Aivan
mahtava yhdistelmä elävää musiikkia (kitara, rummut, koskettimet), teatteria,
nostalgiaa ja hyvää meininkiä. Eli Täynnä Elämää on esitys joka rakentuu
edesmenneen Jyri Honkavaaran elämäntarinan ympärille. Jyri syntyi Parkanossa
1960, mutta perhe muutti Pihtiputaaseen pari vuotta myöhemmin. Erilaisten
pienempien bändien jälkeen Ratsia perustetaan 1977, ja jää kyllä eittämättä
Jyrin isoimmaksi menestykseksi. Sen jälkeen tulleet Hefty Load, Killer Poodles,
Innerspacemen eivät yltäneet kuin korkeintaan kulttisuosioon Helsingin
musiikkipiireissä. Mutta Ratsia oli hieno. Jyrin elämä loppui 1997, vain
37-vuotiaana. Päihteidenkäyttö ja 3 vuotta aiemmin tapahtunut putoamisonnettomuus
olivat varmaan omalta osaltaan vaikuttamassa tähän.
No anyway,
Ratsia oli varmaan yksi merkittävimpiä punk/uuden aallon bändejä Suomessa ja
edelleenkin moni biisi saa välittömästi allekirjoittaneen naaman virneeseen ja
jalan vipattamaan. Jyrki Pylväs oli laatinut käsikirjoituksen erilaisten
haastatteluiden yms. pohjalta. Perttu Leinonen ohjasi. Mutta näkyvin
taakka oli kahden loistavan ja lahjakkaan esiintyjän harteilla eli Tomi
Alatalo ja Antti Laukkarinen. Kumpikin vaihtoi roolia lennosta ja
oli suvereeni instrumenttiensa kanssa (Antti soitti rumpuja ja lauloi, Tomi
kitaraa ja koskettimia sekä lauloi).
Esitys kesti
noin tunnin ja vartin, mutta lisää olisi katsonut ja kuunnellut mielellään.
Viimeinen esitys (tällä haavaa, ne onneksi jatkuvat syksyllä), niin sali oli
täpösen täynnä. Selkeästi mukana oli paljon Honkavaaran aikalaisia ja muusikoita
muutenkin. Tunnelma oli siis aika innokas.
Show
potkaistiin käyntiin soittamalla Tämä hetki ja tulevaisuus. Siitä sitten homma
jatkui, välillä jätkät soittivat, välillä kertoivat Jyrin tarinaa niin sukulaisten,
bändikaverien kuin fanienkin kautta. Miten Ratsian kundit itse askartelivat
kasetinkansia (Jyri keksi demokasettijutun Suomessa) mitä myytiin faneille, ja
kaikkia muita hauskoja (ja surullisiakin) anekdootteja vuosien varrelta.
Yksi hauska
juttu oli 14-vuotiaan rumpalin Jukka Viron (soitti salanimelleä PopKorni)
keskustelu isänsä kanssa (kun pyysi lupaa lähteä Rock-SM-kisojen aluekarsintaan
Jyväskylään). Laukkarinen esitti teiniä ja Alatalon kitara isää :-))
Laukkarinen oli myös erinomainen (radio)selostaja rockin SM-finaalista
Seinäjoen ammattikoululta 1979 - SM-kisoista mitkä Ratsia voitti.
Sitten
soitettiin potpurri biisejä (harmi kun oli niin lyhyitä pätkiä vaan...) Lontoon
skidit, Ruumis ja sielu, Täältä tulee yö, Kaatopaikan enkelit... eri
tapahtumissa Provinssirockista, Saapasjalkarockista, Kalakukkotapahtumasta,
Mansikkakarnevaaleilta, Lohjan kirkkovenesouduista... Jossain vaiheessa bändi
alkoi tuntua Jyristä rajoittavalta ja tämä pakeni taiteilijan ahdistustaan
päihteisiin. Soolosinkku Leijat (kyllä, se Kirkan biisi) oli hieman
erilaista Honkavaaraa. Missä oli tuttu "oman sukupolvensa ääni" nyt?
Hyvin kyllä kuuluu Joy Divisionin ja The Curen vaikutus tässä versiossa...
Esityksessä
oli mukana tavallaan myös kolmaskin henkilö, koska mikkitelineessä
vaateripustimessa roikkuva nahkatakki esitti hetkittäin Jyriä. Kerran se oli
myös Alatalon päällä, kun tämä soitti koskettimia selkä yleisöön päin.
Ei se
englanninkielinen materiaali toiminut läheskään niin hyvin kuin suomenkielinen.
Ei silloin, eikä nyt lavallakaan. Killer Poodlesin Love letters
from the tomb oli kuitenkin ihan jees.
Esityksen
loppuvaiheilla aika paljon lavalla oli keskustelua siitä missä ja milloin
kukakin näki Jyrin viimeksi. Ja monta eri versiota tämän
putoamisonnettomuudesta 1994. Ja miten Jyrin elämää varjosti kokoajan tunne
omasta riittämättömyydestä, pelko siitä ettei ole kukaan ja miten muut omistaa
paloja susta niin ettei lipulta itselle jää enää mitään. Voin hyvin kuvitella
miten tämänkaltainen pelko painaa monia artisteja muodossa tai toisessa.
Varsinainen
esitys loppui siihen kun pojat laittoivat mikin kiinni vanhaan
kasettisoittimeen ja sieltä kuunneltiin näytelmän nimibiisi Täynnä Elämää:
Kun oot
yksin kaiken keskellä
etkä saa mistään kiinni
ja kun tuntuu ettei enää
jaksa edes yrittää
Ja kun on pimeetä ja kylmää
sun sisällä ja ympärillä
niin silloin tajuut ett sun on pakko
nousta jaloilles
Mä en aio päästää irti
oonhan täynnä elämää
Oon tarpeeks säälinyt mä itseeni
nyt pidän pystyssä mä pään
etkä saa mistään kiinni
ja kun tuntuu ettei enää
jaksa edes yrittää
Ja kun on pimeetä ja kylmää
sun sisällä ja ympärillä
niin silloin tajuut ett sun on pakko
nousta jaloilles
Mä en aio päästää irti
oonhan täynnä elämää
Oon tarpeeks säälinyt mä itseeni
nyt pidän pystyssä mä pään
Joo, ihan
lopussa vedettiin sitten taas kaikkien englanninkielisten jutskien jälkeen
lisää Ratsiaa; Taidetta, ja ihan lopuksi vielä yksi biisi, jonka ehdin jo
unohtaakin. Ennen vikaa biisiä Alatalo löi kitarallaan nenäänsä, ja siitä vuosi
kiitettävästi verta. Keittiörullatupotkaan ei pysyneet, joten vika biisi meni
sitten aika groteskin näkösenä, kunnon punkhengessä.
Oli kyllä
kiva esitys. Kumpikin esiintyjä vallan lahjakas. Tomi Alatalon näin ensimmäisen
kerran Tampereen Teatterin lavalla Hamletin pääroolissa viime keväänä
(tai ihan ekan kerran Hamletin lukuharkoissa) ja sitten viime kesänä Nummisuutarien Eskona Krapin kesäteatterissa.
Molemmissa rooleissa oikein pätevä.
Mulla oli
alunperin liput tähän Porin esitykseen 9.5. mutta sitten paluulento Lontoosta
siirtyi lentoyhtiön toimesta (kiitos vaan Ryanair) illaksi, joten hyvästi vaan
Porin reissu. Esitys olisi ollut Tampereella 8.5., mutta silloin olin siellä
Lontoossa. Muistakaan esityspäivistä ei sopinut omaan kalenteriin mikään, joten
vikaan se sitten jäi. Onneksi kiertue jatkuu syksyllä, joten tarttee mennä
varmaan katsomaan uudelleen silloin.
Tästä taisi
nyt tulla enempi Ratsia-juttu kun teatteriesityksestä kertova :-) No anteeksi
vaan. Eihän se mitään elämää suurempaa musiikkia ole, mutta olen kyllä aina
tykännyt. Simppeliä ja kantaaottavaa.
Niin ja Koko
Teatteri oli kiva paikka Hakaniemen hallin likellä Helsingissä. Kahvilassa hyvä
valikoima juomia ja ihanat oranssit nahkasohvat. Mulla ois niistä kuvakin
tabletilla, joten koitan saada siirrettyä tännekin jossain vaiheessa.
Mutta menkää
ihmeessä sitten syksyllä jos vaan mahdollisuuksia on. Lisätietoja (ja varmaan
ne syksyn esityspäivätkin) koko hommelista löytyy käsikirjoittaja Jyrki Pylvään
ylläpitämästä
blogista. Sinne ensin ja sitten katsomaan!!
Viralliset
kuvat copyright Mitro Härkönen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti