Homo! / Kansallisteatteri 30.12.2011

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä eli viime perjantaina tuli katsastettua Kansallisteatterin syksyn "kohunäytelmä" tai musikaali, tai mikä liekään, eli HOMO! Etukäteen tiesin että on kovin kehuttu (arvosteluiden lukemisen skippasin, mutta ne on tallessa eli luen ne lähiaikoina) ja kiitelty eli odotukset olivat suht korkealla.

No, kyllä ne korkeat odotukset täyttyivätkin. Loistava oli tämä Pirkko Saision kirjoittama ja ohjaama ja Jussi Tuurnan säveltämä "outojen ooppera".

Kansallisteatterin sivuilta:

HOMO! on häikäilemätön ooppera ja kuumaverinen kantaatti ajasta, jolloin kirkko repesi, Suomi jakaantui kahtia ja homot lakkasivat olemasta kilttejä.

Veijo Teräs on naimisissa kansanedustaja Hellevi Teräksen kanssa. Perheen au-pairina toimii kadulta löytynyt Moritz, joka kerää aineistoa homoista ja heidän pariutumisriiteistään Hellevin poliittisiin tarkoituksiin. Mitä tapahtuu kun Moritz katoaa öisille matkoilleen ja törmää Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan ja muslimiin, joka on leikannut irti korvansa? Mitä tapahtuu, kun Veijo törmää menneisyytensä vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön? Ja mitä tapahtuu, kun Hellevin omatunto katoaa jäljettömiin ja ryhtyy esiintymään valeasussa ympäri Helsinkiä?

Näytelmä oli sekalainen kokoelma erilaisia tyyppejä, erilaisia musiikkityylejä ja kaikkea mahdollista. Aika pitkä (3 h ja vartti) mutta ajan kulumista ei huomannut kyllä.


Näyttelijät olivat oivallisia. Joskus tuli käytyä Kansallisteatterissa paljonkin eli moni näistä herroista on tuttuja ja turvallisia ja hyviksi todettuja (Juha Muje, Seppo Pääkkönen, Antti Majanlahti, Markku Maalismaa, Antti Luusuaniemi, Katariina Kaitue, Rea Mauranen). Mukana oli pari hyvää ja loistavaa TeaK:laista eli Johannes Holopainen, Riku Nieminen ja Olavi Uusivirta. Joista viimeksimainittu on kunnostautunut enemmän levyttävänä artistina, mutta sujui se näytteleminenkin erinomaisesti. Riku Nieminen yllätti positiivisesti.

Juu, voi suositella lämpimästi kaikille, jos onnistuu saamaan lippuja. Saa nauraa, mutta myös pohtia. Myös kotiinviemisiksi jäi mietittävää.

Vuoden 2011 teatterit

Niin, aika monta teatteriesitystäkin tämä vuosi on nähnyt... Huh!

6.1. Sorin Sirkus Joulushow Gaala, Tampere
12.1. Popcorn / Tampereen Teatteri, Tampere
22.1. 1827 Infernal Musical / Turun Nuori Teatteri, Turku
25.1. Billy Elliot / Victoria Palace Theatre, London
23.2. Pitkän Päivän Matka Yöhön / Kansallisteatteri, Helsinki
13.3. Rimpsuja ja Ruusuja / Nokian Työväen Teatteri, Nokia
16.3. Corto Maltese / Q-teatteri, Helsinki
22.3. Lämminveriset / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
25.3. Vincent River / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
1.4. Edward II / Teatteri Silmänkääntäjä, Tampere
18.4. Rock The Ballet / Tampere-talo
21.6. Lukkosulaa ja Lumpeenkukkia / Ideateatteri, Jokioinen
6.7. Opettaja yllättää / Nokian Työväen Teatteri, Nokia
7.7. Tankki täyteen / Sappeen kesäteatteri, Sappee
21.7. Kirkan lahje / Hämeenlinnan kesäteatteri, Hämeenlinna
29.7. Cirque Dracula / ArtTeatro, Turku
9.8. Thieves' Carnival / Minack Theatre, Cornwall
11.8. The Death of Sherlock Holmes / Miracle Theatre, Cornwall
13.8. Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre, London
25.8. Ronja Ryövärintytär / Ryhmäteatteri, Helsinki
4.10. The Tempest / Theatre Royal Haymarket, London
28.10. Dance of the Vampires / Seinäjoen kaupunginteatteri, Seinäjoki
2.11. Show Must Go On / Musiikkiteatteri Palatsi, Tampere
15.11. Maailmanlopun hautaustoimisto / Tampereen Työväen Teatteri, Tampere
16.11. Dance of the Vampires / Seinäjoen kaupunginteatteri, Seinäjoki
7.12. Nääspeksi - Hänen toverinsa salaisessa palveluksessa / Pakkahuone, Tampere
30.12. Homo! / Kansallisteatteri, Helsinki

27 esitystä vuodessa, hitsi, se on aika paljon.

Jos näistä nyt tartteisi valita jotain suosikkeja, niin... Much Ado About Nothing on kyllä ehdoton ykkönen. Corto Maltese, Vincent River perinteisistä ja Dance of The Vampires ja Cirque Dracula musiikkiteatterijutuista. Niin ja Billy Elliot.

Ja jos huonoimpia kokemuksia niin Maailmanlopun hautaustoimisto vie kirkkaan voiton, Kirkan Lahje ja Show must go on sitten seuraavina.

No, näistä Homo! on vielä näkemättä, mutta veikkaan et se on aikas hyvä.

Much Ado About Nothing ladattavissa

Muistin vielä yhden syyn siihen miksi olen tänään niin hyvällä tuulella. Nimittäin loistava, henkeäsalpaavan hieno ja kaikin puolin viihdyttävä (puhumattakaan Vuoden Teatteriesityksestä) Much Ado About Nothing (jota käytiin elokuussa Lontoossa katsomassa) on nyt mahdollista joko vuokrata netin kautta tai ostaa sieltä ihan omaksi, siis ladata tiedosto koneelle. En tiedä tullaanko sitä julkaisemaan DVD:llä, mutta hankin sen nyt kumminkin tuota kautta ainakin. Mahtavaa!!

Jo traileri kannattaa katsoa, sillä siitä saa pienen välähdyksen siitä minkälainen näytelmä oli, ja miten MAHTAVA David Tennant oli Benedickin roolissa!

Tilaustiedot ja traileri

 

Hänen Toverinsa Salaisessa Palveluksessa / Nääspeksi 7.12.2011

Tänään tuli käytyä katsomassa vuosittainen annos teekkarihuumoria eli Nääspeksi 2011 esitys Hänen Toverinsa Salaisessa Palveluksessa.


Speksi tarkoittaa interaktiivista musiikkinäytelmää, jonka käsikirjoitus pohjautuu useimmiten johonkin klassiseen näytelmään tai historialliseen tapahtumaan. Juoni höystetään runsaalla huumorilla, ajankohtaisten ilmiöiden parodioinnilla ja tietenkin musiikilla. Erityisesti speksille on ominaista, että katsojat voivat pyytää kohtauksia uudelleen esitettäväksi huutamalla Omstart! ja esittämällä erilaisia toiveita tyylistä tai tapahtumien kulusta.

Ja olihan se hauska, tietenkin. Vaikka kipeenä olinkin, ja kesto oli väliaikoineen kolme tuntia. Bändi soitti loistavasti ja hienot tukkalaitteet kruunasivat kaiken. Trumpetisteilla oli ihan omat kuviot.

Teemana siis vakoojajutut, kylmä sota ja James Bond henkiset systeemit. Agentti Jelena Borsch joutuu lähtemään länteen, eli Berliiniin selvittämään ydinaseisiin liittyvää tehtävää. Ja hän joutuu toimimaan MI6:n agentti Jamesin kanssa yhteistyössä :-) Kuvioissa on mukana Jelenan pomo Vladimir, Jamesin pomo M (Ämmä), Monipannu (sihteeri), Otto Normanverbraucher von Durchschnittsbürger (tohtori) jne...

Sekä tanssitytöt ja lavacrew... ja Omstartteja huuteleva yleisö... James on kauhea lipevä naistenmies, mutta sellainen kauhea plösö jolla on hurja tukka.

Viime vuonna oli Robin Hoodin Jäätävät Seikkailut, jossa pistettiin menemään Robin Hoodin kustannuksella. 2009 speksi Pimeä Ritari jäi näkemättä, en enää muista miksi. Ehkei Batman-teema niin ollut kiinnostava? 2009 sen sijaan Teekkarispeksi vieraili Helsingistä ja Nosferatu tuli katottua.

Mutta 2008 Romeo & Julia - kunnes kuolema heidät erotti oli taas erinomaisen hyvä. 2008 käytiin katsomassa myös Teekkarispeksi Kaarina Maununtytär eli Täyskäsi Tukholmassa. 2006 ois ollu Blade Runner teemana, sen missaaminen harmittaa!

Ensi keväänä ois taas Teekkarispeksi vierailulla Tampereella 28.3. Toivon mukaan sinne pääsee... Teekkarispeksin vanhat jutut

Isän peruja varmaan, mutta teekkarihuumori on aina iskenyt muhun ;-)

Vielä sananen Much Adosta

Pari linkkiä liittyen tämän vuoden hienoimpaan teatterikokemukseen.

Eli ensin kuvagalleria: Much Ado About Nothing: Tennant & Tate pics

Ja sitten kooste näytelmän arvosteluista. Reviews of the play

On kai olemassa jonkunlainen mahdollisuus että näytelmä julkaistaan DVD:llä, samaan tapaan kuin Hamlet muutama vuosi sitten. Sitä odotellessa...

[Toim. huom. 17.9.2013. Se julkaistiin sittemmin ladattavana versiona, ja löytyy nyt omalta koneelta! Tässä linkki esityksen sivuille Digital Theatreen. Siellä on myös traileri esityksestä!]

Maailmanlopun hautaustoimisto / Tampereen Työväen Teatteri 15.11.2011

Tiistaina tuli käytyä katsastamassa TTT:ssä uusin "menestys"näytelmä Maailmanlopun hautaustoimisto. Ja tarttee sanoa että olin aika pettynyt. Yleensä siellä ei tarvitse pettyä, itse asiassa tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Ja aika monia kymmeniä esityksiä siellä on tullut nähtyä.

Ei voi kun ihmetellä, miten sama porukka ketkä teki Tampereen Teatteriin siellä vuosia pyörineen loistavan Alivuokralainen-näytelmän (joka oli loistava), onnistuu sössimään näin pahasti. Kyllä mä olin odottanut tätä kovasti, mutta pettyä sai. Muutaman kerran nauratti, ja muutama hyvä (kummelimainen) hahmo, mutta muutoin... yhtä tyhjän kanssa. Farssinkin voisi tehdä hyvin.

Sali oli täynnä, pikkujoulunviettäjiä, ja kyllä ihmiset tuntui nauravan. Olenko mä siiten vaan tyhmä, vai tylsä, vai mitä ihmettä. Esko Roine oli alavireinen pääroolissaan hautausurakoitsija Theodor Anttina. Heikit Hela ja Silvennoinen olivat ihan ok. Tom Lindholm oli viinapiru, mutta ei sekään oikein iskeny. Mutta juonesta ei ollut tietoakaan, tai oli se, mutta tosi typerä. Missään vaiheessa ei esitys oikein lähteny käyntiin. Plääh. Lisäksi käsiohjelma oli tosi surkea, yksi sivu missä oli tiedot henkilöstöstä ja esiintyjistä - loppu valokuvia ja drinkkiohjeita. Rimanalitus.

Esityksen sivu TTT:n kotisivuilla

Onneksi ennen teatteria Franklyssä syöty nieriä oli hyvää :-D

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 16.11.2011

Tuli Jontun kanssa käytyä taas Seinäjoella. Katsomassa taas Kreivi von Krolockia ja sen seuralaisia. Ja taas oli loistava esitys, ihan mahtava. Nyt kun näki toisen kerran, niin oli taas monia yksityiskohtia mitä ei ekalla kerralla huomannut. Kuten etä Kreivi nukkui arkussa tukka letillä :-)

Jouko Enkelnotko on sairaslomalla kinttunsa takia, mutta Osku Haavisto paikkasi hienosti Herbertinä.

Tanssikohtaukset ja joukkokohtaukset oli kyllä aivan sydämen pysäyttäviä näkyjä. Ja se musiikki... Ja erityisesti tietenkin sekä Kreivin laulut ja duetot Sarahin kanssa.

Kyllä kai tää pitää mennä kolmannenkin kerran katsomaan. Ja ehkä lisääkin...


Kiitos Jontulle matkaseurasta! Kun palattiin puolenyön jälkeen Nokialle, niin poikettiin iltapalalle vielä Pintaan, (kanansiipiä ja yksi 0,4 Westonsia hanasta). Sielläkin sain markkinoitua esitystä, toivon mukaan menestyksekkäästi. Baarimikkona oli muuten hiljan Edinburghista muuttanyt Neil, ihana aksentti :-)

Niin ja joo, mä olin hengen mukaisesti pukeutunut, Elisabetin viitta sai sittenkin käyttöä :-) Asuste sai arvostusta varsinkin Pinnassa, ja johti kiinnostavaan Polanski-aiheiseen keskusteluun erään sarjakuvakääntäjän kanssa.

The Show Must Go On / Musiikkiteatteri Palatsi 2.11.2011

Eilisiltana oltiin vähän niinkuin extempore (no ostettiin liput sentään edellisellä viikolla) katsomassa Tampereella musiikkiteatteri Palatsissa Queen-aiheista musikaaalia Show must go on. Ja tarttee sanoa että taas joutui hieman pettymään Palatsin esityksessä. Tämä oli nyt kolmas kerta siellä, ja joka kerta on poistunut hieman... että odotti jotain enemmän ja se ei sit toteutunutkaan. Ensin Kabbas Abbaa (Abba-aiheinen) ja sit Beatles musikaali (siinä sentään oli Pauli Hanhiniemi, joka pelasti) ja nyt sit tää. Siis ihan ok esityksiä, mutta ei mitään Elämää Suurempia spektaakkeleita.


En tiedä onko yksi syy se että volyymi on käsittämättömän alhainen. Nytkin oli tosi hyvät paikat, parvekkeella omassa loosissa. Mutta vähän joutui ikäänkuin pinnistelemään kuuloa että kuuli jotain. En tiedä onko sitten teatterin naapurit valittanut, vai mistä johtuu. Vai onko se niin kun on tollanen ravintolateatteri, että ihmisten pitää saada keskustella samalla kun katsovat esitystä? Mene ja tiedä, mutta volyymiä lisää kiitos.

Palatsi osaa hinnoitella itsensä kyllä aika hyvin. Jo liput ovat aika tyyriitä, juomista ja muista puhumattakaan. Kerran on siellä syöty kanssa ennen esitystä. Mutta miljöö on kyllä hulppea, vanhasta elokuvateatterista on rempattu glamöröösi paikka. Kelpaisi katsoa esityksiä, mutta.


No mitäs positiivista SMGO:ssa olisi. Kimmo Blom, joka esittää Freddie Mercuryä, osaa kyllä laulaa, se on sanottava. Ei tietenkään mikään Mercury ole, mutta varsin hyvä. Ja jos nyt ei lasketa hänen "kuivan kesän orava" habitusta, niin eleet ja muut on kyllä ihan esikuvan mukaisia. Mutta pikkasen hämää kun on sellainen pieni kuikelo, jalatkin kun tikut :-) Siis eihän Mercury mikään jätti ollut (n. 177 cm), mutta sellainen normi fysiikaltaan, aika atleetti kuiteskin. Blom oli heiveröinen, joskin jäntevä. Mutta jos nyt ei takerruta yksityiskohtiin... Meikit ja peruukit tekevät ihmeitä, ja kasvoiltaan Blomissa oli hyvin paljon samaa.


Muukin bändi on peruukeilla ja vaatteilla saatu etäisesti esikuviaan muistuttaviksi, mutta mitään häikäiseviä esityksiä kukaan ei suorita. Ja tarttee Blomistakin sanoa, että parhaimmillaan sekin on lauluosuuksissa, ei niinkään näyttelijänä.

Sitten niitä asioita mitä esityksessä ärsytti, tai ei ollut muuten hyvin. Päälleliimattu tarina Queenin bändikehityksen lisäksi/ohella. Siis oikeesti, joku mattimeikäläinen ja sen oma elämä ja historiikki... ei toimi ei. Semminkin kun kukaan näistä ei ollut mitenkään parhaassa iskussa, vaikka olen kyllä tykännyt Miro Honkasesta ja Jukka Mänty-Sorvarista aiemmin. Marika Krook oli ihan kamala. Se nyppi, kun biisit ei tulleet yhtään kronologisesti, siis kun seurattiin Queenin historiaa, niin jotenkin toivoi/odotti että kuultaisiin kappaleita silleen kanssa järjestyksessä.


Mä olisin tykännyt enempi, jos show olisi keskittyny Queeniin ja niiden musiikkiin, ja "Freddie" olisi esittänyt kaikki biisit. Ilman mitään ylimääräistä sivutarinaa.

No joo, sali ei ollu läheskään täynnä, ja yleisö alkoi yhtään edes lämpenemään toisella puoliajalla. Väliajalla naisten vessassa joku selitti miten oli toista kertaa katsomassa kun oli "niin loistava esitys". Makuja on monia, mutta mulle ei tulisi mieleenkään mennä toiste katsomaan. Jäi valju olo, kun esitys ei oikein missään vaiheessa lähtenyt käyntiin.

Niin, ja vaikka puvustukset oli hienoja (monta Mercuryn klassikkovaatetta nähtiin) niin mua häiritsi suunnattomasti kun trikoot (joiden pitäisi istua kun toinen iho) LÖKÖTTI Blomin päällä. Lisäksi langattoman mikin rasia oli sillä siellä trikoiden alla ikään kuin perstaskussa ja sekin häiritsi. Ja sitten se räpläsi sitä langatonta mikkiä poskella kokoajan, liekö ollut jotain ongelmia sen kanssa. Ja vois kai olla jotain irtorintakarvojakin, että näyttäisi edes himpun verran miehekkäämmältä :-)


Oli esitys silti ihan katsottava, mutta en voi olla miettimättä mitä aiheesta olisi voitu saada aikaan. Yksi maailman parhaista bändeistä kuiteskin, ja yksi maailman karismaattisimmista esiintyjistä (Mercury)...

No, aina ei voi onnistua. Ja ehkä tekee hyvää katsoa joskus ei-niin-hyvää musiikkiteatteria, niin voi taas arvostaa enempi niitä mitkä on oikeesti erinomaisia!

Mutta tarttee miettiä jaksaako/haluaako sitä enää kantaa rahojaan Palatsiin, kun aina saa poistua hieman pettyneenä.

Kolme ylintä kuvaa on Kimmo Blomista, ja 2 alinta taas Freddie Mercurystä :-)

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri 28.10.2011

Eilen tuli nähtyä jotain henkeäsalpaavan upeaa, ja vieläpä Seinäjoella!

Nimittäin Seinäjoen kaupunginteatteri tarttui kulttiklassikkoon Dance of the Vampires (Tanz der Vampire). Roman Polanskin elokuvaan The Fearless Vampire Killers (1967) pohjautuva (rock)musikaali on kiertänyt pitkin maailmaa jo vuosia ja saavuttanut kulttisuosion kaikkialla. Onneksi Olli-Matti Oinonen tarttui aiheeseen ja ohjasi huikean performanssin Seinäjoelle.


Juonesta sen enempää paljastamatta (pieni kyläpahanen vuoristossa, kaunis nuori tyttö, Vampyyrikreivi, vampyyreita tutkiva höpsö professori hupsuinen avustajineen ja muuta sitä tavallista "vampyyrilegendaa"), niin esitys oli kyllä hienojen laulajien riemuvoitto. Parhaana kaikista kreivi von Krolock jota mallikkaasti esittää Jyri Lahtinen. Huikean lauluäänen ja valtavan lavakarisman omaava Lahtinen vie kyllä show'n mennen tullen.


Ei ne muutkaan huonoja ole, päinvastoin. Kaunista neitoa Sarahia esittävä Raili Raitala on kanssa todella upea laulaja ja hyvä esiintyjä muutenkin. Kun ei se riitä että osaa laulaa luritella hienosti, kun pitää osata hieman näytelläkin. Ja sitä nämä kyllä osasivat, kaikki.

Yksi liikkis on Jouko Enkelnotkon esittämä Kreivin homppelipoika Herbert, joka on mitä suloisin ilmestys vaaleanpunaisissa hörhelöissään. Professori Ambronsius (Esa Ahonen) ja apulaisensa Alfred (Ville Salonen) suorituvat tosi mallikkaasti rooleistaan. Ahonen laulaa hetkittäin NIIN nopeasti että katsojakin hengästyy.


Supererityismaininta loistavalle tanssiporukalle, jotka vetävät sellaset koreografiat että heikompia hirvittää. Mielettömän upeita kuvioita. Lavastukset ja puvustukset kanssa maailmanluokkaa. Musiikki on isossa roolissa, kas kun musikaali on. Jim Steinman on tehnyt paljon mahtipontista musiikkia, mm. Meat Loafille, ja tässäkin kuultava Total Eclipse of the Sun (Kun kaikki pimenee) on tuttu jo ennestään mm. Bonnie Tylerin esittämänä. Mutta musiikki on hienoa, juuri sopivan kliseistä ja mahtipontista.


Muutama linkki, eli teatterin trailereita, joista saa pientä kalpeaa aavistusta mitä on luvassa:

teatterin ensimmäinen traileri

Tässä Sarahin ja Kreivin laulua

Ja tietenkin Seinäjoen kaupunginteatterin sivut - täältä saa lippuja!




Muutama muu aiheeseen liittyvä sivusto:

Huippusivusto! Kaikki tiedot Suomen produktiosta

Teatterikärpänen blogi, missä teatteriarvosteluita lyhyesti ja ytimekkäästi

Blogi aiheesta

Kansainvälinen blogi

Carpe Jugulum

The Tempest / Theatre Royal Haymarket 4.10.2011

4.10. oli sitten meidän matkan päätarkoitus; hieman Fiennestä ja Bardia.

Theatre Royal Haymarket oli aika pieni paikka, mutta tosi hieno, sellainen koristeellinen. Hyvät paikat meillä olikin, toinen rivi lavalta. Siitä näkyi ja kuului tosi hyvin kaikki, ilmeet... ja tuntui että tapahtumista aika paljon oli siinä lavan meidän puoleoisessa laidassa. Toki paikat sitten maksoivatkin, olikohan ne nyt 61 puntaa tsipale tai jotain. Mutta laatu maksaa...

Innokkaat fanit katsomossa, vas. Elisabet, Laura ja minä.

Fienneshän oli tosi hyvä, loistava. Mutta kauhea partatursake häiritsi hieman, ainakin mua. Sivurooleissa oli tosi hyviä näyttelijöitä. Elisabeth Hopper Mirandana oli hyvä, mutta vallan erinomaisen loistava oli Ferdinandia esittänyt Michael Beriz. Joka onnistui näyttämään 16-vuotiaalta, mutta sitten sillä oli yllättäen karvaiset nilkat :-) Kujeilevana Arielina oli myös vallan erinomainen Tom Byan Shaw. Puvustus hyvin perinteinen eli upea. Lavastus suht pelkistetty, ei mitään kikkailuita, mutta oikein sopiva. Ohjaajana oli Trevor Nunn.


Katsomisen arvoinen näytelmä ja versio, vaikke olekaan ihan mun suosikki-Shakespearea, siis Myrsky ylipäätään. Enkä ole mikään maailman suurin Fiennes-fanikaan, mutta... Enkä voinut tietenkään olla vertaamatta muutaman kuukauden takaiseen Paljon melua tyhjästä-esitykseen. Okei, Prospero on majesteetillinen, vakavahenkinen, julmakin ja Benedick kujeileva, vallaton ja rento. Siis jos nyt ajatellaan miespääosia. Ja Fiennes ja Tennant on hyvin erilaisia näyttelijöitä.

The Tempest / Lontoo 2011

Nythän on niin, että mut on hyvin helppo puhua ympäri, ja saada innostumaan jostain asiasta. Melkeen mistä vaan. Kaikki jotka mua yhtään tuntee voi varmaan tän allekirjoittaa :-)

Bongasin joku aika sitten netistä uutisen, että Ralph Fiennes on Prosperona Shakespearen Myrskyssä. Ja mikäs on mun suhde herra Bardin näytelmiin? Harmi vaan kun esitykset loppuu lokakuun lopussa ja me ollaan menossa Lontooseen vasta marraskuussa (niin sinne Amorphiksen ja Darknessin keikoille). Heitin Facebookiin, tuonne saatanan kätyrien ylläpitämään paikkaan, siitä jutun, ja puoliksi vitsinä, että kukas lähtisi mun kanssa!

Ei kai pitäisi sellasia ehdotella mitkä voi toteutua. Hetken kuluttua meitä oli lähdössä jo 7 henkeä, joista 2 Ruotsista. Mutta niinkuin tämmösillä innostuksilla on tapana, osa porukasta ei sitten lopulta lähdekään. Arvatkaapa vaan olenko itse kummassa joukossa?



Niin siinä sitten kaiken säätämisen jälkeen kävi, että Elisabet varasi teatteriliput itselleen, kaverilleen Lauralle (ketä en ole edes tavannut) ja mulle. Hyvät (ja kalliit) paikat varasikin. Ja majoituksen, hyvin edullisesta B&B paikasta, missä olen ollut ennenkin. 3 hengen huoneen. Ja itse menin sitten ostamaan lennot Ryanairilta. Kaikkieen koko reissu vajaa 200 euroa, mikä ei nyt sitten minusta ole kauheasti lentolipuista Lontooseen, kahdesta hotelliyöstä ja teatterilipusta (joka maksoi enemmän kuin meno-paluu lennot!). Mutta onhan se paljon rahaa, tulevalle työttömälle.

Samaan syssyyn aion mennä elokuviinkin siellä. Tinker Tailor Soldier Spy ei tule Suomeen kuin joskus alkuvuodesta, ja en kykene odottamaan niin kauaa... Benedict Cumberbatch! Colin Firth! Gary Oldman! Kaikki tämä ja muutama muu kova nimi, John Le Carren vakoojatrillerissä... Trailerit ja arvostelut on olleet mahtavia!!

Ronja Ryövärintytär / Suomenlinnan kesäteatteri (Ryhmäteatteri) 25.8.2011

Oltiin myös katsastamassa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär Riikan, Ailin ja Ailin tyttären Suskin kanssa. Mukava ilta torikäynteineen ja kaikkineen!

Esitys oli taattua Ryhmis-laatua, joskin pääosan esittäjät ei ihan napanneet. Onneksi loistokkaat sivuroolimiehitykset pelasti, ja ei ne lavasteet ja puvusteetkaan pöllömpiä olleet. Kreeta Salminen oli Ronja ja Ylermi Rajamaa Birk.

Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre 13.8.2011

Lontoossa piti viettämän päivä, koska illaksi oli liput Wyndham Theatren performanssiin. Kyseessä siis herra Shakespearen Paljon melua tyhjästä eli Much Ado About Nothing. Yksi mun suosikki-Shakespeare. Eikä vähiten hienon Kenneth Branagh-filmatisoinnin ansiosta, missä oli huippunäyttelijät...

Lisähoukutuksena toimi päärooleihin kiinnitetyt David Tennant ja Catherine Tate... well, what can I say?


Liput varattiin jo joskus alkuvuonna, ja ne olivat kalliit. Koskaan en niin paljoa ole teatterista maksanut (olikohan 60 jotain puntaa tsipale). Mutta oli paikat sitten hyvätkin. C16 ja 17 Royal Circlellä. Ekalla parvella siis ja kolmas rivi siitä edestä. Teatteri oli melkoisen pieni, eli vaikka kiikarit unohtui hotellille, niin hyvin pärjäsi ilman. Laatu maksaa.

Näytelmä oli hyvä. Erinomainen. Loistava. Tarina oli tuotu 1980-luvulle, Gibraltarille (!). Puvustukset, musiikki ja kaikki oli hyvin 80-lukua, hyvässä ja pahassa. David Tennant oli murskaavan loistava; varasti show'n ihan totaalisesti. Miten kukaan voi olla niin ilmeikäs, lahjakas ja loistava?? Oli kyllä parempi Benedick kuin leffaversiossa Branagh, ja se on paljon sanottu se.

Mutta tietty rooli oli erilainen, kun leffan alkuperäishenkisessä miljöössä. Tai itse Benedick oli tietenkin sama vääräleuka, mutta onhan se erilaista modernilla twistillä kuin renessanssiajan Italiassa. Ja se Tennantin lahjakkuus, komiikan taju ja kaikki muukin, sopi siihen vaan kun nakutettu. Ja kun herra taitaa kulmakarvojen nostelunkin paremmin kun kukaan muu. Lisänä vielä nähtiin Benedick lavalla drag-lookissakin, eli minihameessa asiaankuuluvine tykötarpeineen. Niistä sääristä olisi moni nainen kateellinen!

Catherine Tate, nooh, mä en vaan niistä sen maneereista ja tekopirteästä naurusta jaksa innostua. Sillä oli ihan samanlaiset naamanvääntelyt ja yleisönkosiskelut kun telkkarissakin, ja mua jotenkin tökkii. Siinä missä Tennant sai yleisön syömään kädestään, niin Tate vaan... no, oli se ihan jees, ja niiden kemiat lavalla toimi hyvin yhteen. Mutta se oli vaan niin selkeesti Tennantin show.

Ja onhan ne näyttelijöinä ihan eri tasoa. Tate on koomikko ja Tennant Näyttelijä. Taten Beatrice oli vaan ihan överi.

Yksi parhaista jutuista oli se kun Benedick väänsi kunnon skottimurteella koko roolin :-) Ja kellään, siis ei yhtään kellään, voi olla NIIN leveetä hymyä kun David Tennantilla loppukumarruksissa!! Se hymy oli korvasta korvaan. Ja vaikka mä tykkään Tennantin leffa/tv-rooleista, ja erityisesti tietty Doctor Who:na, niin teatterilava on selkeesti SE sen juttu.

Oli kyllä niin henkeäsalpaavan hieno esitys, että vieläkin tulee tippa linssiin kun sitä ajattelee, yli kuukautta myöhemmin. Voikun saisin nähdä Tennantin vielä livenä, mieluiten tietty Bardin näytelmässä... tai ihan missä vaan. [toim. huom. Kun nyt näitä vanhoja blogipostauksia siirtelen tähän teatteriblogiin, niin en malta olla kommentoimatta, että tämä toive toteutuu loppuvuonna 2013, kun liput on varattu Richard II:een, jopa kahteen esitykseen!]

Tulikohan tästä nyt selväksi, että mun mielestä David Tennant on tällä hetkellä maailman lahjakkaimpien näyttelijöiden joukossa, ihan siellä kirkkaimmassa kärjessä?

The Death of Sherlock Holmes / Miracle Theatre 11.8.2011

Torstaina Trurossa, kierreltiin kaupungilla, hyväntekeväisyyskaupoissa, katedraalissa ja kaupunginmuseossa. Illalla St Mawesin linnassa katsomassa kiertävää teatteriseuruetta (Miracle Theatre) ja heidän tulkintaansa Death of Sherlock Holmes, joka oli loistava!

Siellä linnan pihalla, ja ei saatu edes sadetta! Viileä kyllä alkoi olemaan... Istuttiin siellä piknikkieväiden kanssa, sadevaatteissa. Onneksi meillä oli hyvät eväät, vaikkei valitettavasti ollut retkituoleja.

Näytelmä oli oikeastaan äärimmäisen hauska. Steve Jacobs oli tosi hyvä Sherlock ja Ben Dyson hieman hömelö Watson. Kaikilla viidellä näyttelijällä oli lukuisia rooleja ja pukujen yms vaihdot sujuivat vauhdilla. Lavastus oli aika minimalistinen, mutta nerokkaasti siitäkin saatiin pienillä muutoksilla eri huoneita/tiloja.

Näytelmässä ollaan tosiaan niin Sherlock Holmesin maailmassa kuin Arthur Conan Doylen ja tämän vaimon. Jotka vierailevat spiritismi-istunnoissa jne. Monta rinnakkaista tarinaa, ja juoni oli hyvin polveileva. ACD tappaa lopulta sankarinsa ja joutuu tuomaan tämän sitten takaisin.

It’s a dangerous time for Sherlock Holmes: preparing for his final battle with the criminal mastermind Moriarty, he stumbles on a most ingenious crime.

Investigating a trail of rare botanical specimens and paranormal activities, Holmes is led from Baker St, via a suburban séance to the Swiss Alps, where his powers of deduction are stretched to the limit. Discovering his own life is in danger, he is forced to enlist the help of Dr Watson and call on voices from beyond the grave to crack his ultimate case.

Tässä vielä pariminuuttinen traileri näytelmästä :-)

Thieves’ Carnival / Minack Theatre 9.8.2011

Kunhan oli Cornwallin länsikärkeä aikamme kierretty, ja ajettu valtavaa rannikon suurinta baanaa (jossa piti aina vastaantulevia väistää penkan ohituspaikoille) alaspäin, niin tultiin lopulta Land’s Endiin, eli Englannin loppuun. Lonely Planet oli jo varoitellutkin, että koko paikka on pilattu kaikella huvipuistomeiningllä. Ja tottahan se oli. Ensinnäkin alueelle oli tyyris parkkimaksu (5 puntaa auto) ja siellä oli kaikkea härdelliä niin paljon, että pyörähdettiin portilla ympäri ja mentiin pois. Meillä ei olisi ollut aikaa olla siellä kuitenkaan tarpeeksi, ja jotenkin se kaupallistettu rahastus tuntui ahdistavalta rauhallisten (ja ilmaisten) muinaishistoriallisten kohteiden jälkeen.

Ajettiin sen sijaan suoraan Minackille. Parkkipaikalla oli jo paljon autoja, vaikka kello oli vähän yli 6, ja esitys alkoi kasilta. Eikun eväät, istuinalustat, villapaidat sun muut mukaan ja jonottaan. Hain meidän liput lipputoimistolta, ja puoli 7 avautuivat ovet. Paikat ei ole numeroituja, joten se oli varmaan yksi syy jonottamiseen. No ei siellä silti saanut mennä ihan minne halusi, vaan paikannäyttäjät opasti jonnekin. Meillä oli ne kalliimmat liput (ei kyllä 9 puntaa ole paljon) ja päästiin jonnekin viidennelle riville.

Paikka oli kyllä mitä ihmeellisin! Jyrkkään rinteeseen koverretut penkkipenkereet ja näyttämön takana vaan merta (ja vähän Cornwallin rantakallioita vasemmalla). Katsomo nousi kyllä aika jyrkästi heti alusta asti. Osa penkeistä oli kivisiä ja osa ruohoisia. Sieltä sai vuokrata istuinalustoja ja muuta, mutta meillä oli omat. Ihmiset olivat varustautuneita huovilla, makuupusseilla, toppatakeilla, termareilla, viinipulloilla ja kaikilla mahdollisilla pikniktarvikkeilla ja lämpövaatteilla.

Meillä oli eväänä juomia (olin kyllä ostanut roseviinipullonkin, mutta koska se oli koko päivän autossa, niin sinne sai jäädäkin – liian lämmintä juotavaksi) ja mustikkamuffinssi sekä herneitä. Mutta kävin ostamassa tomaattikeittoa ja yhden sipuli-juustopiiraan.

Siinä sitten esitystä odottaessa mutusteltiin eväitä ja ihmeteltiin näköalaa. Oli ihan sama oikeastaan mikä esitys siellä meni, koska jo paikka oli sellainen. Meillä sattui vielä ihmeellisen hyvä tuuri kelin suhteen. Kun ilta alkoi pimentymään ja kuu paistoi meren päältä, niin huh, meni kylmät väreet selkää pitkin.

Itse esitys oli Jean Anouilhin Thieves’ Carnival, sotien väliseen aikaan sijoittuva ”veijarikomedia” kolmesta Ranskan Vichyn kylpyläkohteessa operoivasta taskuvaraskonnasta. Jotka iskevät kyntensä varakkaaseen daamiin ja tämän kahteen sisarentyttöön. Puvustus oli ihan huippuluokkaa ja osa näyttelijöistä ihan huikean hyviä. Erityisesti Gustavea esittävä Lawrence Watling ja Lady Hurfea esittävä Claire Kingshott olivat erinomaisia, ja tykkäsin myös Kelsey Shortista, joka esitti Juliettea. Ihan kiva, ja viihdyttävä harmiton kevyt hupsuilu, johon toi komediallisia elementtejä pöhköt ranskalaispoliisit ja kaksi kilpakosijaa isä ja poika.

Esittävä porukka oli Geoffrey Whitworth Theatre, jotka on viimeksi olleet Minackissa 3 vuotta sitten. Ilmeisestikin toi toimii sillä periaatteella, että erilaiset teatteriseurueet tulee aina vetään n. viikoksi oman juttunsa ja sitten vaihtuu. Noilla on yhteensä 7 esitystä siellä.

Esitys oli väliaikoineen 2 tuntia, ja lopuksi oli jo pilkkopimeää. Sen verran oli valoja että päästiin hyvin pois. Ja aika nopsaan myös, koska oltiin penkkirivin päässä ja meillä ei ollut kauheasti huopia ja tyhjiä viinipulloja pois kerättäväksi. Ajomatka kapeita teitä pitkin pimeässä oli kiinnostava kokemus ja joskus 11 maissa oltiin kämpillä. Uni tuli taas nopeasti.

Cirque Dracula / Art Teatro, Turku 29.7.2011

Ehkä Turun kulttuurivuoden kohokohta on aivan loistava, taiteellisen korkeatasoinen ja monitasoinen Cirque Dracula! Jos lippuja onnistutte jostain saamaan, niin suosittelen lämpimästi. Eilen perjantaina siis Turun Mannerheiminpuistossa, loistavat paikat aivan estradin vieressä. Liput olivat tyyriihköt, mutta joka sentin arvoiset. Esitys suorastaan mykisti.

Pari vuotta sitten vimpan päälle restauroitu Spiegeltent eli Peiliteltta oli miljöönä niin upea, että melkein olisi illan ohjelmaksi riittänyt istua siellä sisällä! Käsintehdyt puurakenteet ja -pylväät, samettinen katto, lukuisat peilipinnat, "lasipaneelit" ja hämyinen valaistus loivat esitykselle arvoisensa puitteet. Ulkoa teltta oli suojattu foliolla ja pressuilla, ja siis aika ankean näköinen. Mutta sisältä...

Siideri ja olut maksoivat 6 euroa, pieniä suolaisia piirakoita ja muita sai, ja viinilistakin ihan ok. Tarjoilu pelasi myös esityksen ajan. Sangria ja muut kannuissa myytävät juomat näyttivät olevan loppuunmyydyn yleisön mieleen.

No se esitys sitten. Ihmeellinen yhdistelmä akrobatiaa, miekannielentää, ilmalentoja, musiikkia, haitaria, tankotanssia, oopperalaulua, ja kaiken kruunasi uskomattoman lahjakkaat esiintyjät. Kehyskertomuksena vanha kunnon Bram Stokerin Dracula, mutta modernilla, ja suomalaisella, twistillä.

Alussa nuoripari Miina ja Joonatan Harker vaihtavat kihlat ja sitten Harker kutsutaan Draculan linnaan työkomennukselle. Siellä hehkeät vampyyrineitoset pistävät salskean Joonatanin pään pyörälle. Eri vaiheiden jälkeen Miinakin päätyy Draculan tiluksille, ja kolmiodraama on valmis. Kun mikään eikä kukaan riitä Draculalle.

Art Teatro on Pauliina Räsäsen luomus, ja siis Cirque Dracula-esityksen ydin. Sen porukan ympärille on koottu varsinainen "friikkisirkus" ympäri maailmaa. Räsänen itse on ihan mieletön akrobaatti, Montrealin sirkuskoulun kasvatti ja entinen Cirque de Soleililainen (kuten aika moni muukin illan esiintyjistä). Räsäsen elinkumppani ja Art Teatron valmentaja Slava Volkov on urheiluakrobatian Euroopanmestari ja kaksinkertainen maailmanmestari ja superakrobaatti hänkin.

Tämä pariskunta on esityksen Miina ja Joonatan, ja heidän pariakrobatianumeronsa (vähän vastaava kun tässä heidän videossaan...) oli jotain ihan mielettömän hienoa katsottavaa. Meni kylmät väreet pitkin selkää. Slava oli myös Venäläinen aisa -numerossa mukana, ja se oli yksi monista illan kohokohdista (videolla on aika sama aisa-numero, ja samat esiintyjätkin). Eikä semmosia reisiä voi olla kellään... :-O Ja mikä lihashallinta!

Draculana loisti ja murisi, ja oli vaan ihan satumaisena: Mr Ebon Grayman jenkeistä. Tämä tummaihoinen lihaskimppu oli kyllä mykistävä, varsinkin kun Dracula muuttui raivoisaksi sudeksi, ja ilma-akrobatianumeroissa ja tangon kanssa. Ei sen tanssin, vaan sellaisen pitkän pylvään... Varsinkin siinä vaiheessa kun Miina jättää hänet, niin se ilmaisun kauneus ja käsinkosketeltava ahdistuneisuus on jotain riipaisevaa. Ebon Graymanin haastattelu ja Cirque Draculan harjoituksia

Niin ja tässä on vielä joku naistenkiljumisvideo, mutta siinä on hyvin pitkälle samoja elementtejä kuin mitä CD:ssäkin nähtiin. Mutta ei tommosta hymyilevää Chippendale-tyylistä esitystä vaan pelottava ja karmaiseva... Ebony Grayman liitää halki ilmojen.

  

Ukrainalainen Kotini Jr esittää Tohtori Van Helsinkiä, humoristisella ja slapstickmäisellä otteella. En voi ymmärtää miten nivelet voi olla ihan kumia, semmosille mutkille herran jalat kääntyi ja vääntyi. Pieni ruma mies, mutta varsin vakuuttava klovni ja koomikko. Ainoa miinus herralle siitä, että raahasi mut yleisön joukosta lavalle apuriksi :-) Ja taikoi sitten päähäni pupunkorvat, kun pistin pääni laatikkoon, ja lopuksi julisti vielä rakkauttaan :-) Kyllä se oli ihan hauska kokemus päästä osaksi tommosta show'ta, mutta silti.

Esitystä siivitti osittain nauhalta tuleva musiikki sekä livenä soitettu haitari. Ranskalainen Corinne Kuzma oli ihan virtuoosimainen pelimanni, joka veteli ihanassa pikkuhatussaan ja tyylikkäässä vannehameessaan pitkin telttaa. Ja millaisia ääniä haitarista lähtee! Turkulaissopraano Riikka Sirén laulaa lurautteli, milloin keinuen renkaasta katonrajasta, ja milloin mistäkin. Draculan morsiamina hehkuivat ilma-akrobaatti Anahareo White-Malone, mieletön fakiiri, vatsatanssija ja akrobaatti Betty Bloomerz sekä akrobaatti/manipulaatiotaituri Petite Neige. Varsinkin Betty B. oli aika mykistävä ilmestys, ja miekannielennät ihan puistattavan ihania.

Suomalainen akrobaattikaksikko Antti Kulmala ja Mikko Karhu olivat mukana Slavan kanssa mm. venäläinen aisa-numerossa. He olivat Tohtori Sello ja Artturi, jotka sekaantuivat vampyyreihin myös, vaikka koittivatkin pelastaa langenneita naisraukkoja...

Eurooppalainen varietee- ja sirkusperinne on saanut huikean jatkajan!!


Turun matkailun sivuilta tiedotetta.

Cirque Draculan tiedotustilaisuus.


Kuvat S. Bottesi.

Kirkan Lahje / Hämeenlinnan Kesäteatteri 21.7.2011

Hämeenlinnan kesäteatterissa on nyt käyty, ensimmäistä kertaa elämässä. Miljöö oli vallan tavattoman hieno, vanhoja tammia ja muita jaloja puita... Esitys oli synttäri/valmistujaislahja työkavereilta - iso kiitos!!

Mä en ole mikään suuri Kirka-fani, enkä edes pieni. Esitys oli rakennettu Kirkan biisien varaan. Jotenkin tuli mieleen taannoinen Sappeen Tankki täyteen. Ehkä se oli lavastus ja livebändi, sillä tämäkin sijoittui autokorjaamoon. Ja livebändi veivasi Kirka-hittejä. Varsinaisia näyttelijöitä oli 3 ja 2 tanssijaa.

Itse tarina oli aika ohkoinen. Se kertoi pojasta joka varttui Kirkan musiikin tahdissa jne... Paras kohtaus oli kyllä syntymä :-) Tatuoitu kalju karpaasi pullahtaa äidistään pelkissä vaipoissa ja virkatussa myssyssä :-)

Laulavat näyttelijät olivat kyllä hyviä; Ria Kataja, Tatu Siivonen ja Petja Lähde. Joista varsinkin viimeksimainittu osasi LAULAA.

Juu, mutta kiitos seurasta Tuulalle, jonka kesäteatteriannostus on varmaan tämän ja Sappeen esityksen jälkeen moneksi vuodeksi kyllästetty :-)

Teatteriliput Cornwalliin

Nyt on sitten tilattu teatteriliput elokuun Cornwallin reissulle!

Tiistaina 9.8. Minack Theatre ja esityksenä Jean Anouilhin Thieves' Carnival.

Oikeastaan ihan sama mitä ne esittää, koska olen halunnut jo vuosia päästä tuonne Minackiin sen paikan takia! Mutta sikäli harmi, että edellisellä viikolla olisi ollut Cyrano de Bergerac. Mutta ei valiteta, vaan mennään katsomaan sitten sitä mitä on tarjolla.

Torstaina 11.8. Miracle Theatre The Death of Sherlock Holmes Kas kun sattuikin sopivasti... :-) tommonen vieraileva kesäteatteri, joka siis kiertää eri paikoissa Cornwallia. Torstain esityksen paikkana St Mawes Castle joten miljöökin on varmaan hieno.

Muita menoja reissulle ei ole suunniteltu, mutta varmaan Tintagel jo pelkästään kaikkien King Arthur legendojen takia, Bodminin nummet, ja Eden Project upeine puutarhoineen.

Tankki Täyteen / Sappeen Kesäteatteri 7.7.2011

Sappeen kesäteatterissa Pälkäneellä vedetään tänä kesänä Tankki Täyteen Teatteri Eurooppa Neljän johdolla. Jotenkin hassua vanhasta tv-sarjasta tehdä kesäteatteria, mutta toimi ihan hyvin. Oltiin Tuulan ja Paulin kanssa katsomassa esitystä aurinkoisena torstai-iltana. Miljöö oli hieno ja loppuunmyyty katsomo.

Juu, ihan nautittava esitys. Kaikki olivat erinomaisen laulutaitoisia. Ola Tuominen oli ohjannut, ja saanut sarjasta ne parhaat palat taltioiduttua.

Tanjalotta Räikkä hieman teatraalisena Emmi Vileninä, mutta sopi siihen rooliin hyvin. Ilkka A. Jokinen, (joka on TTT:n Vuonna 85 esityksen tähti, sekä Radio 957:n Höntän ja Toipparin toinen osapuoli), veti Sulo Vilenin roolin suht suvereenisti. Pipo ja kaikki.

Paavo Honkimäki (jonka näin Beatles musikaalissa jokunen vuosi sitten) oli erinomainen Juhana Vilen. Joskin hetkittäinen marttisuosalomainen esiintyminen hieman hämäsi. Tukkakin samanlainen liehuletti. Tykkään mä Suosalostakin, ei sillä. Mutta karismaattinen näyttelijä ja hyvä laulaja! Tosin, kukaan ei ihan voi olla Ilmari Saarelaisen veroinen Juhana ei.

Ilkka Koivula oli konstaapeli Reinikainen, ja ihan ok siinä, mutta ei ole Tenho Saurenin voittanutta. Oikeanlainen manselainen puheenparsi jäi puuttumaan, ja ääni ei kuulunut aina kunnolla. Mutta huuliharpunsoittotaidosta plussaa!

Livejukepoksi Rock-Ola soitti lavasteiden päällä, ajan hengen mukaista rokkia. Dannyä, Kirkaa ja ties vaikka mitä. Lavasteet muutenkin oli aika hyvät, sellaiset näpsäkästi liikutettavat seinät. Korjaamon puoli, kahvilan puoli ja tanssilava.

Ei nyt mikään elämää suurempi teatterikokemus, mutta nautittava. Ja vitsi et ne laulo hyvin (ai niin mä sanoin tän jo...).

Opettaja Yllättää / Nokian Työväen Teatteri 6.7.2011

NTT:n vuotuinen kesäteatteripläjäys Opettaja yllättää on nyt sitten nähty. Keli oli kesäteatteria ajatellen mitä parhain eli lämmin ja aurinkoinen. Esitys oli taas kerran Parkkisen Tapion käsialaa, mutta nyt käsikirjoitusavuksi oli saatu Rami Saarijärvi, joka oli myös ohjannut.

Lapsissa ja nuorissa oli nyt minusta tämän esityksen voima. Tarina sijoittuu kyläkouluun 50-luvulla, ja keskiössä on sinne saapuva uusi nuori naisopettaja. Maija pistää tuulemaan, ja kohta on sekaisin koko pieni paikkakunta. Onhan se nyt epäsopivaa, että rintaliivit liehuvat narulla ja tataarin "hullu" poika Nöösi saa spesiaalihuomiota :-) Ja rokkiakin tuo kuuntelee, ja antaa mustalaisille sianruuat koulun keittiöstä.

Välillä sai nauraa makeasti ja kyllä se silmäkulma hieman parissa kohtaa kostuikin. Kunnon kesäteatteria siis. Huillan Tapsan lavastukset olivat taas hienot, niinkuin aina. Samaa pitää sanoa ääni/musiikkisuunnittelusta, kiitos Kyöstille ja puvuista yms Marjolle. Viinikan Jaana oli tuttuun tapaan tehnyt esitteen ja ottanut kuvat. Eli kaikki oli kuten aina ennenkin ;-)

Ainoa mikä hieman häiritsi, oli pätkivät äänet langattomissa mikeissä ja hetkittäin rätinät. Ja kaikki laulajat nyt ei ihan ollu niin hyviä kun toiset :-)

Näyttelijöistä Lammin Pirjon Keittäjä oli hyvä, mutta Pirjo on aina paras :-) Pitkäsen Heli oli elementissään Dinarana, joka loihti ja loitsusi... Joonas Hölli oli liikkis koulupojan asussa ja roolissa. Poikien liikunnanopettaja Valle oli ihastuttavan kamala (Tuomas Kotajärvi), mutta onneksi hyvä lauluääni auttoi. Topias Kanto on kasvanut kamalasti sitten viime näkemän ja oli loistava Nöösinä!

Hyvä nokialaiset, taas kerran! Ei ole ihme että bussilasteittan tullaan kauempaakin katsomaan nokialaisten esityksiä, kerta toisensa jälkeen.

Eikä tää suitsutus johdu yhtään siitä että olin itse tuolla vuoden töissä ja tunnen noi ihmiset, vaan ne tekee oikeasti Suomen parhainta harrastajateatteria! Käykää vaikka itse katsomassa.

Lukkosulaa ja Lumpeenkukkia / Ideateatteri 21.6.2011

Ideateatterin esitys Lukkosulaa ja lumpeenkukkia oli tänään vuorossa Jokioisten Elonkierrossa. Teatteri oli rakennettu vanhaan latoon eli ihan katettu kesäteatteri. Ei ehkä näyttelijätyöltään vetänyt vertoja Tampereen Työväen Teatterin viimevuotiseen performanssiin, mutta ei nääkään huonoja ollut. Mutta ei Ilmari Saarelaista parempaa olekaan Petter Skytölän rooliin :-)

Tosin hämmennys oli suuri, kun huikea Jackson Rathbone olikin lavalla Petter Skytölänä... Käsiohjelmassa luki Ilja Mäkelä, mutta siinä oli selkee virhe. Hämmentävä yhdennäköisyys. Hyvä näyttelijä oli ja veti roolin hyvin. Harrastajateattereita on aina niin piristävä käydä kattomassa.

Kesken esityksen järkyttävä ukkosmyrsky iski navettaan ja sen peltikatto piti niin kamalaa mekkalaa, että näytelmään tuli pieni paussi väkisinkin. Kukaan ei nimittäin kuullut repliikkejä. Mulla tietty oli auton ovet ja ikkunat auki, kun koirat oli siellä.

Timo oli samalla kyydillä, ja ajeltiin Tammelan ja Portaan kautta takaisin Lintusyrjään. Meitä oli työporukkaa 5 henkeä kaikkiaan ja ihan kiva ilta!

Dance of The Vampires / Seinäjoen Kaupunginteatteri

Tänään hain liput lokakuulle, Seinäjoen kaupunginteatteriin. Kyseessä Dance of the Vampires musikaali, joka syksyllä saa ensi-iltansa... Jee jee!

Seinäjoen vampyyrit

Odotan kovasti! Vai miltä kuulostaa:

Dance of the Vampires perustuu Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers (or Pardon Me, But Your Teeth Are in My Neck) -elokuvaan vuodelta 1967.

Vampyyrimusiikkia voi luonnehtia henkeäsalpaavan kauniiksi, goottiromantiikkaa tihkuvaksi mutta samalla jykevän rokiksi. Dance of the Vampires -musikaalissa kuullaan useita tuttuja hittiteemoja, mm. Bonnie Tylerin 1983 levyttämä, Steinmanin säveltämä mahtavan mahtipontinen kasarihitti Total Eclipse of the Heart.

Sitä odotellessa...

Edward II / Teatteri Silmänkääntäjä 1.4.2011

Välillä tekee tosi hyvää käydä katsomassa harrastajateatterissa jotain. Tänään oli piskuisen Teatteri Silmänkääntäjän vuoro ja Suomen ensi-illassa Christopher Marlowen Edward II. Esitys oli Tampereella, Tukkateatterin piskuisessa salissa, jonne mahtui ehkä 25 ihmistä.

Edvard II on näytelmä Englannin kuninkaasta, jonka rakkaus toiseen mieheen suistaa valtakunnan sekasortoon. Onnenonkijat ja vihamiehet näkevät hetkensä koittaneen; kodin, uskonnon ja isänmaan varjolla yksilön itsemääräämisoikeus joutuu törmäyskurssille yhteisön normien kanssa. 

Epäsovinnaisen rakkautensa vuoksi Edvard käy sotaan kirkkoa ja valtakuntaansa vastaan. Edvardin vastustajilla on kuitenkin oma lehmä ojassa, eikä äänekkäimmillä homofobeilla ja kirkonmiehillä ole itselläänkään puhtaita jauhoja pussissa.

Teatteri Silmänkääntäjä tarjoaa huhtikuussa särmikkään uusiotulkinnan Christopher Marlowen Edvard II -näytelmästä, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. Niin kauan kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kohua julkisuudessa, ei voida puhua todellisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Edvard II jatkaa kantaaottavan ja yhteiskunnallisesti tiedostavan teatterin perinnettä.

Esitys oli teemoiltaan ajankohtainen ja muutenkin suht oivaltava. Näyttelijät olivat yhtä lukuunottamatta varmoja ja replikoivat hyvin ja selkeästi. Sekin yksi joka hieman takelteli, ei ollut paha. Varsinkin Jani Hämäläinen pääroolissa kuningas Edwardina oli oikeasti hyvä näyttelijä. Henri Jokinen hänen "suosikkinaan" Gavestonina oli jotenkin fyysisesti rooliin... epäsopiva tai... no erilainen, mutta muuten kyllä hyvä. Siis kun sitä odotti, että kuninkaan mielitietty olisi ollut sellainen, no hoikka ja pieni ja feminiininen ja sellainen. Nyt se oli vain feminiininen :-) Sateenvarjojen käyttäminen aseina ja kaasunaamarit olivat likipitäen ainoat rekvisiitat koko näytelmässä.

Vallan viihdyttävää ja muistutti taas, että valtavirtateatterin ulkopuolella on paljon hyvää teatteria ja lahjakkuuksia. Kiitos Minna että lähdit mun kanssa ja sain vielä kyydinkin :-)

Thalia-palkinnot 2011

Viime sunnuntaina järjestettiin historian toinen Thalia-gaala, missä palkittiin ansioituneita teatterintekijöitä. Muista palkinnoista en kommentoi, mutta TTT:n hieno Tuire Salenius sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon!! Salenius palkittiin äidin roolistaan huikean hienossa Pieni Raha -näytelmässä. Sen lisäksi viime aikoina hän on mielestäni loistanut Elokuu-näytelmän narkkariäitinä ja tietenkin Äitinä Sirkku Peltolan trilogiassa Suomen Hevonen - Yksiöön en Äitee ota - Lämminveriset.

Raadin perustelut:

Tuire Saleniuksen näyttelijäntyö on tarkkaa, oivaltavaa ja terävästi läsnä olevaa. Pidempi yhteistyö teoksen ohjaajan kanssa näkyy minimalistisen tyylin herkullisena hallintana.

Ja tässä kaikki palkitut: Thalia palkitut 2011

Vincent River / Tampereen Työväen Teatteri 25.3.2011

Käytiin eilen Sonjan kanssa TTT:ssä, katsomassa "kohunäytelmää" Vincent River. Philip Ridleyn alkuperäistekstin on suomentanut Sami Parkkinen ja ohjannut Mikko Roiha.

Poikansa menettäneen keski-ikäisen Anitan roolissa loistava Tiina Weckström ja 17-vuotiaan (mutta ah, niin kokeneen) Jamien roolissa henkeäsalpaava Markus Riuttu. Molemmat tekivät todella rankat roolit, sekä fyysisesti että varmaan myös henkisesti. Anitan poika on kuollut hieman mystisesti ja väkivaltaisesti ja Jamiella on tarkempaa tietoa asiasta... Seurattuaan Anitaa kuukausia, hän pistäytyy kylässä, ja siitä alkaa selvittely mitä Vincentille oikein tapahtui ja mikä oli Jamien osuus hänen kuolemassaan. Oliko Jamie Vincentin salainen rakastettu ja löysikö hän ruumiin? Jamietakin on hakattu... Anita ei millään meinaa/halua uskoa että hänen (ainoa?) poikansa oli homo.

Aihe oli rankka, toteutus oli rankka. Mutta kaikenkaikkiaa todella hienosti näytelty ja tulkittu. Lavastus oli äärimmäisen pelkistetty, musiikki tuki tarinaa ja taustalla näytetty videokollaasi auttoi hahmottamaan kertomusta.

Aamulehden Jussi Suvanto kirjoitti näytelmästä näin:

Juuri purkaus on se sana, jolla tämän esityksen näyttelijäntyötä voi parhaiten kuvata. Tiina Weckström ja Markus Riuttu näyttelevät tavalla, joka tuo mieleen luonnonvoimien myllerryksen, mutta ei tingi lainkaan tarkkuudesta tai herkkyydestä.



Kuvan copyright Mika Meskanen

Lämminveriset / Tampereen Työväen Teatteri 22.3.2011

Tampereen Työväen Teatterissa ei kyllä oikeastaan huonoja esityksiä näekään. Tämäkään ilta ei ollut poikkeus. Sirkku Peltolan trilogian päätösosa Lämminveriset oli varsinaista näyttelijätyön juhlaa. Kotalan perheen vaiheita seurattiin jo Suomenhevosessa 2005 ja sitten sen jälkeen oli vuorossa Yksiöön en äitee ota 2008. Nyt perhe on joutunut sillan alle asumaan...

Aimo Räsänen on varmaan yksi Suomen parhaita näyttelijöitä, taas kerran. Kai Kotalan roolissa hän pääsee revittelemään oikein kunnolla :-) Maria Aron lakoninen Äite ja Tuire Saleniuksen Äiti ovat kyllä vallan taitavia myös. Pentti Helin Hamedina on jotenkin surullisenhassu. Kaitsu löytää myös tyttöystävä-Jaanan, jonka kanssa seukkaavat... Jaanana loistava Janne Kallioniemi.

Lavastus oli ihan sairaan hieno, lumisine maisemineen ja jättimäisine betonisiltoineen. Oli myös upeat valot, ja hieno Gypsy Guides -orkesteri ja Taivastrio, jotka soittivat livenä lavalla (piano, sello, viulu).

Kaikenkaikkiaan hulppean hieno esitys, joka hersyi nokkelaa ja hauskaa dialogia ja hienoja kohtauksia. Vaikka se koko pohjavire ihmisten syrjäytymisestä nykyajan Suomessa ja sosiaalipuolen riittämättömyydestä onkin synkkää, ahdistavaa ja vakavaa, ja näytelmän loppukin surullinen. Silti näytelmä on hauska ja varsin viihdyttävä.

Viimeiset esitykset

Jos joku tätä lukee ja miettii hyviä teatterikokemuksia, niin TTT:ssä on muutama hyvä näytelmä loppumassa pian. Menkää ihmeessä katsomaan jos kykenette!


Elokuu

Viimeiset esitykset:

la 26.3. klo 19

pe 8.4. klo 19

to 14.4. klo 19

Vanha päänäyttämö



Todellinen löytö

Viimeiset esitykset:
la 2.4. klo 19

pe 15.4. klo 19

la 30.4. klo 19

Kellariteatteri

Molemmat näytelmät erittäin katsomisen arvoisia!

Corto Maltesen Seikkailut / Q-teatteri 16.3.2011

Eilen tuli käytyä Helsingissä Q-teatterissa (pitkästä, pitkästä aikaa). Corto Maltesen Seikkailut oli se mikä sinne veti. Oli aika, 90-luvun alussa, kun tuli käytyä katsomassa kaikki mitä Q-teatteri esitti. Pirun Kaunis Tyttö on edelleenkin yksi hienoimpia teatterikokemuksia ikinä ;-) Näin sen silloin 4 kertaa (joista yksi tosin Tampereen teatterikesässä). Se oli ihan klassikko!

Teatteri oli entisellään, ja näyttelijöistäkin osa oli samoja kuin "silloin joskus". Näytelmän kotisivut.

Tykkään kovasti Hugo Prattin Corto-sarjakuvista, ja kun syksyllä kuulin että tekeillä on teatteri, niin pitihän ne liput hankkia hetimmiten. Ja kuka voisi paremmin esittää tätä onnensoturia ja laivatonta kapteenia kuin Tommi Korpela? Tommi oli aivan ilmetty Corto! Huh! Aivan henkeäsalpaavan loistava, pulisonkeja myöten :-)

Kuva Patrik Pesonius

Näytelmä oli muutenkin hyvä, vauhdikas ja mukaansatempaava. Varsinkin puoliajan jälkeen vauhti kiihtyi. Kaikki olivat rooleissan erinomaisia. En ole niin kauheasti koskaan tykännyt Jani Volasesta, mutta täytyy sanoa, että tässä hän oli aivan mahtava Rasputin! Siis maanisen hullu ja ihan briljantti. Varsinkin toisella puoliajalla.

Janne Hyytiäinen oli lukuisissa eri rooleissaan myös tosi hyvä. Taisto Oksasella oli kanssa ainakin 10 roolia, ja kaikki olivat erinomaisen viihdyttäviä. Naisnäyttelijöitä oli 2, mutta rooleja toki toistakymmentä. Pirjo Lonka oli tosi tosi hyvä, mutta eu Kreeta Salminenkaan pöllömpi ollut.

Mutta ehkä sarjakuvia tuntemattomalle voi olla ettei kaikki avautunut. Niin monia juonenkäänteitä ja kuvioita tässä oli. Lavastus oli tosi pelkistetty. Musiikki ja äänitehosteet toimivat hyvin. Paljon oli huutoa ja ammuntaa ja kuolemisia... Tupakka/sikari (kamalan hajuiset yrttitupakat) käryävät jatkuvasti, liki kaikilla. Puvustus oli sopivaa ja nopeat vaatteiden vaihdotkin sujuivat ilmeisesti.

Yleisö oli tosi nuorta, kai tämmöinen sarjakuvasta tehty sitten vetoaa nuoriin? Vaikkei musta Corto Malteset olekaan mitään nuorten sarjakuvaa välttämättä, enempi aikuisten. Siis ei mitään K-18 materiaalia, vaan niin sellaista "vakavahenkistä" ja syvällisiä ja kulttuurisia asioita käsitteleviä, etten tiedä kuinka monen 12-18 vuotiaan yleissivistys tai muu antaa myöten lukea ja ymmärtää niitä. Itse en ainakaan olisi siinä iässä jaksanut lukea ainuttakaan kahta sivua pidemmälle.

Kauppalehden kriitikko Tommi Aitio kirjoitti hauskasti:

"Savukiehkurat vain leijuvat ilmatilassa, kun laivaton merikapteenimme kulkee Venetsiasta Rodokselle ja Bakuun ja aina Samarkandiin asti. Yksityiskohta on tärkeä, sillä tikkaria imutteleva Corto olisi yhtä kaukana todellisuudesta kuin Suomi jalkapalloilemassa MM-kisojen finaalissa. Brasilialaiset pikkusikarit ja turkkilaiset röökit kuuluvat Corton legendaan siinä missä kipparinhattu ja valkoiset seilorihousut."

ja vielä:

"Gibraltarilaisen mustalaisnaisen poika syntyi ilman elämänviivaa kämmenessään. Koska jokaisella miehellä on kohtalonsa, Corto itse viilsi viivan isänsä partaveitsellä. Symboliikka on selvää: tosi seikkailija kirjoittaa itse oman kohtalonsa, eikä siihen ulkopuolisen maailman kuohut tai muutamat stalinit ja rasputinit paljoa vaikuta."

Kaiken kaikkiaan: loistokas esitys!

Much Ado About Nothing / Wyndham's Theatre

13.8. menossa katsomaan Lontooseen ihanaa Shakespearen näytelmää Much Ado About Nothing. Esityksistä on jo loppuunmyytyjä iso osa.

Wyndhams Theatre:n sivut

Ensi-iltaan on nyt 61 päivää ja tässä promokuva pääparista Benedick ja Beatrice (David Tennant ja Catherine Tate).

Rimpsuja ja Ruusuja / Nokian Työväen Teatteri 13.3.2011

Nokian teatterissa tänään, Tapio Parkkisen Rimpsuja ja Ruusuja eli ties-kuinka-mones-näytelmä-Nokian-teatterille. Ihan mukava, kepeä esitys. Naisvaltainen esiintyjäkaarti (vain 2 miesroolia). Mukana vanhat hyvät konkarit, ja muutama tuorekin vahvistus. Ei mikään superjuttu, mutta sellainen kiva iltapäivän vietto.

Sen jälkeen pitkästä, pitkästä aikaa syömässä Nokian Pepperissä. Talon possu oli edelleen sairaan hyvää (se kastike!).

Kulttuurin kesto (AL juttu 1.3.2011)

Tämän päivän Aamulehdessä (1.3.2011) mainio toimittaja Matti Kuusela kirjoittaa eri kulttuuritapahtumien kestosta, miten ne ovat monesti aivan liian pitkiä. Väitteenä on että kaikki yli 3 tuntia kestävä on katsojan aliarviointia.

Esimerkki/ideaaliaikoja:

musiikkitilaisuus 1,5 h + encore
konsertti 1 h 50 min
teatteri 2 h 50 min väliaikoineen
elokuva 1 h 40 min

Jalkapallo opettaa, että esityksen ihanteellinen kesto on 2 x 45 minuuttia.

"Mikä teatterintekijöitä oikein riivaa? Suuruudenhulluus? Höplähuulisuus? Superego? Kehno itsetunto? Laiskuus? Ahneus? Hölmöys? Vai sittenkin silkka ammattitaidottomuus, kyvyttömyys nähdä ytimeen?"

Tamperelaisen Komediateatterin johtaja Panu Raipia kiteyttää hyvin:
-Minulla on sellainen motto, että katsojan pitää poislähtiessä ajatella "joko se loppui", ei "eikö se jo lopu".

Hmm, asiaa! Kyllä se Pitkän päivän matka yöhön viime viikolla melkein 3,5 tuntisena oli himppasen liian pitkä.

Lisäksi artikkelissa on kainalojuttuna hauska taulukko, missä on lueteltu erilaisten tapahtumien kestoja. Viimeisenä mainitaan kriketti, jonka kesto on pari päivää. "On mielenkiintoisempaa seurata ruohon kasvavan kuin krikettiottelun etenevän". :-))

Niin totta (siksi minua ei lupauksistani huolimatta ole saatu houkuteltua krikettiä katsomaan livenä).

Koko juttu Puheenaihe: Kolmen tunnin teatteriesitys on katsojan aliarviointia.

Susi Sisällä - eipä ollutkaan!

Tänään piti meillä olla ohjelmistossa TTT:n näytelmä Susi Sisällä. Vaan kuinkas kävikään. Eipä sitten tullut tarkistettua koskaan lipuista mihin AIKAAN näytelmä alkaa... Ja jos menee teatterille seitsemäksi, ja esitys on ollut yhdeltä, niin ei se auta, kun niellä tappionsa ja manailla omaa tyhmyyttään. grr...

Mentiin sen sijaan leffaan. Coenin veljesten True Grit (Kova kuin kivi), ihan hyvä länkkäri. Jeff Bridges, Matt Damon ja Josh Brolin, sekä nuori Hailee Steinfeld. Maisemat komeita ja pyssyt syöksivät tulta. Ai niin, pienessä roolissa oli myös Domnhall Gleeson, joka myös Bill Weasleytä on esittänyt Harry Pottereissa (jostain syystä punapäät jäävät mieleen!).

Leffaa ennen syömässä Fransmannissa, oli aivan mielettömän hyviä ahvenfileitä! Nam nam.

Pitkän Päivän Matka Yöhön / Kansallisteatteri 23.2.2011

Keskiviikkona katsomassa Kansallisteatterissa Eugene O'Neillin omaelämäkerrallista näytelmää Pitkän päivän matka yöhön.

Hyvä oli, mutta aika pitkä (3,5 h). Siinä sai Willensaunan penkeillä istua. Aika rankka, ja synkähkö perhedraama. Esko Salminen oli perheenpäänä maanisen loistava, tietenkin. Tykkäsin kanssa kovasti Eero Ahosta, joka esitti vanhempaa poikaa Jamieta (epäonnistunutta näyttelijää).

"Tyronen perhe on kokoontunut kesäasunnolleen helteisenä elokuun päivänä 1912. Perheen isä, näyttelijä James Tyrone, pojat Jamie ja Edmund sekä äiti Mary kohtaavat toisensa ja menneisyytensä. Pettymykset, valheet ja salaisuudet aukeavat kun perheenjäsenet pitkän päivän aikana yrittävät epätoivoisesti löytää toisensa."

Tässä taustatietoja niin Eugene O'Neillistä kuin näytelmästäkin.

Billy Elliot / Victoria Palace Theatre 25.1.2011

Tiistai-illaksi sain liput Billy Elliotiin, ekan rivin paikat 1 ja 2. No, ei ollu kalliit liput (£18,50 kpl). Leffasta tykkään kauhean paljon, ja kun teatterikin oli lyhyen kävelymatkan päässä hotellilta.

Esitys oli sairaan hieno, kaikki esiintyjät tanssivat loistokkaasti ja lauloivat myös. Siitä ykkösrivin keskeltä lähti just ennen esitystä 3 japanilaista pois, joten siirrettiin itsemme paremmille paikoille.

Oli kyllä todella hieno esitys, juoni noudatteli elokuvaa aika tarkkaan, tosin loppu oli erilainen.

Pääosan esittäjä oli superlahjakas, lauloi, näytteli ja ennenkaikkea tanssi hurjan hyvin. Kannatti ehdottomasti kyllä käydä.

Loppuilta Chimes of Pimlico -siideriravintolassa, hotellimme naapurissa. Sairaan loistelias siiderivalikoima ja alkupalatkin sopivat. Pääruokia ei syötykään, kun lounas oli myöhäinen.

1827 Infernal Musical / Turun Nuori Teatteri 22.1.2011

Turun kulttuurivuosi 2011, osa 1

Kävimme lauantaina katsastamassa Turun Nuoren Teatterin esityksen hienossa Logomossa. 1827 Infernal Musical oli hieno kokoelma heviklassikkoja (Iron Maiden, Helloween, Black Sabbath jne), uusiakin biisejä ja Turun palosta kertovaa tarinaa. Varsin hauska ja viihdyttävä ilta.

Harmillisesti eräs pääosan esittäjä eli Pekko Honkasalo oli edellisen päivän ensi-illassa loukannut polvensa, ja ensi-ilta oli jäänyt tyngäksi. Nyt tämä Väinö lauloi keppeineen kulisseissa ja apulaisohjaaja esiintyi lavalla puolestansa. Ihan hyvin se toimi, ainakin hieman kauemmas katsomoon.

Tosi lahjakkaita nuoria ja hyviä laulajia. Livebändi soitti timantinkovaa (ja hei, keski-ikä n. 17 vee). Pakko mainita erikseen vielä 2 akrobaattimiestä, jotka esiintyivät pelkissä nahkahousuissa, ja vetivät hienoja kuvioita.

Lavasteet ja tehosteet olivat hienoja ja kaikin puolin esitys oli ammattitaidolla tehty. Tälläiselle vanhalle kasarihevin ystävälle nautinto. Ja kun sitä silmäniloakaan ei oltu unohdettu!

Popcorn / Tampereen Teatteri 12.1.2011

Yleisö koostui koululaisista, hmm... Väkivaltaa kommentoiva ja kieltämättä aika ronski teksti. Mutta kiinnostava. Esa Latva-Äijö oli superhyvä (joskin hämäävästi Kummelin Matti Näsän oloinen mies) hulluna sarjamurhaajana ja Risto Korhonen oli kanssa mukana ällölipevänä tuottajana sekä kuvaajana. Kiitos Maijulle seurasta!

Gaala / Sorin Sirkus 6.1.2011

6.1. oli perinteisen Sorin Sirkuksen vuoro. Tämä oli muistaakseni 5. vuosi kun oltiin katsomassa heidän huikean superhyvää joulushow'ta. Ja tänäkin vuonna, esitys oli ihan huippu. Lahjakkaita ja taitavia nuoria sirkusharrastajia, upea ja monilahjakkuuksia täynnä oleva bändi, hienot musiikkivalinnat... Ah!

Teemana oli hollywoodmainen leffakavalkadi, siinä oli Jack Sparrow't, Edward Saksikädet, Taru Sormusten Herrasta, Blues Brothers ja ties vaikka mitä, kaikki sulassa sovussa. Monia vanhoja suosikkiesiintyjiä oli estradilla.

Gaalan kuvia löytyy täältä.