Kyllä keskiaikainen moraliteetti (1400-luvulta) toimii myös vuonna 2015 vallan mainiosti, kun se on näin taitavasti päivitetty nykyaikaan (tekstistä vastaa Carol Ann Duffy, tuo runoilija, kirjailija, näytelmäkirjailija jne). Meno on välillä aika hektistä, ja rauhallisempien suvantokohtien jälkeen paahdetaan taas täysillä. Silti ohjaaja Rufus Norris pitää langat hyvin käsissään.
Tässä on hyödynnetty videoprojisointeja reippaasti, ja erilaisia musiikkityylejä myös. Välillä tuntuu että korvatulpat olisivat tarpeen kun diskokomppi pauhaa niin kovaa. Varsinkin alussa kun Everyman eli Jokamies (Ejiofor) viettää kavereineen railakkaita nelikymppisiään. Jumala siivoojan valeasussa (Kate Duchene) luuttuaa lattiaa ja kertoilee kuolemansynneistä, ja miten hän loi maan ja eläimet jne, ja nyt ihminen pilaa kaiken. Sitten hän loi Kuoleman valttikortikseen... Jokamies herää ja naureskelee siivojan jutuille. Mutta eipä naureskele enää, kun Kuolema (aivan mahtavan roolin tekevä Dermot Crowley) ilmestyy paikalle ja käskee tätä alkaa miettimään elämänsä syntejä. Ja niitähän piisaa...
Jokamiehen tulisi nyt esittää Kuolemalle listaus mihin hän on käyttänyt elämänsä ja lahjansa, jotka on saanut. Eikä löydy matkaseuraa tähän itsetutkiskelun retkelle. Ei kavereista, ei perheestä, ei mistään.
Kuolema seuraa Jokamiestä, ja tämä pakenee, epätoivon vimmalla. Yksi hirveän hyvä kohtaus on kun tyyppi saapuu asiakkaana/kuluttajana johonkin ostospaikkaan. Mutta tässä tapauksessa apua ei heru eikä asiakas olekaan aina oikeassa. Jokamies viskelee rahaa ja luottokortteja, mutta ei sekään auta. Ei myöskään raamatunlauseet. Hyvät teot saattaisivat auttaa...
Jumala on sairas, ja haluaa myös tietää mitä ihmisenä olo merkitsee Jokamiehelle. Jokamies on ollut itsekäs, mutta ei auta sekään että kurittaa itseään. Tai että julistaa sortuneensa kaikkiin kuolemansynteihin. Kuolema vetää lopulta pisimmän korren. Menestyneestä, suositusta ja varakkaasta Jokamiehestä on lopuksi tullut köyhä ja nöyrtynyt reppana. Vaikka myöhäistähän se enää on. Kaikki on mennyt; maallinen omaisuus ja rakkaat ihmiset. Sielu on, kyllä. Vai onko?
Tässä käsitellään siis todella Isoja Kysymyksiä. Saadaanko niihin mitään vastauksia... no, tätä voi jokainen pohtia tykönään. Valtava tuulikone ja ympäristökatastrofi pyyhkäisevät tuhon myös katsomoon (voi eturivissä istuneita!).
Sanomattakin on selvää että Ejiofor on roolissaan hirveän hyvä. Mies on lavalla melkein koko vajaan kaksituntisen (ilman väliaikaa). Ja vaatii aika paljon esiintyä suurin osa siitä ilman toista kenkää :-) Muu näyttelijäsakki vetää hienosti kompaten, paljon isoja joukkokohtauksia. Hienoja tanssikoreografioita myös. Ja se Kuolema! Hihittelevä, tanssahteleva, suorastaan kuplivan iloinen Kuolema!
Ekstrakiitos hienolle livebändille, mitkä taustakankaan takana vetivät periodisoittimin esityksen ajan.
Voin kuvitella miten suosittu (ja pelottava) tämä oli keskiajalla, kun lavalle on saatu Jumala ja Kuolema ja muita. Muistelisin että tätä esitettiin Turun keskiaikamarkkinoilla joskus reilut 10 vuotta sitten, mutta en päässyt katsomaan vaikka tarkoitus oli. Mutta tämäkin moderni versio kyllä kelpasi erinomaisesti.
Esityskuvien copyright Richard Hubert Smith, muut omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti