Great Britain / NT Archive 15.7.2015

Harmikseni tämän näytelmän missasin, vaikka se meni ensin National Theatressa, ja sitten siirtyi pääasiassa samalla miehityksellä (Oliver Chris ja Billie Piper vaihtuivat) vielä West Endillekin. Tai olisin mä sen voinut katsoa West Endillä, mutta halusin nähdä tällä miehityksellä. Mutta onneksi on arkisto, ja mahdollisuus katsoa ilmaiseksi vanhoja näytelmiä siellä.

Great Britain on siitä vinkeä tuotanto, että porukka onnistui pitämään harjoitukset ja muut salassa loppuun asti. Ensi-iltapäivä kerrottiin vain 5 päivää ennen ajankohtaa, ja mitään ennakkonäytöksiä ei ollut.

Satiirinen näytelmä ruotii brittiläisen skandaalilehdistön vaikutusta, toimintaa ja ennenkaikkea kolmiodraamaa lehdistön, poliisin ja poliitikkojen välillä. Kirjoittaja Richard Bean on kyllä onnistunut poimimaan kaikki herkulliset skandaalit mitä tämän asian tiimoilla on viime vuosina tapahtunut. Kaikki pohjautui muutaman vuoden takaiseen News of the World -lehden puhelinurkintajuttuun, minkä seurauksena paljon ihmisiä on eronnut ja erotettu viroistaan jne.

Billie Piper esittää The Free Press -nimisen lehden toimituspäällikköä Paige Britainia. Tyyppi on tyrkky, flirrttaileva ja silti Piper onnistuu säilyttämään raikkauden. Oikein erinomaisesti vedetty rooli. Kaikki keinot juttujen hankintaan ovat sallittuja. Keinoja kaihtamatta juttuja kaivetaan esille vaikka mistä (avustajille maksetaan myös julkkisten roskisten tonkimisesta...). Lehti maksaa myös rintojen suurennusleikkauksia missinketkuille, Meno on aika räävitöntä, itse asiassa koko näytelmän ajan. Lehden omistaja O'Leary (taas kerran erinomainen Dermot Crowley) loi lehden 15 vuotta aiemmin, ja haluaa vaan myyviä otsikoita ja meheviä juttuja - hinnalla millä hyvällä. Lehdessä ei ole ulkomaan juttuja, koska se keskittyy vain kotimaan myyviin skandaaleihin. Yksi toimituksen nainen koittaa aina tarjota jotain ihan oikeita ja asiallisia juttuja, turhaan. Jos nyt joku tekee itsemurhan lehtijutun tuhottua tämän elämän niin voi voi. Tai niinkuin näytelmässä sanotaan: "That is what we do. We go out and destroy other people's lives". Niinpä.

Lontoon poliisipäällikkönä on mainio ääliömäinen hyypiö (lehdistön lempinimeämä Gay Terminator), joka sotkeutuu itse kaikkiin skandaaleihin pahasti ja päästelee suustaan karmaisevia sammakoita jatkuvasti. Aaron Neil tekee tämän roolin tosi hyvin. Pomonsa erheitä sitten paikkailee assistant commissioner (Oliver Chris, alakuvassa), joka ajautuu myös suhteeseen Paige Britainin kanssa. No eihän siitäkään hyvää seuraa kun toimituksen edustajalla on oma poliisi sisäpiirissä. Vaikkakin tämä koittaa kamppailla omatuntonsa kanssa...

Tästä saisi toki vielä enemmän irti jos olisi enemmän perehtynyt urkintaskandaaliin, ja tietäisi näitä ihmisiä (tai lähinnä heidän vastineitaan todellisuudessa) nimeltä. Mutta hauskaa oli näinkin, koska koko skandaalilehdistö ja sen maailma kaikkine arkkityyppeineen ja julkisuuden kipeine julkkiksineen on esitetty niin herkullisesti.

Tuleva pääministeri, lehden päätoimittaja ja omistaja ovat ampumassa maaseudulla (jonkun kartanolla tietenkin) ja siellä tehdään kaikenlaisia lehmänkauppoja. Omistaja aikoo rahoittaa PM:n vaalikampanjaa, jos tämä sitten edesauttaa BBC:n alasajoa. Omistaja kun haluaa ostaa ITV:n ja tehdä siitä ykkös-tv-kanavan. Pientä kiristystä poliitikon naissuhteilla kuuluu asiaan. Myöhemmin Free Press voittaa Newspaper of the Year -palkinnon - jonka jakaa tietenkin tämä poliitikko... ja tietenkin jatkoilla neiti Britain ja poliitikko päätyvät muhinoimaan...

Herkullisia sivuhenkilöitä on monia. Yksi toimituksen tyyppi pukeutuu tiedonurkintaa varten erilaisiin valeasuihin. Ian Hallard (yläkuvassa Billie Piperin kanssa) vetää monta pientä roolia, ja on kaikissa tasaisen hyvä.

Videoprojisoinneissa vilautellaan otsikoita ja uutisjuttuja ja välillä kuullaan näitä puhelinvastaajista urkittuja viestejäkin. Hauskaa kun "kilpailevien" lehtien nimiä on väännelty muotoon Guardener ja The Dependent :-) Ja niissä on monesti myös ääreishauskoja "skandaaliotsikoita" joille sai nauraa maha kippurassa. Kuten vaikkapa: Immigrant dole cheat's cat ate salmon.

Näytelmän puhe (ja muukin) tahti on melkoista tykitystä.

Muuten, nyt kun joskus viime viikolla nousi brittilehdistöön kauhea kohu kuningatar Elisabetin lapsuusaikaisesta natsitervehdyksestä, niin tässä (ensi-ilta oli siis viime kesänä) jo käytetään samaa kuvaa ja selostetaan kuinka Elisabet soitti rumpuja Hitler Jugendissa :-)

No, lopuksihan kaikki saavat ansionsa mukaan, kun lehti lopetetaan ja toimituksen sisälläkin aletaan pohtimaan onkohan osa heidän toimintaansa ollut hieman moraalitonta. Lehtiotsikoilla kerrotaan mitä sitten tapahtui. Paige Britain saa toki uuden työn rapakon takaa jonkun hömppäjulkkisohjelman juontajana; näemme ihan videopätkän... Chris Oliverin poliisihemmo, joka ylenee poliisipäälliköksi, kokee ankean lopun oman käden kautta.

Varsin raikas ja vauhdikas esitys, mutta kuten sanottua, osa menee yli hilseen koska on niin paljon viittauksia todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin.

Nicholas Hytner ohjasi tämän, ja mielestäni homma pysyy kasassa hienosti, vaikka se vauhti ja aihe on mitä on.


Valokuvien copyright Alastair Muir (ylin) ja Johan Persson (alemmat).