Lippumyyjänainen oli sanonut että puoli kuuden aikaan kannattaisi tulla jonottamaan. Vaikka suoraan Globesta tultiin, niin ehdittiin jonoon puoli kuudeksi, mutta
jonossa oli jo vajaa kymmenen ihmistä ennen. Jäätiin kuiteskin jonottamaan… Joku huhu kiersi jossain
vaiheessa että 20 lippua olisi tullut myyntiin. No, kuuden aikaan 2 ekaa sai
liput, ja sitten ei mitään… Lippumyyjät sanoivat että määrät vaihtelevat tosi
paljon, joskus voi vapautua 1 ja joskus 8. Mutta koska kaikki näytökset on
olleet loppuunmyytyjä ja alkaa olla viimeiset esitysviikot käsillä, niin
ihmiset ei kovin hevillä lipuistaan luovu. Pari ihmistä jonosta läksikin.
Olin käynyt kysymässä siltä jampalta, joka sai liput, että monelta se oli tullut jonottamaan; viideltä kuulemma.
Vaihtoehto B oli mennä viereiseen Royal Festival Halliin kuuntelemaan Philharmonia Orchestran konserttia – sillä edellytyksellä että sinne saa lippuja. Joskus puoli seiskan aikaan annettiin sitten periksi, ja käveltiin Southbank Centreen. Sinne sai lippuja, oli vielä ihan hintaryhmissä valinnanvaraakin. £15 kappale sai ihan kelvolliset paikat suht takana. Sali oli kyllä valtava…
Ohjelmistossa oli Mendelssohnin Overture, The Hebrides (Fingal’s
Cave) op 26, Beethovenin Piano Concerto no 3 in C minor, op 37 ja Elgarin
Enigma Variations… Joka tietenkin oli se syy ylipäätään osallistua. Ja olen
aina halunnut Royal Festival Hallissa käydä kuuntelemassa jotain Lontoon
huippuorkestereista. Tugan Sokhiev johti orkesteria ja Yefim Bronfman soitti
pianoa. Minä joka en pidä pianomusiikista, niin silti se pianokonsertti
kuulosti ihan hyvältä. Mendelssohn oli myös hyvä, vaikka oli mulle aiemmin
tuntematon teos. Väliajalla syötiin jäätelöt ja katseltiin parvekkeelta
näköaloja Thamesille ja vastapäisen rannan taloja ja valoja.
Tauon jälkeen sitten Elgaria. Ja kuulosti niiiiiiiiin hyvältä. Silmiä tartti pyyhkiä kyllä, niin hienolta se kuulosti. Salissa oli hyvä akustiikka, vaikken mä näistä mitään ymmärräkään, mutta orkesteri kuulosti tosi hyvältä. Erityisesti vasket! Ja niin, salissa on myös urut, siis sellaiset kirkkourut, ja niitäkin soitettiin. En ole koskaan ajatellut että tässä teoksessa on urut, mutta niin vaan siinä loppupäässä ukko niitä soitteli. Aivan mahtava kokemus kaikkineen ja rahoilleen sai hyvin vastinetta.
Konsertin jälkeen takaisin NT:lle, mutta siitä vierailusta on pakko kirjoittaa oma postaus. Satuin bongaamaan sen jampan kun tuli teatterilta pois, siis sen joka oli mennyt viideltä jonottamaan lippuja. Sanoi että kaikki taisivat päästä sisään... Noh, me nähtiin hyvä klassisen musiikin konsertti sen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti