Viime viikolla lähdin Lahteen katsomaan miten kaupunginteatterin näyttelijät suoriutuvat hommasta. Improklubi on pyörinyt pienemmällä Eero-näyttämöllä joulukuusta lähtien, ja lavalla on aina muutamia näyttelijöitä isommasta porukasta. Pianistina on Miikka Kallio ja sparraajana on toiminut Tiina Pirhonen.
Mun vierailulla Aleksi Holkko isännöi hommaa eli antoi aiheita, jututti yleisöä ja oli itsekin mukana muutamassa jutussa. Varsinaisesti lavalla nähtiin Teemu Palosaari ja Jari-Pekka Rautiainen sekä Liisa Loponen ja Anna Pitkämäki.
Ensin aloiteltiin pesäpallotarinalla, jossa porukka kertoi tarinaa yksi repliikki per henki. Joo, ihan hyvä lämmittely. Sitten Anna ja Teemu olivat Kekkosen murhasta syytettyinä. Yhtäkkiä ollaankin autiotalossa koko sakin voimin, ja sieltä löytyykin kaikkea mielenkiintoista (kuten me yleisö). Sitten vuorossa "jähmy" eli yksi näyttelijä luo jonkun tilanteen ja muut tulevat vuorollaan jatkamaan siitä. Eli tässä tapauksessa se alkaa siitä, kun Anna P maalaa huussin seinää, ja paikalle tulee JP joka kerjääkin rahaa vanhalta äidiltään, ja siitä tilanne pomppaa pariskuntaan pariterapiassa jne. Aika hienosti tarina etenee, ja lopulta se peruutetaan takaisin alkuun eli huussin maalaamiseen. Näppärää ja hienosti porukka hanskasi tämän.
Sitten vuorossa elokuva; ghanalainen "Katukissa", mitä JP ja Liisa esittävät ja Teemu ja Anna tekstittävät :-) Aika makaabereitakin piirteitä tämä lopuksi saa. Siitä siirrytään sananlaskujen maailmaan. "Vesi vanhin voitehista" tulee yleisöltä ja siitäpä pitäisi kehittää jotain, sisällyttäen mukaan sanat laama, Liipola ja escape room. Ihan kaikkea ei mukaan saada mahtumaan, mutta saadaan hulvattoman käsittämätön juttu erektio-ongelmista kärsivästä miehestä ja hänen saamastaan hedelmöityspakkauksesta. Joka päättyy miehen äidin ja tämän lääkärin duettoon! Ennen väliaikaa saamme vielä pienen kuorolaulunäytteen keväisestä nuotanvedosta.
Tauon jälkeen alkaa sitten erittäin hulvaton osio. Yleisö huutelee "vastakohtaeläimiä" ja Teemulle valikoituu norsu ja Liisalle hiiri. Sitten he joutuvat esittämään ihmisiä, joilla tämä eläinhahmo on ikäänkuin osittain piilossa. Pariskunta on Pikku-Vesijärvellä piknikillä, kun eläinten pakkoliikkeet ja äänet punkevat pintaan. Erityisesti Liisan hiirielehtiminen on upeaa katsottavaa!
Mutta itselle ehkä hauskin juttu oli seuraavaksi. Ensin porukka näytteli kohtauksen (tyttö tuo runoilija-poikaystävänsä näytille vanhemmilleen, jotka ovat oopperassa töissä, ja isä antaa pojalle lahjaksi potan, johon malliksi pissaa). Sitten sama kohtaus vedetään Bollywood-tyylillä. Todellinen hupi alkaa kun se vedetään kaurismäkeläiseen tyyliin (paljon tupakkaa ja hiljaisia hetkiä, tiedättehän). Ja lopuksi vielä Turkka-metodilla. Tässä vaiheessa yleisö ulvoo naurusta, kun sakki koheltaa, mölisee, punnertaa, panee ja lopuksi pottakin saa kyytiä. Huh! Piti silmiä pyyhkiä. Yleisön kirjoittamia reploja vielä mummon hautajaisissa, ja lopuksi laulu koulukiusaamisesta.
Hirveän viihdyttävä ilta kaikin puolin. Kiva nähdä näyttelijöitä irrottelemassa, joskus aika jäykkienkin roolien kahleista vapaana. Kaikki olivat tosi loistavia, kiitos koko tiimille!
Näin esityksen alennushintaisella lipulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti