasta pintaa, korsettia ja jos jonkunmoista alusasua. Emcee on lainannut vaikutteita Rocky Horror Show'n Frankilta selkeästi (en suinkaan valita!). Kyllä tässä saattaa joltakulta katsojalta lähteä taju, kun tällä numerolla polkaistaan homma käyntiin!

Hienolta siis näyttää kaikki; lavastus, puvut, musiikki - ja eikä näyttelijöissäkään valittamista ole! Odotan tämän näkemista kovasti, sillä en ole Cabaret'a aiemmin onnistunut näkemään. Leffan olisin lainannut kirjastosta, mutta sen oli joku juuri napannut. Palaan asiaan myöhemmin.

Aivan hurjan kiva ilta, iso kiitos kaikille kanssabloggaajille sekä alimmassa kuvassa oleville illan isäntä Mika Kauhaselle ja emäntä Sari Anderssonille! Ja tietysti TTT:lle!


Kuvat otin itse. Tai joku muu näpsi niitä (missä itse olen).