Töppöhörö / Kansallisteatteri 13.2.2016

En olisi välttämättä mennyt Töppöhöröä uudelleen katsomaan, sillä vaikka se mielenkiintoinen ja kiinnostava onkin, niin ei herättänyt minussa niin valtavia intohimoja että uudelleen haluaisin nähdä. Mutta mulla ei ollut kauheasti vaihtoehtoja, koska olimme teatteribloggaajaporukalla liikkeellä ja muu porukka ei ollut tätä vielä nähnyt. Joten Töppöhörö sitten uudelleen.

Bloggaaja Töppöhörön kulisseissa

Ja kyllä sitä Jarkko Lahden puheripulia tarttee edelleenkin kunnioittaa! Miten kukaan voi muistaa liki tunnin monologin noin vaan. Kyllä se teksti hymyilytti monessa kohtaa vieläkin. Mietin myös onko tässä tapahtunut muutoksia ensi-illan jälkeen, kun kerran Hurme sanoi poikkeavansa esityksiä katsomassa ja tarpeen vaatiessa niitä hiotaan. Ehkä jotain pientä...

Nyt kun teksti oli jo kertaalleen kuultu, niin keskityin enemmän liikekielen ja koreografian seuraamiseen. Se olikin kaunista katsottavaa loikkimisineen, kuperkeikkoineen ja koikkelehtimisineen.

Onhan tässä pureksittavaa. Oli kyllä antoisaa olla itseään viisaampien kanssa liikenteessä, sillä väliajalla tuli hyviä pohdintoja mitä näytelmä meille sanoo. Ja Lukupinon Simo analysoi Töppöhöröä ihan antaumuksella! Ja lopulta asia taitaa olla juurikin siten, että jokainen katsoja kokee tämän omalla tavallaan. Kyllä nytkin paikalta lähti väliajalla pois ihmisiä, ja moni miettii miksi tämän esityksen paikka on Suomen päänäyttämöllä.



Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Kuvan otti Talle Kilpeläinen